Shalimar

Vika päivä tuli puristettua ajateltua nopeammin ja kylpyäkään ei ollut tiedossa väsyneille jaloilleni (yritä itse kikkailla yleisön edessä kolme päivää putkeen), joten piti kehitellä jotain juna-aseman lähimaastossa sopivaa tekemistä. Nälkä alkoi jo kurnimaan suolistossa eikä steissillä ollut muuta kuin yksi intialainen, jossa olin joskus kauan (kauan kauan) sitten vetänyt yhden bissen. Rafla oli laajentunut aseman halliin sitten viime näkemän ja listakin vaikutti ihan mielenkiintoiselta, ei muuta kuin inessiiviin ja tilailemaan.

A good Indian restaurant located at the Jyväskylä train station, the food was tasty, but the prices a tad steep.

Other restaurants I have visited in Jyväskylä are Pöllöwaari and Base Camp.

Tämä intialainen oli päättänyt sitten jyvittää hommat niin, että Naan-leipä (2,50e normi ja 3e valkosipulilla) ei kuulunut hintaan, kuten ei myöskään raita (3e). Tilasin ne kuitenkin sivuun ja otin Mutton Chilin (18e), eli (üllatus!) tulisen lammasannoksen.

Sivuun olisi tullut basmatia, mutta tarjolla oli myös jännittävän kuuloista Bombayn perunaa (+2e), johon sitten päädyin. Tilaus ja maksu hoidettiin pöydässä.

Kyllähän sitä ruokaa sieltä sitten tulikin, aloitin sillä perunalla, joka oli aika hyvää, kivan mausteista ja sopivan kypsyistä. Vähän tällainen Patatas Bravas intianmaalta, mutta mielestäni ne perunat kaipailivat vähän paistopintaa.

Naan-leipä oli jännästi lohkoina, olikohan tullut ihan oikeasta Naan-uunista vai nykerretty toisin? Iso valkosipulihitti kuitenkin toimi kuin häkä ja tällä oli tosi kiva dippailla sitä raikasta raitaa.

Lammas oli murisevan mehukasta ja kastike kohtuullisen mausteista, tulisuus oli ehkä hintsumpi kuin mitä listalta katsottuna kuvitelin, mutta toimi tähän mielentilaan oikein hyvin.

Ja siis näitä ilmeisesti saa tulisemmaksikin pyytämällä, hiki (laiskan syödessä) tässäkin tuli.  Teki aika tiukkaa lopetella koko setti, mutta toisaalta aikaa oli tuntikaupalla ennen junan lähtöä.

Siinä oli hyvä syödä todella rauhalliseen tahtiin ja samalla lueskella Comeyn senaatinkuulumisten vaihtamisten etenemistä. Kyllä on jenkkien touhu mennyt jännäksi, melkein kuin jotain tositelkkaria katsoisi.

Sisustus on linjakkaan siisti ja edustaa tällaista modernia intialaista ravintolaa, hyvällä tavalla. Tässä oli oikein mukava istuskella ja katsella jengiä jotka lipuivat junista laitureille, yllättävän viihtyisäksi saatu, vaikka tälleen juna-asemalla ollaankin.

Ja pitää kyllä kehua myös sitä asemaa, kerrankin toimiva ja tyylikkään näköinen, eikä edes kulunut näiden kaikkien vuosien jälkeen. Lämmitti myös sydäntä nähdä vanhoja junavaunuja värikkäinä.

Tämä liikkuvien luolamaalausten levittely on jo vähän harvinaisempaa (vai olenko ihan tippunut kärryiltä?), mutta täällä oli ihan kunnon galleria saatu aikaiseksi.

Asiakaspalvelu oli reippaan sujuvaa ja asiallista. Kasvissyöjälle oli paljon vaihtoehtoja. Lasten kanssa voisi hyvinkin piipahtaa käynnillä, jos olisi matkalla, tilaa on, mikrokin näytti löytyvän pulloille yms.

Ps. Olipas antoisa Jyväskylän reissu, kaikesta koti-ikävästi huolimatta. Stoge jyskyttää nytkin minua etelää kohti ja mitä lähemmäksi tulen, sitä enemmän sataa, Suomen kesä <3. Ja jumalauta (pardon my french) mikä fläsäri tuli Riksun pysäkiltä ja niistä kaikista kerroista kun lomilta palattiin kassulle. Huh huh.

