Tag: salaatti

Savotta

Jei, sain houkuteltua R:n lounaalle ja näin viimeinkin syyn mennä yhteen priolistan viimeisistä paikoista, eli suomalaisen ruoan turistirysään, Senaatintorin Savottaan.

Aino-käynnillä herra J kehui tätä, oli käynyt joidenkin ulkomaanelävien kanssa safkaamassa, joten odotusarvot olivat kohollaan.

Safkan jälkeen käytiin vielä fiilistelemässä wanhoja aikoja Helsinki Clubbing -näyttelyssä. Erityisesti tuli vahdittua Nyllen kuvia.

Traditional Finnish food and very tasty, if rather pricey. The atmosphere sets the tone for this restaurant, as it is filled with ye olde Finnish paraphernalia and a matching soundtrack to boot.

For a larger injection of Finnish dishes, get over to Elite, Kosmos or Konstan Möljä.

Rehellistä ravintoa siis ja supisuomalaisessa ympäristössä. Täältä löytyy niin pisnesmenut (49e – 69e) kuin myös á la carte, jota en nyt jaksa tähän kokonaan tabuloida.

Eturuoissa löytyi mm.: Kalasavotta (15,50e), vihreä raakakeitto (11,80e) kuin myös kalakeitto päivän kalasta joka tänään oli lohi (12,40e / 17,20e pääruokana).

Pääruoka-annoksina: Saimaalta eli ruismuikkuja pottuvoilla ja mummonkurkuilla (23e) sekä säräkaukalosta eli karitsan etuselkää juureksilla ja perunoilla vahvassa lammasliemessä (26,70e).

Loppuun oli: lettuja hillolla ja jädellä (12,90e) sekä metsämarjahässäkkää ja korvapuustikeksejä (10,40e).

R otti muikut ja minä kalakeiton, jonka olin valinnut jo ennen tänne tuloa. Tilaus ja maksu hoidetaan pöydässä, tosin tiskillekin voi maksaa jos on kiirus.

Alkuun tuli keittiön terveisenä palat ruisleipää sitrusvaahdolla ja porolla sekä punasipulilla. Leipä oli vähän vettynyt, mutta muuten tämä oli oivan makuinen pikku herkku.

Reilu hapokkuus ja lihan pieni umamihitti pelasivat kivasti yhteen ja ruisleipä nyt maistuu aina hyvälle.

Ja onneksi sitä tummaa tuli lisää, ihan voin kanssa.

Tuoreet leivät maistuivat näiden perisuomalaisten annosten kanssa mainiosti ja erityisesti sen minun kermaisen lohikeiton kaverina.

Liemi sopassa oli todella hyvää ja uusien perunoiden oloiset palaset, sekä niiden kimpassa tulleet porkkanat oli jätetty sopivan napakoiksi.

Kala oli sekin maittavaa, joskin mennyt ihan snadisti yli, lilluessaan saunakiuluun kipatussa kuumassa liemessään.

Mutta siis esimerkillinen lohikeitto, tosin kyllä se tähän hintaan saakin olla.

R:n muikut tuli mukellettua nopsaan, näihin oli saatu ihanan rapsakka ja silti kauniin kevyt leivitys, jonka myötä kaloja olikin kiva uittaa siinä tillivoissa.

Pottuvoi oli duunattu tasaiseksi, joka miellytti minun suuta, mummonkurkut ja niiden viereen nykerretyt sipulit olivat saaneet kirpsakan etikkaisuuden, joka komppasi muita annoksen komponentteja hienosti. Hyvät pöperöt, joskin melko hintavat.

Tosin lokaatio on sellainen, ettei tässä mitään viiden euron pizzoja pysty myymäänkään.

Mesta soveltuukin varmasti erittäin hyvin sellaiseen turvallisuushakuiseen eksotiikan esittelyyn muun maan mansikoille.

Sisustus oli meinaan väännetty juuri sopivaksi tämän kategorian kinkereille, oli kirpparilta kunnostettuja kalusteita ja muita tilpehöörejä, ryijyjä seinillä ja taustamusiikkina takavuosien iskelmähittejä sun muita.

Erityisesti korvaani kutitteli Kuningaskobra, josta tulvahti lapsuus mieleen. Asiakaspalvelu oli välitöntä ja sujuvaa. Kasvissyöjällekin löytyi juttuja, katso kuvat tai menu ravintolan sivuilta.

