Tag: suomalainen

Kuurna

Olen työmatkalla Stadissa (times are strange) ja näin ollen niinä hiljaisina hetkinä pitää keksiä muutakin kuin Pokémonien metsästystä ja patikointia viihteeksi. Vuosia sitten olin käynyt R:n kanssa Kuurnassa kun neiti M. oli antanut lahjakortin ja kokemus oli erinomainen. En muista tarkalleen mitä silloin tuli syötyä, mutta muistijälki on positiivinen ja ainakin alkuun tuli minulle tartar-pihvi. Paikkahan on ollut Krunikassa jo pidempään ja edustaa reteetä bistromeininkiä tunnelmallisen intiimissä miljöössä.

An intimate bistro with an authentic atmosphere and good, honest food. The menu I had was abundant and tasty, but slightly below expectations for this price point.

Other wonderful bistros in Helsinki are Grön, Chapter and Vinkkeli.

Tarjolla on kahden (37e) tai kolmen (44e) ruokalajin menu, jonka sisältö ilmeisesti päivittyy usein. Tänään tarjolla oli alkuun: Kylmä avomaankurkkupiimäkeitto Kuurnan mozzarellalla, paahdettuja muikkuja smetanalla tai graavattua hevosen sisäfileetä pikkelöidyllä punajuurella. Pääruokapuolelta löytyi: Nokkoslettu kermaisella korvasienikastikkeella, päivän kala (hauki) varhaisperunasalaatilla tai ylikypsiä porsaan poskia varhaiskaalilla ja tomaattiyrttisalsalla. Jälkkärilistalle oli pistetty: Kyytön jogurttijäätelöä raparperilla, suklaajäätelöä mansikoilla tai Brita-kakkua marjoilla. Itselle valikoitui keitto ja possu, jälkkäri oli pakko jättää väliin, kun ei vaan kyennyt. Tilaus ja maksu hoidetaan pöydässä.

Alkuun tuli talon omaa leipää, niin sämpylää kuin näkkäriäkin sekä lohko voita. Sämpylät olivat hyviä, tosin ehtineet jo viilentyä, mutta hyvä sitko ja maku. Näkkärit maistuivat hyviltä ja näitä tulikin naposteltua ruokalajien välissä lisää.

Ekaksi olin valinnut sen sopan, kun olin hieman kuumissani kaiken rehaamisen jälkeen. Keitto oli täyteläisen maittavaa ja virkistävän makuista, pienillä suolasattumilla ja hienoisella öljyllä jalostettuna. Mozzarella ei oikein ollut ihan niin täysiosuma, jotenkin sen rakeinen tekstuuri ei mielestäni sopinut tähän kokonaisuuteen. Mutta siis hyvä alku, leipineen kaikkineen.

Pääruoka tuli kohtuullisella tahdilla, kovasti siellä parvelle sijoitetussa keittiössä selvästi häärättiin, kun oli niin kova kolina päällä. Possun poskea olikin sitten todella tiukka määrä, ei pystynyt ihan kaikkea vetämään, varsinkin kun viimeisen palasen nurkassa oli jotenkin se kypsyystaso tai tekstuuri tai joku vähän outo verrattuna muihin.

Yleisesti ottaen olivat kuitenkin herkullisen suussasulavia jötiköitä, joita pystyi lähes lusikoimaan suuhun. Mutta se mikä itselle teki tämän annoksen, oli se aivan loistavan hapokas tomaattisalsa, joka leikkasi muiden makujen läpi kauniisti. Sekä myöskin varhaiskaalin ja täyteläisen kastikkeen sekoitus, joka toimi upeasti, mutta täytyy sanoa, että pidin silti enemmän Chapterin hienostuneemmasta kaali+kastike -annoksesta kuin tästä, kuinka herkullinen tämä olikin.

Hiillostetut sipulit komppasivat muuta annosta erinomaisesti, joku tuossa vähän karrelle palaneessa varressa viehättää. Loistava illallinen, mutta ei ihan niin kova kuin mitä luulin, ehkä se oma odotustaso vuosien kultaamien muistojen takia oli kohtuuton? On tämä silti mahtava rafla intiimille kohtaamiselle sen jonkun tärkeän kanssa.