URL www.ravintolashalimar.fi
Puhelin 014-665088
Osoite Hannikaisenkatu 20, Jyväskylä

Pöllöwaari

Tokana päivänä oli pakko vetäytyä heti hotelliin (Scandic, normi ketjumeininki, ollut täällä ennenkin, ihan jees tällaiseen pikaiseen liikematkailuun. Nukkumaan ja suihkuunhan näihin tullaan, aamiainen oli perussettiä, mutta jääpalakone prkl ei käytössä, nuorena muistan kun kävin aina ekaksi hakemassa jääpaloja kun pääsi tällaisia käytäviä koluamaan) ja pistää oikein kuuma kylpy päälle.

En muistanutkaan miten siistiä on lillua kylpyammeessa ja lueskella iltsaria. Skidinä oli amme ja (ai niin!) ekassa omassa kämpässä kanssa. Sen olin ihan unohtanut! Siinä ammeessa oli kyllä kiva oleskella, tosin asumisajan loppua kohden vähän ongelmallista (ei pysty avaamaan enempää syyllisten suojelemiseksi, pirun kissa). Tuli ihan sellainen olo, että pitäisi olla himassakin amme. Kuinkakohan mahdotonta sellaisen hoitaminen olisi. No mutta, nälkähän siinä alkoi olemaan, kun lounaskin oli jätetty väliin kaiken muun touhuamisen tiimellyksessä.

Olin joskus vuosia ja vuosia sitten ollut Jyväshyvässä (duunia, mitäs muuta) ja käynyt safkaamassa ihan tyylikkään mutta oudon innottoman setin Pöllöwaarissa. Päätin kokeilla mestaa uudestaan. Tämähän olikin sitten buukattu täyteen (aika hyvä saavutus keskiviikkoillaksi) joten kohtelias sommelier ehdotti minulle terassia. Mikäs siinä, ilmat alkavat olla ihan inhimillisiä ja al fresco ruokailu kuullosti ihan hyvältä. Mutta tämä terassi olikin sitten käytännössä hotellin takapiha, joka oli sisutettu enemmänkin taloteknisillä jutuilla ja siitä kehkeytyikin hyvin mieleenpainuva lavastus illalliselleni.

A truly delicious restaurant with Finnish food served as tasting menus. The food was top notch, but the terrace was a bit too ghetto.

Other restaurants I have visited in Jyväskylä are Base Camp and Shalimar.

Paikka tarjoaa eri pituisia maistelumenuja, mutta jotenkin aavistelin, etten viitsisi ihan tolkuttoman pitkään istuskella asfalttisella kerrostalon pihalla, nestekaasukaapin vieressä, joten päädyin siihen lyhyimpään versioon.

Tämä oli juhlavuoden kunniaksi väkerretty Suomi 100 vuotta -menu (56e, viinipaketti 31e), joka piti sisällään: Porsas & punakaali sipulilla ja lehtipersiljalla, kotivesien kala & kesäsipuli kukkakaalilla ja kananmunalla + pinaatilla sekä valkosuklaa & mustaherukka kauralla ja orvokilla. Tilaus ja maksu hoidettiin pöydässä.

Alkuun tuli amuse (in your face, Shelter!) gazpacho mantelista tilliöljyllä ja tämä oli kivan raikas shotti ja enteili hyvää.

Mallasleipää sekä vaaleaa leipää talon omista uuneista. Molemmat leivät olivat oikein hyviä ja erityisesti mallasleipä maistui minulle.

Alkuruokana oli savustettua possun plumaa, persiljamajoneesia, pikkelöityä punasipulia ja punakaalia sekä kroketti possun niskasta. Ruoan kanssa kaadettiin lasillinen pinot noir 99 Rows (Three Barrel Project), jossa oli haettu Suomi-kulmaa kaivamalla maailmalla onnistuneita suomalaisia viinintekijöitä.

Tämä oli oikein maukas ja mukavan mausteinen punaviini. Possu oli aavistuksen savuista ja ihan sikamaisen hyvää, kroketti oli sekin todella hienosti rakennettu makupala ja kun tähän töräytti mukaan sitä persiljamajoneesia, niin päästiin aika koville leveleille. Pikkelöidyt jutut tuikkasivat kivasti happoa peliin. Erinomainen aloitus!