Lasten kanssa sinänsä mahtuisi, mutta hintataso on annoksiin nähden sen verran kova, että pitäisi olla melkoinen finnomaanikko viedäkseen kersat tänne syömään.

Mieluummin sitten Eliteen tai Kosmokseen.

Ps. Taste Of Helsinki on tulossa 14. – 17.6. Tölikän puistoon.

URL www.ravintolasavotta.fi
Puhelin 09-74255588
Osoite Aleksanterinkatu 22, Helsinki

91.1

Papapishu! Ei ollut ehkä ihan fiksuin idea ottaa tällainen pidempi kävelysessio näiden uusien kenkien (tai no, vanhojen, mutta käyttättömien, jotka R. löysi jostain kaapin uumenista) kanssa heti kättelyyn. Mutta kun kahdet muut työkengät on suutarilla hoidossa, niin vaihtoehtoja ei ollut. Kaunis keli kuitenkin saatteli minut kohti kaukaisempaa lounasta ja päätin lopultakin käydä ruksimassa pois listalta tämän jo instituutioksi muodostuneen ravintolan Pasilan (eiku hitsi, tämä onkin Vallilan puolella, näin sitä oppii joka päivä jotain uutta) kolkkojen konttoritalojen kupeessa.

Paluumatkalla tuli dallailtua kevään kohmeesta nousevan Alppipuiston läpi, samalla kun kuuntelin Aureliuksen Meditations äänikirjaversiota. Tämäkin on pitänyt jo pitkään kahlata läpi, mutta on jäänyt kaiken d00n1n alle. Olen kuitenkin onneksi intoutunut taas lukemaan ja kuuntelemaan muitakin kuin teknisiä kirjoja pitkästä aikaa. Roomalaisen ikiviisaat sanat lohduttivat hieman matkalla kun uudenkarheat kengät kuluttivat känsiä jalkapohjiini. Tulipahan kuitenkin Paljon Askelia, mikä on hyvä ja oikein.

Talkoot ovat vieneet minut jo niin lähelle ensimmäistä tavoitetilaa, että se on ihan käsinkosketeltava. Oletus on, että tällä viikolla lukemat ovat (BMI + fat%) zonessa, jonka jälkeen homma menee jo vähän hifistelyn puolelle. Toki uudet tavoitteet on jo kirjattu ja rima asetettu niin korkealle, ettei tosikaan. Kovin maali on kaverin voittaminen Cooperissa. Siihen tosin menee vielä tovi.

Comfort food in the midst of taxi drivers, this long-standing restaurant has an all-you-can-eat buffet that won’t leave you hungry.

For more eateries, check out Caverna, Raiku and Turkkilainen Ravintola.

Jaa vai miten niin instituutio? Kuten olen aiemmin maininnut, niin olen joskus taannoin (>10 vuotta sitten) ollut Pasilan suunnalla vääntämässä bittiä. Silloin muistan kun ensimmäistä kertaa porukoiden kanssa tuli tallusteltua tähän raflaan, oli kuulemma isojen poikien mesta. Ja kieltämättä se lautasannos (olisiko ollut Amerikan Leike) mikä tiskin takaa tuli, oli melkoinen sydämenpysäyttäjä. Muistaakseni silloinkin täällä oli salaattibaari, mutta nykyään homma on muovaantunut noutopöytä-meiningiksi.

Ravintoarvot ovat kuitenkin pysyneet kohdillaan, josta johtuen rafla näyttää edelleen olevan raskaan ja vähän kevyemmän liikenteen, sekä muiden rehellisten työmiehien suosiossa. Tämähän on aina osoitus siitä, että ravintolasta saa rahalleen vastinetta.

Tänään erittäin aikaisin aukeavasta (09:30) aukeavasta buffasta (10e, pienemmällä massilla saa keittoa/salaattia jne) löytyi: Kermainen lohikeitto, salaattibaari (salaattisekoitus, porkkanaraaste, marinoitu kaaliraaste, oliiveja, tomaattia, kurkkua, maustekurkkua, punajuuriviipaleita, salaattijuustoa, jalopenoviipaleita, perunasalaatti, kananmuna-tomaatti-yms-salaatti, artisokansydämiä, maissia, marinoitua punasipulia sekä modaukseen sopivia siemeniä yms), parilamunakas (tomaatti-sipuli-juusto), pinaattikampela, kastikkeita (chilimajoneesia, kermaviilikastike, jogurtti, guacamole yms), broilerifajitas, pippuripihvi, wieninleike (kaverina sitruuna, kapris, anjovis), häränfileetä texas bbq, riisiä, kermaperunoita, muussia, uunijuureksia, pizzoja (surimi+sieni+peperone / kinkku-sipuli-katkarapu, naudanliha-paprika-purjo sekä kebab-chili-tomaatti) sekä loppuun torttulajitelma ja kahvia/teetä. Näiden lisäksi löytyi tietysti leipiä ja limuhanat sekä vettä/maitoa jne.

