Tag: suomalainen

Puotilan Kartano

Perrrjantai! Eilinen oli iso päivä, kun käytiin katsastamassa kykloopin seuraajaa. Valioyksilö löytyi ja nyt odotamme hänen saapumistaan. Kesän korvilla kuulemma olisi laiva saapumassa satamaan. Lihasten kolotuksesta huomasi kyllä, että eilen tuli väsäiltyä niiden kuntolaitteiden kanssa. Uskaltauduin silti kokeilemaan muitakin rääkkiretiinoja.

Silavan sulattaminenkin on edistynyt hienosti ja nyt on enää neljäsosa tavoitteesta hoidettavana. Rasvaprosenttikin hilautuu hitaasti, mutta varmasti oikealle sektorilleen. Ja kolmas kerta toden sanoo, iltaruudun pois jättäminen toimii pomminvarmasti, 100% todistusaineisto on kerätty, epäilyn sijaa ei enää ole.

Uniaika on hilautunut siitä reilusta neljästä tunnista ilmeisesti normaalimpaan seitsemään tuntiin. Nyt on tosin naftimmin aikaa vuorokaudessa, joten pitää yrittää ottaa niistä vähistä tunneista kaikki irti. Ja mikäs sen mahtavampaa ajan käyttöä, kuin syöminen?

A lovely old country house with with a tasty no-fuss buffet lunch in a picturesque setting.

Other restaurants with a similar style are Cafe Huvila, Kaisaniemi and Café Viola.

Puotilan Kartano on kommenteista napattu vinkki ja hyvä, että löytyi pitkältä listalta, kun yritin haarukoida jotain uutta paikkaa (nyt ei pysty palaamaan enää vanhaan), joka sopisi R:n ja E:n kanssa lounastamiseen. Vanha ja kaunis kartanorakennus sekä kotiruokabuffa tuntui upealta vaihtoehdolta. Saatiin vielä samalla tsekattua vähän vanhoja huudeja ohimatkalla.

Tarjolla on siis salaatti-soppa-lämmin buffet (10,70e / 3-11v puoleen hintaan), jossa tänään oli tarjolla: Salaattibaari (salaattisekoitus, kurkku, tomaatti, porkkanaraaste granaatinomenan siemenillä, perunasalaatti, savukalasötkötys, omenanlohkoja/melonin viipaleita, pähkinöitä + paahdettua sipulia yms, useampi kastike, papu-kotijuustosalaatti sekä tummaa, vaaleaa ja purppuraista! leipää ja voita/margista), kasvisminestronea & pestoa, hawaijin leike & limedressingiä, maalaisranskalaiset sekä haapasienipiirasta. Loppuun on kahvia ja teetä sekä keksiä. Tilaus ja maksu hoidettiin baaritiskille tullessa, vedet löytyi pöydästä, muut systeemit buffasta.

Alkuun oli sitä salaattia ja nämä olivat oikein hyviä, tuoreita komponentteja ja osa valmiiksi maustettuja. Tykättiin eniten siitä herkullisesta perunasalaatista, mutta muutkin maistuivat, kuten ne vesimeloniviipaleet E:lle.

Leivät olivat hyviä ja se jännän värinen leipä oli mielenkiintoinen lisä tarjontaan. Muutenkin tässä oli selvästi tällaista jujua, ei ihan stanu salaattibaari.

Minestronekeitto oli miellyttävän mausteista ja lämmitti viileässä salissa istujia hyvin. Sopan vegetkin olivat osittain sopivan napakoita. Mainio aloitus.

Pääruokana oli buffassa vähän haasteellinen wienerleike (tai no hawaiji, kun oli ananasta), mutta tämä oli onnistunut ihan riittävän hyvin. Liha oli aavistuksen kuivaa ja leivitys oli toki ottanut hieman hittiä. Ei liikaa kuitenkaan, buffaa hoidetiin jatkuvasti.

Ranut olivat rapsakoita ja hyvin suolattuja, parempia kuin monessa hampurilaisbaarissa. Mutta se mikä tässä nousi kärkeen, oli se ihanan sitrusmainen kastike, joka toi terää annokseen ja hurmasi rohkealla maustamisellaan.

Usein tällaiset sivujutut on niin varovaisesti väsättyjä, ettei meinaa erottaa makuja, mutta tämän happo leikkasi hyvin muiden palikoiden rasvaisuutta. Hyvä kotiruokabuffa, kannattaa käydä. Hyvän laadun indikaattorina toimi myös työmiehet, jotka olivat kuuliaisesti odottamassa raflan aukeamista oven takana.