Pääruokana oli kuhaa beurre blanc -kastikkeella ja pinaatti-ruskistettu voi-maalaisperunaterriinillä sekä pikkelöidyllä kukkakaalilla ja paahdetulla kevätsipulilla. Tämän kaveriksi tuotiin L’Antidote 2014 (Three Barrel Project) valkkaria, joka toimi aivan mahtavasti kalan kanssa.

Kala oli taitavasti paistettu ja se kastike oli todella ihanaa, raikasta mutta samaan aikaan kielen peittävän täyteläistä. Terriini oli ihan jees, hauskan erilianen muoto uusille perunoille, mutta se kukkakaali oli pikantisti pikkelöityä ja leikkasi hienosti kastiketta, tuoden vähän terää annokseen sen viinin siipiveikkona.

Loppuun olikin sitten mustaherukkakeittoa, mustaherukkajäädeä, paahdettua Pandan valkosuklaata, orvokki ja kauracrumblea. Viereen tuli Lepaan Elina mustaherukkaviini/likööri, joka on kuulemma Hämeen ammatti-instituutin viinitila, johon en ollut koskaan tutustunut.

Erittäin hienosti valitut viinit komppasivat herkullisia ruokia todella tasokkaasti, kuten myös tämä Lepaan lasillinen. Jälkkäri oli todella hyvä ja teki minut hyvin onnelliseksi. Täällä kannattaa ehdottomasti käydä syömässä, todella tasokas ruoka, ihan valtakunnallisellakin mittapuulla katsottuna. Mutta varaa paikka sieltä sisältä.

Sisutus oli todella erikoinen yhdistelmä sisätilojen aistikasta vanhanajan maailmaa ja terassin gettomaista (olikos Gettomasa Jyväskylästä? Tais olla joo) lähiökerrostalopihan estetiikkaa aina pinta-asennettuine kaasuputkineen kaikkineen. Tavallaan tämä kiehtoi sellaisella kummallisen syntisellä tavalla, yhdistelmä hienostunutta ruokaa ja vaivoin piilotettua parkkipaikkaa. Mutta kyllä tästä viihtyisyydestä ropisi pisteitä pois, ei voi mitään.

Asiakaspalvelu oli upeaa, harvoin tapaa noin tasokasta sommelieria näin tyylikkäällä asenteella varustettuna. Tämä palvelun korkea taso oikein korosti sitä ristiriitaa ympäristön kanssa, isot pisteet kaverille hienosti hoidetusta kattauksesta.

Kasvissyöjälle varmasti löytyy vaikka mitä, paikka on sen verran tasokas. Lasten kanssa voisi ihan hyvin käydä safkaamassa, arvostaisivat varmasti näin hyviä makuja, vaikka toki onhan tämä enemmän aikuisseurueille suunnattu ravintola.

URL www.ravintolapollowaari.fi
Puhelin 014-333900
Osoite Yliopistonkatu 23, Jyväskylä

On The Rocks

Rock rock ja rillumarei, Kallioon minut jalkani vei. Oli lounas herra L:n kanssa ja päästiin turisemaan vähän hänen tulevista urasuunnitelmistaan, hyviltähän nuo näyttivät, IT-puoli vetää aika messevästi tällä hetkellä. Pääsin taas valkkaamaan kohdetta ja tällä kertaa tikka osui On The Rocks Kallioon (Stadin piste ei ymmärtääkseni tarjoa kuin hengellistä ruokaa, rokin muodossa). Tämä on napsahtanut tähän Soul Kitchenin tilalle, Döner Harjua vastapäätä.

Täytyy sanoa, että kun leiskautin paikalle ysillä, niin olipas pitkä leipäjono. Tuo on aika rajun näköinen aikamme ilmiö, eikä noi jonot olleet tuollaisia silloin kun itse nuohosin näitä seutuja. Toki siitä on jo verrattain paljon aikaa ja kaikenlaista on maailmassa tapahtunut. But I digress, siirryin ex-Bullmanin kohdalta kohti Flemarin ja Porvoonkadun kulmaa.

A rock’n’roll bar in Kallio, there is also a decent lunch buffet with meat heavy warm dishes.

For more rock-themed restaurants in Helsinki, go to Hard Rock Cafe, Ilves and Elmun Baari.