Alkuun vedetty lohikeitto oli perinteisempi versio kuin eilinen. Suolaa tästäkin löytyi, mutta ei liikaa ja muutenkin tämä oli oikein oiva vedos tästä klassikosta. Lohi oli mehukasta, liemi täyteläistä ja veget sopivan napakoita. Salaattibaarin antimetkin yllättivät tasollaan, kaaliraaste oli maittavaa, vaikkakin olisin ehkä itse kaivannut tähän snadisti lisää happoa.

Perunasalaatti oli muikean majoneesista, jonka rasvaisuutta sai kivasti leikattua niillä hyvin duunatuilla punasipuleilla. Niin oudolta kun se tuntuukin, niin nykymuodossaan täältä voisi ihan hyvin kuvitella vetävänsä pelkän sopan ja salaatin ihan tyytyväisenä.

Mutta pitihän sitä ronskimpaakin puolta maistella, tosin buffassa oli sen verran runsas kattaus, ettei yksi toimistohiiri mitenkään pysty edes maistamaan kaikkea kerralla. Aloitin pizzalla ja slaissi pelitti hienosti. Pohjassa oli pysynyt pieni purenta ja vaikka päällysteitä olikin aavistuksen liikaa, niin ne maistuivat hyviltä. Pippuripihvi kermakastikkeessa toimi hyvin lohkoperunoiden kanssa, mutta se mikä teki koko hoidosta vielä tiukemman, oli se ihanan tulinen chilimajoneesi.

Kerrankin joku viitsii pistää pökköä pesään tarpeeksi. Wienenleikekin oli murean mehukas ja buffan lämpöhauteesta huolimatta oli vielä rapsakka pinnaltaan. Anjovista ja kaprista en tosin tajunnut ottaa mukaan, joka harmittaa näin jälkikäteen missattuna mahdollisuutena. Uunijuureksetkin, jotka olivat (ehkä?) kurkuman keltaisina maltettu paahtaa juuri passeliin purutuntumaan, antoivat hyvän säväyksen muille komponenteille.

Texas bbq lehmä maistui myös, tähän oli saatu mukava makeus ja tämänkin annoksen kasviksetkin oli onnistuttu pitämään al dente -kypsyydessä. Tämä nousi omalla listalla kyllä ihan sinne kotiruokabuffien kärkikahinoihin, Raikun kaveriksi. Jos lohturuokaa kaipaat (ja kukapa ei lohdutusta tarvitse aina silloin tällöin), niin suuntaapa nokkasi 91.1:n helmoihin.

Sisustus on edelleenkin hieman huoltismainen, mutta siistimpi ehdottomasti kuin edellisellä kertaa, josta toki on melkoisesti aikaa. Graafinen ilmekin on hioutunut säälliseksi ja kyltit viittoittivat hyvin kulkuani läpi laarien. Kasvissyöjällekin oli juttuja, vaikkakin onhan tämä enemmän suunnattu karnivooreille. Lasten kanssa tuskin tulisi mentyä, vaikka toki täältä löytyisikin jokaiselle jotakin.

Ps. Syksyllä Tampereella tapahtuu, tonne olisi kiva päästä pintxoseja sun muita herkkuja vetelemään.

URL www.ravintola911.fi
Puhelin 0400-872401
Osoite Kumpulantie 7, Helsinki

Stadin Tähti

Städäri! Städäri! Woo-hoo! Yksi viimeisiä kirjavalla priolistalla olleita rafloja tuli hoidettua pois, pienen vatuloinnin jälkeen. Muutenkin tässä on ollut vähän tällaista häntien hoitamista, ennen Suurta Liikettä. LEI-tunnuksenkin sain vihdoinkin skorattua ja palaset alkavat pikkuhiljaa loksahtelemaan paikoilleen.

Aurinkokin kimmelsi kivasti lumen keskelle sijoitelluista kaupunkipyöristä, kun tallustelin Sörk[a/ä]n kurvista ruokailemaan. Ainoa särö tässä päivässä oli se biisi, joka päätti lukittua päälle paluumatkalla.