Sisustus oli hurmaava, tällaista entisajan kartanoromantiikkaa, mutta hyvin ylläpidettynä. Tietty se baaritiski ja pakollinen jekkumainos hieman särähti silmään, mutta kuuluu tavallaan nykyaikaan.

Täällä oli miellyttävää istuskella ja tutkailla ulkona olevaa talvista maisemaa, mesta on varmasti upea kesällä. Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja kohteliasta.

Kasvissyöjälle oli soppaa ja sienipiirasta salaattibaarin kanssa. Paikka pelasi hyvin lapsen kanssa liikkumiseen, tilaa riitti ja kohde oli kiinnostava pikku sopukoineen yms.

Lisäpisteitä huokeasta lasten ruoan hinnoittelusta. Täältä löytyy myös kesäteatteri, joss on ohjelmassa Viiru ja Pesonen: “Viiru muuttaa”, pitääkin mennä katsomaan.

Ps. Nyt-liitteessä on mielenkiintoinen artikkeli rameneista, tosin lopputuloksesta en ole ihan samaa mieltä. Oma Nood Ramen -ekskursio ei kyllä pärjännyt Fat Ramenin herkuille mitenkään. Mutta nämä on osittain näitä makuasioita, joista voi vain kiistellä.

Ja toki variaatiotahan näissä annoksissa on paljonkin. Käyntikertojen välillä voi olla niin iso ero, että saattaa jo luulla eksyneensä eri ravintolaan. Listalta näytti myös puuttuvan Len’s Keishoku, Kungfu Kitchen (josta saa ramenia lounaaksi aina välillä) sekä Säm (joka on ehkä remontissa?).

Pps. The deed is done, the end is near. Mutta nyt vielä iloitkaamme ja juhlikaamme, hyviä viikonloppuja!

URL www.puotilankartano.fi
Puhelin 029-1938801
Osoite Puotilantie 7, Helsinki

Nokka

Naisten päivän kunniaksi (sekä osittain eilisen mokailun hyvittämiseksi) piti keksiä jotain vähän parempaa ja koska oli hätätapaus, niin rikoin lasin ja nappasin tarkemmin varjellulta listalta Skattan Nokka-ravintolan. R oli tulossa kaupunkiin ja kuullosti iloiselta valinnastani.

Ajankohtakin sopi mitä parhaiten, koska rafla aukeaa klo 11:30, joka oli juurikin se aika kun oltiin liikenteessä. Kirmasimme jälleen Aleksia pitkin kohti Katajannokan laitureita ja narisevia jäitä.

A truly wondrous take on Finnish food at this excellent restaurant on the shores of Helsinki.

There are a few other interesting restaurants close by that you should also visit, such as Olo, Finnjävel and Shelter.

Tarjolla puotikahvilan lisäksi varsinainen ravintola, johon siis nyt oltiin menossa. Täällä lounaaksi on tarjolla à la carte, mutta ei tänne mielestäni kannata yksittäistä annosta mennä testailemaan, vaan ottaa se maistelumenu.

Lounasmenuna oli tarjolla Menu Nokka 1 °18, jonka lihaisa versio (59e) sisälsi: PUULA eli Muikunmätiä, savumuikkua ja ruista; SALLA eli Sallan villiporoa ja savustettua poronkuuta sekä loppuun UURAINEN eli “Metsän kuningatar” mesimarjaa ja vadelmamarenkia. Otettiin molemmat tuo lounasmenu.

Ekaksi napsahti vähän leipää, näkkäri oli erityisen herkullista. Vaaleakin leipä maistui, tosin tämä oli vähän murenevaista, ehkä jostain jännästä speltistä tms.

Vaahdotettu voi oli upeaa ja siihen oli duunattu vähän kuivattua puolukkaa.

Alkuruoka oli karjalanpiirakka, jota oli hyvin jännä syödä haarukalla ja veitsellä. Tottakai sen olisi voinut myös rähmätä kitusiin myös käpälillä, mutta näin oli mielenkiintoisempaa.

Oli muuten paras karjalanpiirakka, mitä olen syönyt sitten Finnjävelin version.

Rapsakka oikeista kohdista, lähes kermaisella riisitäytteellä ja sulan voin viimeistellyllä pinnalla. Tähän kun nykäisi sitä yrttivoita mädin ja ihanan pirteästi pikkelöidyllä punasipulilla, niin kyllä oli hyvää.