Sisustus on ruuhkaisen kaunis ja tavoittaa konstailemattoman mannermaisen tunnelman rennolla, mutta kuitenkin ammattimaisella otteellaan. Seinälle on raapustettu menun jatketta (+3e alkuun ja saa sen tartarin, +3e loppuun ja saa juustoja), taustalle tuleva ääniraita täyttyy ympärillä olevien pöytien puheensorinasta ja keittiön tohinasta. Tänne kannattaa suunnata jo pelkästään ambienssin takia.

Asiakaspalvelu oli ystävällisen kohteliasta ja sujuvaa, odotteluajat olivat sitä mitä pystyi kuvittelemaankin pienen ravintolan täyttöasteella. Kasvissyöjälle oli oikein tasokkaan oloinen kattaus, kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa. Lasten kanssa voisi mennä vähän sekavaksi, tosin oli viereisessä pöydässä yksi skidi syöttötuolissa, joka sitten loppua kohden viipottikin vähän siellä sun täällä. Jotenkin tuollaiset pienet pörriäiset saavat aina hymyn huulille, hauska katsoa kun ne menevät.

Ps. F6 hotelli on näemmä avautunut ja sillä oli kiintoisan oloinen terassi sekä cocktail-baari (tosin nyt ei ollut sen kokeilemisen aika).

Pps. Erottajan pömpelin ohi kävellessäni tuli fläsäri siitä, kun käveltiin portaita alas faijan kanssa. Täällä oli joku kioski tai jotain. Jänniä tuollaiset selkäytimestä nousevat, hyvin vahvat muistot.

URL www.kuurna.fi
Puhelin 010-2818241
Osoite Meritullinkatu 6, Helsinki

Polku

Voi kyynel. Tämä olikin sitten stanu linjasto. Syytän taustatiimiä (eli itseäni) huonosta valmistautumisesta. Sinänsä ihan kiva käydä vetämässä Jätkäsaaren viimeinen(?) rafla, mutta olis tämän kyllä sinänsä voinut jättää myöhemmäksikin. Noh, tulipahan käveltyä uuden ja kiiltävän länsiterminaalin ohitse ja nähtyä sekin ihme.

Mutta kyllä tämä ilmansuunta on nyt hetkeksi koluttu. Seuraavan kerran kun pystyy/ehtii johonkin lounaalle, niin pitää ehkä tsekkaa Kallion kuppiloita tms. Ainiin, se kepsumesta Kampin torilla, jonka olin bongannut Alejandra-reissulla, joka oli tullut We Pasta -raflan tilalle. Se on Kebab House (jonka niminen mesta on ollut tässä kauan sitten) ja sillä on ihan päällikkö slogan: “Good Food. Maximum Test”.

A cafeteria with a nondescript lunch and subdued flavors, probably more in tune to the elderly people living in the house.

Other restaurants in Jätkäsaari are Malaga Bar, Alejandra and Skøgul.

Eli itselleni aikaisemmin täysin tuntematon Settlementtiliitto on ilmeisestikin tämän Sukupolvienkortteli-rakennuksen takana ja tätä myöten sitten tässä kivijalassa on ravintola. Rispektiä raflalle hienosta missiosta, eli täällä on duunissa mamuja ja tarkoituksena on edistää sinänsä oikein kiitettäviä arvoja. Mutta edelleenkin, on tässä nyt näitä linjastoja koluttu sen verran, että olisin ihan mielelläni pitänyt taukoa moisista.

Tänään tarjolla tässä buffa-mallisessa (10e) setissä oli: Hernekeittoa ja tykötarpeet (sinappi ja sipulihaketta), tuoretta leipää ja levitettä (tuorejuusto ja voi), salaattibaari (tonnikala-maissisötkötys, tomaatti-punasipuli, joku jännä majoneesihässäkkä #laputoiskiva, maustekurkkua, kurkkua, vihreää salaattisekoitusta, useampaa kastiketta), chilikastiketta, kardemummariisiä ja kana-kookoscurrya. Oli siellä myös lautasannoksena: Pesto-mozzarellapasta (11e). Mutta ei tehnyt mieli pastaa, joten otin sen buffan, kahvi olisi ehkä maksanut erikseen. Tilaus ja maksu hoidetaan kassalle tullessa.