Perheen pienintä varten kustomoitu Jaakko Kulta alkoi vähän puuduttaa sadannen kerran jälkeen, mutta minkäs teet, jokaisella meistä on ikeemme kannettavana, mulla se on nää korvamadot.

A fairly good lunch buffet with an Indian vibe, located in one of the dankest of nightclubs.

For more musically themed lunches, check out Ilves, Gastro Cafe Nosturi and Musta Härkä.

Kotiruokabuffa (10,30e / 7,80e pelkkä soppa+salaatti) intialaisilla vivahteilla, menu toi vähän mieleen Mustan Härän. Tänään tarjolla oli: Porkkana-inkiväärikeitto, Mexicon lihapata, butter chicken, kasvisrisotto, nuudeliwokki, pizza slice, salaattibaari (kaaliraaste jollain paahdetuilla liha/tonnikala/tms-sattumilla, tomaatti, kurkku, jäävuorisalaatti sekä marinoidut sipulit), erilaisia leipiä sekä loppuun kääretorttua ja kahvia/teetä. Otin koko buffan, tilaus ja maksu hoidettiin tullessa taaemmalle baaritiskille.

Alkuun ryystetty soppa oli ihan jees, porkkana ja inkivääri ne yhteen soppii. Salaattikin menetteli, tosin kyseenalaistan niiden jännien, tunnistamattomien protskubiittien tarpeellisuuden kaaliraasteessa.

Marinoitu sipuli on aina ilahduttava komponentti salaattibaarissa, mutta tämä jotenkin hävisi makunsa puolesta sinne muiden juttujen joukkoon.

Naan-leivän virkaa toimittaneet lätyskät olivat lähempänä pizzapohjaa, mutta näistä oli kuitenkin saatu miellyttävän rapsakoita, olematta kuitenkaan liian rasvaisia.

Lämpimät safkat toimivat aika hyvin, butter chickenin kastike oli yllättävänkin maukasta ja pelasi hienosti riisin kanssa. Kanat olivat menneet snadisti yli, kuten myös sen lihapadan lehmä, mutta ei häiritsevästi.

Tämähän on sinänsä ihan yleinen ongelma buffissa, lämpökontrolli on hankala asia, kun tehdään isoja määriä ja pidetään niitä hauteissa pitkään (tosin mä olin tietysti ajoissa liikenteessä, eli nämä oli ihan lähtökohtaisesti tässä jamassa).

Risoton viitan ylleen saanut paistettu riisi herne-maissi-paprikalla ja jollain ehkä tomaattisella twistillä ei ollut ihan paras, mutta perus basmati oli melko hyvin keitettyä.

Nuudeliwokki ei jotenkin kuulunut mielestäni joukkoon, tosin meksikolaisen lihapadan vieressä se täydensi tätä globaalia kattausta. Pata oli saanut aavistuksen maustettakin, mutta melko varovasti tässä oli otettu. Kokonaisuutena tämä oli ihan hyvä kotiruokabuffa ja vielä kohtuulliseen hintaankin. Ei tänne silti ihan erikseen tulisi lähdettyä.

Sisustus on näissä valoisaan aikaan kohdatuissa ööklubeissa aina silleen jännän surrealistinen. Tila on kuitenkin suunniteltu melko toisenlaiseen käyttöön, joten sarvipää-koriste seinällä amerikkasloganeiden kanssa, sekä kaikenlaiset pubitematiikat ja hartaan hiljainen tanssilattia toivat sellaisen mielenkiintoisen kierrepotkun muuten aika tavanomaiselle lounaalle.

Ihan hauska kontrasti niille epämääräisille muistoille illoista, jolloin olen täällä olusen tai toisen kavereiden kanssa juonut.

Ps. Ultima tulee, oletko valmis? Minä olen, olen kuitenkin pelannut niitä kaikkia (en läpi, sen verran olen jaksanut tahkoa ainoastaan IV-VI osia).

Pps. Ilmeisesti DTM on laajentanut klubbailutoimintaa ytimen ulkokehälle, mutta miksi Rengas? Tanssitaanko nykyään Helsingin yössä jotain uutta, hulahoop-aiheista boogieta? Nykyajan nuoriso ja niiden kaikenlaiset haihatukset.

URL www.stadintahti.fi
Puhelin 09-7554229
Osoite Mäkelänkatu 2, Helsinki