Savumuikkua tuli veisteltyä aina välillä messiin tuomaan sellaista säilöttyä kesää haarukan päälle. Yksinkertaisuudessaan erittäin tasokas ja upean kotimainen alkupala.

Pääruoka veikin sitten ajatukset Lapin erämaahan ja tämä oli yksi parhaimmista poro-annoksista, mitä on tullut vastaan.

Mureaa ja syvän makuista lihaa täydellisellä kypsyydellä sekä niin hyvällä paistoliemellä, että teki mieli nuolla lautanen puhtaaksi.

Tatitkin maistuivat ja toivat oman soundinsa suupaloihin, kuten myös maa-artisokka, joka toi täyteläisen samettisuuden persoonallisen poron kyytiin.

Jälkkärikin upposi minullekin, vaikka olikin R:n sanoin tällainen täytekakun dekonstruktio ja yleensä en kakuista ole piitannut. Mutta se marjaisa maailma mikä lusikkaan tuli joka kauhaisulla, oli niin valloittava kaikessa kirpsakkuudessaan ja tekstuurien kirjossaan, että vetelin tämän alta aikayksikön. Ja oli ne sokerikakkubiititkin ihan jees, R diggaili taasen siitä hyvin erilaisesti duunatusta marengista.

Sisustus on merellisen raffi, isot puupalkit ja riisutut tiiliseinät antavat hienon kontrastin silotelluille safkoille. Ravintola on hyvin persoonallinen, niin ruokalistansa kuin myös ulkoasunsa osalta, täällä kannattaa ehdottomasti käydä ja paikka soveltuu myös hienosti vakavahenkisemmillekin liikeneuvotteluille.

Asiakaspalvelu oli pääosin erinomaista, jos nyt ei lasketa sitä ison ryhmän aiheuttamaa notkahdusta pääruoan ja jälkkärin välissä, kun joutui hetken venailemaan henkilökuntaa. Mutta kohteliaan ystävällistä ja ammattitaitoista salityöskentelyä, lounasaikaankin jaksettiin kertoa raflan filosofian mukaisesti ruoan alkuperästä tarinaa.

Kasvissyöjillekin lötyy valikoimaa ja taso on sen verran korkealla, että suosittelen joskus testaamaan. Maistelumenustakin löytyy vegeversio.

Lounas vakuutti ja mesta ansaitsee paikan Stadin kärkikahinoista, joka on kyllä tullut useamman kerran todettua aiemminkin, vaikka en tänne ole niitä vuosien takaisia käyntejä kirjannutkaan.

Ps. Finnjävel lopettaa suunnitelmiensa mukaisesti tässä lähitulevaisuudessa. Nyyh. Mutta tilalle on tulossa jotain uuttaa ja jännää, jos on Aromi-lehden artikkelista arvattavissa herra Alenin aivoituksia. Jotain hyvin jännää on tulossa.

URL www.ravintolanokka.fi
Puhelin 09-61285600
Osoite Kanavaranta 7, Helsinki

Lasipalatsi (2. kerta)

Aamupäivä meni kuin siivillä, mutta kun presikset ja kaaviot oli kasassa, niin piti hiihtää ruokapatojen ääreen. Pienen säädön jälkeen sain R:n peesiin ja lähdettiin käsi kädessä autiotaloon, tai siis suljetun Buongiorno-kahvilan oven luokse.

Tämähän oli säpissä, lyijärillä raapustettu hätäinen lappu antoi jotain selityksiä, mitkä olisi tietysti ollut hyvä pistää myös Facebookiin, kun sellainen kuitenkin on. Ihan sama, jäi R-listalle ja valitsin sen ainoan toisen vaihtoehdon (Nokka ja Parrilla Española aukeavat vasta 11:30, Oran lounas on vain perjantaisin, Skattan kasino on remontissa ja loput on “muualla”), eli Lasipalatsin.

Classical dishes in an elegant environment, this restaurant has a swinging style but the lunch was not up to par.

Some of the other restaurants in Helsinki offering the classics are Kuu, Lehtovaara and Kosmos.

Tämä klasarihan on toki jo kokeiltu, mutta ei remontin jälkeen ja R luuli, että oltiin käyty, mutta se oli Cafe Lasipalatsi. Nyt mentiin yläkertaan hifistelemään, mikä olikin oikein loistava vaihtoehto, kun päästiin samalla jutun juureen kiinni.