Lounas täällä tarkoittaa buffet-muotoista meininkiä joko salaatibaarilla (8,50e), sopalla ja salaatilla (9,20e) tai sitten kaikilla herkuilla (10,20e). Tänään tarjolla oli: Tomaattivuohenjuustokeitto, salaattibaari (salaattisekoitus, tomaatti, kurkku, herne, maissi, pikkelöidyt pepperonichilit, pastasalaatti, tomaatti-feta-oliivi-punasipulisalaatti, couscous-salaatti sattumilla, marinoitu kaaliraaste, salaattikastiketta ja leipiä sekä levitteitä), hunajaista cajun-kanapataa, lihapullia pippurikastikkeessa, läskisoossi, paistetut nuudelit tofulla ja kasviksilla, yrttiriisi, keitetyt perunat ja pannukakkua sekä mansikkahilloa. Otettiin molemmat koko setti. Tilaus ja maksu hoidettiin baaritiskille tullessa, josta näytti löytyvän päivän lehtiä.

Alkuun vedetty soppa oli ook, mutta vähän turhan rakeista ja tomaatti ei jotenkin päässyt ihan täysillä mukaan. Salaattibaarin tarjooma oli melko runsas ja kivasti katettu, mutta itse salaatit jäivät vähän sellaisiksi keskitason suorituksiksi. Värjätyt mustat oliivit ei jotenkin ole omaa suosikkikamaa ja näitä oli niin hieman kuivakkaassa couscousissa sekä siinä “kreikkalaisessa” salaatissa.

Pääruokia olikin montaa sorttia ja kun olimme sijoittautuneet ovelasti auringonpuoleiselle terassille (ensimmäinen tänä vuonna! tästä se kesä alkaa! \o/), niin mentiin perinteisellä ruotsinlaivametodilla. Eli kaikki kasattiin samalle lautaselle, tosin riisi jäi minulla lämpöhauteeseen, kun lusikalla en oikein saanut tökittyä siitä riittävän pienikokoisia lohkoja irti. Valitettavasti nämä eivät nyt olleet ihan sitä mitä olisin toivonut.

Cajun-kana ja läskisoossin liha oli molemmat onnistuttu kuivattamaan melkoisesti, kaikesta nesteestä huolimatta. Kanan mausteisuuskin oli jäänyt jonnekin keittiön tiskille, läskisoossin osalta makua sai sinapilla. Lihapullat olivat semijees, tosin kaveri arveli niitä einesversioiksi, pippuria olisin kaivannut enemmän siihen kastikkeeseen. Perunat olivat ok, kuten myös maustekurkut. Nuudelit menettelivät, tofu oli ottanut vähän makuakin. Tämä oli tällainen kohtuullista keskitasoa edustava kotiruokamainen tankkausbuffa.

Sisustus (tsori, kuvat ovat normaalia enemmän hanurista, mutta siellä oli paljon jengiä ja mä olen laiska sekä huono kuvaaja. Plus jotenkin en vaan kehtaa ottaa reteesti kuvia, kun tämä on vähän tällanen outo harrastus, enkä mä halua kiinnittää itseeni/kuvaamiseen huomiota) on rock-aiheisella rekvisiitalla maltillisesti koristeltu baari ja melko lähiaikoina rempattu, joten ihan siisti.

Erityisesti terassilla oli mukava istuskella ja paistatella aurinkoa (soijaa pukkaa, vai onko tämä jo vanhentunut termi? pilasiko Putouksen Taxfree sen?) samalla kun puputti rasvaa ja hiilareita naamaan kilpaa kaverin kanssa.

Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista. Kasvissyöjälle oli salaattibaari + soppa sekä sitä tofua paistettujen nuudelien kera. Ehkä vegeilyyn kuitenkin löytyy joitain hieman parempia mestoja tässä lähimaastossa. Lasten kanssa en varmaan lähtisi, enemmän tällaiseen aikuiseen makuun kaikkine jekkumainoksineen.

Ps. Loistavaa viikonloppua kaikille! Tämä oli numero 671, joten about heinäkuun alussa (tässä on vähän säätöjä ja vapaita matkalla) olisi 700 lasissa. Siihen pitää kehittää jotain ihan ihmeellistä.

URL www.rockskallio.fi
Puhelin 050-3312138
Osoite Porvoonkatu 1, Helsinki