Alkuun nykäisty hernari ei ollut mitään ihan ihmeellistä, mutta menetteli. Oli keitetty sen verran kasaan, että keitto ei ehkä ollut ihan oikea ilmaisu. Mutta sinappi ja hakattu sipuli sekä tällainen protohernari toimivat kyllä makukombona aina.

Salaatti vaikutti aluksi ihan kohtuulliselta, mutta valitettavasti siinä salaattisekoituksessa oli muutamia mädäntyneitä lehtiä ja meni vähän maku koko hommaan niitä ihmetellessä. Muutenkin tässä oli vähän sellainen olo, että ainakin osa salaateista oli seissyt jääkaapissa mahdollisesti jo vähän kauemmin, voi olla, että olen väärässäkin. Kiva kuitenkin, että olivat selvästi tehneet itse kastikkeet ja se sinappikastike oli maittavaa. Ja tuore leipä oli kanssa ihan jees.

Pääruokaan siirtyessä alkoi jo vähän väsyttämään, riisi oli juurikin sitä laitosriisiä, mutta oli onneksi kuitenkin maustettu kardemummalla, joka sopi yllättävän hyvin. Curry oli semijees, ymmärrettävästi maustaminen oli hentoa, mutta ikävästi se (selkeästi taas itse tehtyä, hyvä!) chilikastike maistui lähinnä tomaatilta, eikä sillä saanut modattua tätä juurikaan maukkaammaksi.

Tällaista varovaista ruokaa. Mutta siis kyllä toi curry riisillä meni, ja chilikastikekkin vähän maistui jne. Ehkä tänne ei kuitenkaan ihan varta vasten tulisi lähdettyä tuolta ytimestä.

Sisustus on siistin linjakas ja avara, mutta tällaisen hieman työpaikkaruokalan oloinen. Ihan jees tässä oli istuskella lounastamassa ja saipa taas aimo annoksen työmaameinkiä, kun ulkona suhasi vaikka minkälaista värkkiä.

Asiakaspalvelu oli oikein ystävällistä ja sujuvaa, astiat käytiin blokkaamassa kysellen, että sopiiko ja muutenkin kohtelu oli mainiota, kiitos siitä. Kasvissyöjälle oli ainakin se lautasannos, mutta itse menisin kyllä johonkin näistä muista Jätkäsaaren rafloista.

Lasten kanssa mahtuu kyllä, kun olin lähdössä, niin mestoille saapui iso mammapartio vaunuineen ja ihan hyvin he varmasti löysivät istumapaikat lapsineen.

URL www.ravintolapolku.fi
Puhelin 046-9214468
Osoite Länsisatamankatu 34, Helsinki

Alejandra

Näitä polkuja tallaan kai viimeiseen asti, tosin ei täällä enää kauhean montaa raflaa ole. Polku jäi vielä myöhempään ajankohtaan. Mutta joku tässä jättimäisessä rakennustyömaassa viehättää niin paljon, että huomaan palaavani tänne kerta toisensa jälkeen. Ja tosiaan sporamatkalla alkoi vielä spontaanisti soimaan päässä tuo Matin ja Tepon klassikko. Mut joo, menossa Juhannusta kohti kuin mannertenvälinen ohjus ja kaiken hillittömän tunkkaamisen ja optimoinnin seassa piti saada ruokaa.

Alunperin oli itseasiassa ajatuksena mennä tuonne Polkuun, mutta sitten muistin eiliseltä retkeltä, että tarjolla olisi Kiovan kanaa riisillä Alejandran kahvilassa. Hyvin tehtynä tämä kansainvälisen historian omaava ruoka on herkullista ja jotenkin teki mieli vetää kanaa naamavärkkiin kaikennäköisten tehotuotantoartikkelien jälkeen.

A soup or a daily special on offer at this interior decoration shop/cafe in Jätkäsaari.

Other restaurants close by are Malaga Bar, Skøgul and Mount Kailash.