Paikkahan on ollut tässä melkoisen pitkään jo toiminnassa ja tarjoilee melko klassista suomalaista safkaa, niin liikelounaan (35e) kuin yksittäisten annostenkin muodossa.

Á la cartelta löytyvät niin vorscmack (13e / 18e) kuin tartarit (14,50e) sekä tällä hetkellä voimassa oleva bliniviikkokin. Liikelounas käsitti tänään: Kasvisborssikeittoa ja smetanaa, ylikypsää häränrintaa ja skånenperuna sekä loppuun rommibaba. Otettiin koko setti molemmat. Tilaus ja maksu hoidettiin luonnollisestikin pöydässä.

Eka pöytään tuli leipäkori (hyvä) ja nämä leivät olivat erittäin herkullisia. Maalaisleivän kuori rasahti kivasti hampaissa ja sitkon joustama sisus oli oikein makoisa.

Tumma leipä oli saanut jotain siemeniä sun muita sattumia mukaansa ja ne sopivat tähän mahtavasti. Voi oli hyvää, mutta voisihan sen tässä hintakategoriassa jo vaahdottaakin.

Alkusoppa oli lounaan kohokohta, vaikka en punajuuresta juuri välitäkään. Kirpsakka etikka sopi hienoksi leikattujen punajuurisuikaleiden kanssa ja smetanahan puhaltaa tähän kolminaisuuteen pyhän hengen. Erinomainen startti.

Pääruoka saapui korrektisti lämmitetyllä lautasella ja oli kauniisti sille aseteltu. Muutama uunijuures oli viety juuri oikeaan kypsyyteen, tuoden vienoa makeutta kuitenkin jääden keskeltä hieman napakaksi.

Skånen perunat olivat herkullisia ja täyteläisen kermaisia, mikä olikin hyvä, koska se liha kaipasi kovasti kostuketta. Ylikypsä lehmä oli prässätty ja lämmitetty uudelleen, jolla oli saatu liha melkoisen kuivakkaaksi ja sen näin myös yllättävän napakaksi.

Snadisti tuli Ylivieskan Pikkuveli-reissu mieleen ja se ei ole hyvä assosiaatio tässä tapauksessa (poika kyllä edelleen jaksaa muistuttaa hänen herkullisesta hampurilaisesta, mutta oma pihvi ei ollut mikään paras), vaikka Ylivieska muuten onkin oikein mainio kohde visiitille.

Liha oli kuitenkin hyvin maustettua ja perunat sekä paistoliemi tekivät kokonaisuudesta ihan passelin, mutta olisin odottanut kovempaa tasoa.

Jälkkäri menikin sitten ihan penkin alle. Tai no jätski oli tosi hyvää, mutta se vähän liian jännän näköinen tatti törröttämässä lautasella yksinäisen, kylmän pallon vieressä oli jäänyt kallan kauneuskisoissa häntäpäille.

Ja ei se makukaan onnistunut hurmaamaan, ehkä harjoituksen puutetta, mutta se makean ja oudon mausteisen (ehkä tämä oli sitä rommia, alkoholi ei kyllä maistunut, mikä on toki positiivinen asia) twistin sekä hieman liian pehmeän ja kostean taikinen kombinaatio sai aikaiseksi sellaisen kokonaisuuden, että Fazerin siniset veivät voiton. Rommitatit saivat jäädä rauhaan.

Sisustus on tehty taitavasti, tavoittaen entisen tunnelman, mutta laadukkaan näköisesti. Ainoa mikä jäi vaivaamaan, oli se, että itsellä ainakin oli remontoimaton tuoli, joka heilui allani koko ruokailun ajan. Olisin vaihtanut tuolia, mutta kun se häntä on vielä kipeä, niin en jaksanut lähteä nousemaan.

Oi tätä kärsimystä mikä minun elämästäni on tullut. Heiluvia tuoleja ja kaikkee. Asiakaspalvelu oli kohteliaan tasokasta ja sujuvaa, tänne voi ympäristön ja yleisen kokemuksen puolesta sopia liikelounaan, näkymätkin ovat hienot, mutta minun mielestäni ruoka on parempaa esim. läheisessä Kosmoksessa.

Ps. 50 parasta ravintolaa -lista on näemmä tulossa. Mielenkiintoista nähdä mitä sinne on laitettu.

Pps. Vegaanihaaste bongattu!

URL www.ravintolalasipalatsi.fi
Puhelin 020-7424290
Osoite Mannerheimintie 22-24, Helsinki