Kyllä tämä Passio on vaan kova. Ja aivan loistavaa, että täältä saa nykyään myös lounasta! Ollaan tosiaan perheen kanssa vedetty täällä illallista muutama kerta ja omasta mielestäni tämä ravintola on yksi Stadin parhaimmista, ei paras, mutta ihan siellä kärkikahinoissa. Rakas vaimoni pääsi jälleen lounaalle ja nappasin to do -listan siltä osiolta raflan (jossa köllöttelee vielä ainakin Nokka ja Bellevue), jota olen seivaillut näitä hetkiä varten.
One of the best restaurants in Helsinki, now offering lunch in addition to their fabulous dinner service. Get the whole menu, whether noon or night, you’ll thank yourself.
For more absolutely fabulous lunches, check out Olo, Ask and Palace (which is closing soon, so hurry!).
Tarjolla on liikelounas kahdella (24e) tai kolmella (29e) annoksella. Ja pääruokia (16e) saa myös erikseen. Viikottain vaihtuvalla listalla on alkuviikosta on eri lista kuin loppuviikosta. Tänään oli tarjolla alkuun: Omenaa, selleria ja maksaa tai naudanpaistia ja sydänsalaattia. Pääruokina oli: Vasikanniskaa ja kurpitsaa tai ahventa ja hernettä. Loppuun oli: Suklaata ja sitruunaa.
Tilaus ja maksu hoidetaan pöydässä, ollaan erittäin hyvässä ravintolassa. Otettiin molemmat kolmen ruokalajin menu ja valittiin kaikki vaihtoehdot, jotta pääsi kunnolla maistelemaan. Pöydät on katettu ja vesi tulee ravintolan omissa pulloissa.
Alkuun napsahti sen veden lisäksi focacciaa sekä vaahdotettua voita. Focaccia oli pehmeän herkullista ja tässä oli vähän jo sitkoakin messissä. Vaahdotettu voi oli esimerkillinen suoritus, snadisti suolaista ja levitettävissä mukana seuranneella lusikalla. Tämä oli todella ilmavaa ja syntisen täyteläistä. Bravo!
Alkuruoka tuli verrattain nopeasti pöytään ja itselle valikoitunut sellerisoppa omenalla ja maksalla oli kauniin näköinen setti lämmitetyttä (hyvä!) lautasella. Soppa oli upean samettisen täyteläistä ja todella herkullista. Tässä annoksessa oli maut niin kohdillaan että olisin voinut vetäistä vaan tämän ja mennä pois onnellisena. Omenoita oli marinoitu, niin niitä pienehköjä biittejä, kuin sitä aivan upean hapokkaan herkullista siipaletta, mikä oli kääräisty sen maksatäytteisen kroketin viereen. Ja siis oikeasti. Se kroketti oli tajuttoman ilmava, ihanan rapsakka pinnaltaan ja se maksa oli kuohkean kevyttä ja erinomaisen makoisaa. Ja kähäräendiivi(?) oli saanut hennon hapokkaan kastikkeen pintaansa. Uskomaton aloitus! Tai olisi, ellei tietäisi miten kovaa settiä täällä vedetään.
Vaimon paisti ja grillatut kasvikset olikin sitten vähän pliisumpi setti. Kaikki lautasella olleet komponentit maistuivat erittäin hyviltä, mutta olisi melkein olettanut, että kastikkeessa olisi ollut vaikka tujut piparjuuret tai jotain muuta räjähtävää makua. Nyt tämä annos tuntui sen oman alkuruoan vieressä siltä, että keittiö himmaili omien taitojensa osalta. Tosi hyvä tämäkin oli, mutta silti.
Pääruoka saapuikin sitten snadisti rauhallisempaan tahtiin ja itselle osunut ylikypsä vasikka sekä vasikkaroulade kurpitsalla oli aivan loistavan syksyinen annos. Se roulade oli väsätty jonkun yrtin (salvia?) kanssa ja oli erittäin hyvää, varsinkin sen upean paistinliemen kanssa. Kurpitsat, joita oli väsäilty lautaselle monella eri tapaa, olivat nekin erittäin makoisia. Se ylikypsä ja muotoon prässätty vasikka oli saanut syvän paahteisen maun, joka sopi syksyiseen teemaan, mutta itse liha oli vähän sellaista pureskeltavampaa sorttia. Hyvä annos, mutta jäi vähän sen alkuruoan jalkoihin.
Pöydän toisella puolella olikin sitten kesän lopettajaiset menossa ja lautaselle oli väkerretty niin monta juttua, että alkoi ihan pyörryttää. Kaikki toimi yhdessä aivan tolkuttoman hyvin ja ahvenesta huokui kesän lämpö kaikkien ihanan raikkaiden kastikkeiden ja muiden herkkujen kanssa todella mahtavasti. Ainoa huti lautasella oli pari suomua, jotka oli jäänyt kalan mukaan. Ja tällä kertaa ei kaiketi ollut tarkoitus, toisin kuin Finnjävelin jännittävässä kala-annoksessa.
Jälkkärin kohdalla oli sellainen olo, ettei pysty mitenkään. Alku- ja pääruoka olivat niin runsaita, että teki mieli vaan pyöriä pois ravintolasta. Mutta toisaalta, kuten vanhempi tytär on todennut, jälkkärille on oma masu. Eli peräruoan kimppuun vaan. Ja olihan sille tosiaan tilaa. Tämä oli niin makoisaa, ettei mennyt kovinkaan monta hetkeä kun olin tuhonnut oman annokseni. Loistavan kepeän sitruunainen kreemi (vai miksi tätä voi kutsua) nosti tämän syvän suklaisen annoksen lentämään.
Ja minä en edes yleensä välitä suklaakakuista, mutta tässä oltiin saavutettu joku korkeampi tajunnan taso. Todella upea lopetus lounaalle joka kaikkien pitää käydä testaamassa. Tällä hintatasolla pitää oikeasti jo etsiä, että löytää mitään lähellekään tätä leveliä. Virheetön tämäkään ei ollut, mutta lounaaksi todella upea suoritus.
Sisustus on jännän konstailematon, vähän jopa ronski, tällainen baarimainen mutta tyylikkäällä tavalla. Täällä oli mukava istuskella isojen ikkunoiden ääressä mutustelemassa. Mielestäni tämä sopii myös erinomaisesti liikelounaan tai muun vaativamman tapaamisen kohteeksi.
Asiakaspalvelu oli erittäin ystävällistä ja sujuvaa, koko lounas meni kuin siivillä, kun iloisen asiallinen henkilökunta oli huolehtimassa. Toki seurakin oli enemmän kuin mieluisaa. Kasvissyöjälle ei ollut listalla oikeastaan mitään, ehkä kysymällä onnistaa? Lasten kanssa ollaan käyty illallisella ja hyvin toimi. Ehkä seuraavan kerran lounaalle koko klaanin kera.
Ps. Vierestä löytyy Espan Enkelit ja heidän miesäijäparkki. Käyttääkö näitä oikeasti kukaan? Minua ei ole vielä parkkeerattu mihinkään. Olenko jäänyt jostain paitsi?
URL | www.passiodining.fi |
Puhelin | 020-7352040 |
Osoite | Kalevankatu 13, Helsinki |