Tämä kahvila-kauneustuskeskus-krääsäkauppa-yhdistelmä on hyvin mielenkiintoinen setti ja toisaalta myös sopii lähivuosina nousseeseen ilmiöön missä normikauppojen kylkeen nidotaan rafloja, ks. Rulla. Moko (listalla, mutta jotenkin joka kerta kun meinaan mennä, niin on jotain muuta) on kanssa tämänkaltainen, kuten myös Nyt-liitteen tsekkaama Pho Corner. Mutta niin, tämä paikka tarjoaa tosiaan päivittäin vaihtuvaa lounasta sekä soppaa, kuten myös normi kahvilasettiä sekä näemmä mojitoja yms.

Tänään tarjolla oli tosiaankin: Kiovan kanaa, tosin ei riisillä vaan perunoilla (mikä ilmoitettiin tiskillä) ja kastikkeella (9,80e) sekä lihakeittoa. Otin sen kanan, perunat toimivat ihan yhtä hyvin kuin riisikin. Tilaus ja maksu hoidetaan tiskille, josta löytyvät myös hyvin naamioidut vesikannut. Vierestä löytyy jälkkäripöytä (tosin oli loppu, tuli pöytään, kuten myös kahvi) sekä aseet, leivät (pari erilaista saaristolaisleipää! ja jotain vaaleaa sekä tuorejuustolevite) yms.

Kana tuli vauhdilla pöytään, täällä ei tarvitse istuskella tyhjän panttina. Muutenkin, kaikki ravintolat missä on työmaan herroja liiveissä syömässä, tietää ettei a) tarvitse venata safkaa ja b) sitä ruokaa on tarpeeksi. Ja molemmat olivat totta tässäkin raflassa. Perunaa oli mätetty lautaselle yhden nälkäisen miehen tarpeisiin riittävästi ja hieman juustoinen/kermainen kastike komppasi maaomenoita hienosti. Kanafile oli valitettavasti unohtanut rapsakkuutensa keittiöön, mutta tämä oli varmaankin nopeuden hinta. Tosin sitä suurempi synti oli kanataskun sisältämän voikastikkeen katoaminen enkeleille, joten homma oli snadisti kuivemman oloista kuin mitä olisin toivonut. Mutta tosiaan se mainio kastike kyllä pelasti tämänkin aika hyvin, kokonaisuutena annos oli ihan hyvä kotiruokalounas ja se siemenillä höystetty saaristolaisleipämeininki hurmasi.

Loppuun oli vielä pala juustokakun kaltaista systeemiä ja vaikka päällä ollut hyydyke olikin jo aika tiukkaa, niin tämänkaltainen jälkkäri on juurikin se mikä minulle uppoaa. Sivuun tullut kahvi oli hyvä ja sopi mainiosti kakun kylkeen. Hyvä lopetus tälle kohtuuhintaiselle lounaalle. Mutta edelleenkin, näistä kolmesta Jätkäsaaren viimeisimmistä preferoin Malaga Baria.

Sisustus on sisustusliikkeen myyntitila ja näyttää juurikin siltä, ylitsepursuavine koriste-esineineen ja motivoivine kyltteineen. Sinänsä aika kaunis tila tämä toki on ja isot ikkunat tulvivat keskipäivän aikaan valoa niin paljon, että hiki tuli laiskan syödessä. Kiva tässä oli istuskella ja hauskan erilainen ravintolakokemus.

Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja kohteliasta, heti alkuun kerrottiin miten lounas etenee (kahvi tulee pöytään jne) ilman kysymistä, kiitos siitä. Kasvissyöjälle oli ehkä joku vegevaihtoehto, mutta ei ollut suoraan listalla. Lasten kanssa voisi käydä vetämässä sämpylät ehkä, mutta toisaalta ei ole oikein omilla reiteillä.

Ps. Ensi viikosta tulee hyvin jännittävä. Muista tämä hetki, tyyntä ennen myrskyä. Now listening: Professor Elemental – Fighting Trousers.

URL www.alejandra.fi
Puhelin 040-1782788
Osoite Välimerenkatu 5, Helsinki