Casserole

Stressitasot on taas passelit, kun pitää vääntää kaikilla rintamilla sata lasissa ja ikkunat huurussa. Elämän arkkitehtuurin refaktorointi tuntuu jotenkin raskaalta, mutta minkäs teet. Keskustassa nyt joka tapauksessa kikkailemassa jälleen ja sen kunniaksi ajattelin jopa syödä jotain tälleen keskellä päivää. What goes around, comes around, tämä lounastouhuhan on ollut itselle alkuaikoinakin pakoventtiili kun alkaa askel painaa liikaa ja näköjään sama teema palailee pätkittäin, vähän niinku Uuno Turhapuron muisti.

Aamujumpan ja -kävelyn jälkeen ei jotenkin tehnyt mieli reippailla mihinkään kauemmas, joten lampsin Iso Roobertinkadun Amanin tilalle ilmestyneeseen Casserole-raflaan. Näemmä seuraan Nyt-liitteen jalanjälkiä, mutta ihan sama, kuha on halpaa (#vaimitensemeni).

Slow-cooked casserole (duh) dishes with rice or couscous. The chicken drumsticks I had were ok and the salad bar had a decent selection of Middle-Eastern choices.

The Iso-Roobertinkatu street has quite a few restaurants, such as Tortilla House, Na’am and Vibami.

Listaa ei jännästi ole missään näkyvillä, mutta ilmeisesti täällä on jokseenkin samaa settiä joka päivä. Eli riisillä täytettyä paprikaa, kana-, lehmä-, lihapulla- sekä vegenä esiteltyä kananmuna-tomaatti-pataruokaa. Kaikkiin oli joko couscousia tai linssi-/kukkakaaliriisiä. Alkuun oli salaattibaari välimerellisellä otteella sekä kaupan patonkia. Otin sen kanan, kun ei jotenkin napostellut vetää sitä täytettyä paprikaa (tähän tuli aversio kaaa-auan sitten Teksasissa, pitkä tarina, ei jaksa vääntää tähän).

Alkusalaatti oli semijees, jäävuorisalaatti vaikutti vähän väsyneeltä, tosin niin olin minäkin. Tzatziki meni, kynsilaukkaa oli eksynyt kivasti, mutta muuten meininki oli aavistuksen hapanta omaan makuun. Yrttisörsseli oli hyvää, noin muuten kamat eivät jättäneet suurta muistijälkeä.

Pääruoka tuli nopeammin kuin ehdin salaattia kasata lautaselle, kaikkihan on valmista ja heti haarukoitavissa höyryävistä padoista. Riisi oli mausteista, mutta myös kokkareista. Linssit olivat hajonneet hötöksi ja seassa oli jotain erikoisia mustia klimppejä, jotka olivat mahdollisesti olleet joskus tuoreita yrttejä?

Kana oli murisevan mehukasta, mutta ei järin ihmeellisesti maustettua, tai sitten riisin makumaailma vaan jyräsi kaiken alleensa. Krouvit porkkanalohkot olivat lähes hajoamispisteessä. Vähän yksiulotteinen, mutta täyttävä lounas.

Sisustus on pelkistetty, taustalla soi konseptiin sopiva ääniraita ja ulkona valui tasainen ihmisvirta Iso Roban kävelykatua pitkin. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista.

URL www.casserole.fi
Puhelin 046-5545787
Osoite Iso Roobertinkatu 24, Helsinki

 

Backyard Pick

Nenäpäivän kunniaksi voin todeta, että voihan nenä. Tiedätkö se tunteen, kun kaikki ei mene ihan suunnitelmien mukaan? Niin minäkin, rakas päiväkirja. Niin minäkin. Joskus on sellainen olo, että elää jonkinlaisessa rinnakkaistodellisuudessa ja tutkailee omaa elämää vähän silleen ulkopuolelta ja voi vaan ihmetellä. Että noinkin voi tehdä ja mennä, ihan raiteilta.

On kuin katselisi hidastettua junaonnettomuutta. Mutta korjaavat toimenpiteet on aloitettu ja kyllä tästä vielä saan homman puksuttamaan. Olis kiva joskus elää ihan vaan sellaista normaalia, tasapaksua elämää hetki. Sitten on vielä noita kaikkia sopimussäätöjäkin enemmän kuin pieni mieli pystyy käsittämään, tosin ne sentään on vaan sitä normisettiä ja voi työntää lakimiehelle.

Pitkästä aikaa joka tapauksessa keskustassa ja pääsin peräti salillekin, ollut vähän taukoa tässä. Sen kunniaksi lampsin syöpöttelemään lounasta, siitäkin ollut taukoa tässä, jonka takia elopaino on vain karvan verran yli ekasta tavoitteesta. Koska keli oli mitä oli ja aikakin snadisti kortilla, niin meninpä sitten Bravurian tilalle ilmestyneeseen Backyard Pickiin, Nyt-liitteen lähiaikoina tapahtuneesta arvostelusta huolimatta.

A pretty standard lunch buffet, with salads, warm dishes and a dessert.

The Kamppi shopping mall has quite a few interesting restaurants, such as Pobre, Sandro and Hoku.

Tänään kotiruokabuffassa (10,40e) oli tarjolla: Pariloitua kirjolohifilettä tilli-sitruunaöljyllä, perunasose, naudanliha-kebab pirteässä tomaattikastikkeessa, tzatziki, porkkanaohukaiset, rakuunajogurtti, pinaatti-kookoscurry korianterilla, salaattibaari, vadelma-banaanismoothie, leipiä ja karjiksia (täällä on myös aamiaista) sekä kahvi/tee. Vedet ja rensselit löytyy pöydistä. Mestasta saa näemmä myös päivän pizzan (tänään salami-mozzarella).

Koska lounasaikaan syöminen on ollut vähäistä tässä lähiviikkoina, niin päätin vetäistä koko hoidon yhdelle lautaselle. Lohi oli rapsakkaa, mutta myös aavistuksen kuivakkaa, tzatziki mukavalla valkosipulisuudellaan tasoitteli tätä ihan hyvin. Lehmäkepsu oli tomaattista, mutta muuten melko yhdentekevää.

Bonus-bbq lehmäpaisti (jäänteitä eliseltä) oli niin jyystöä, että melkein tuli joku vanha trancejumppa mieleen. Toisaalta, bonuslihaa ei ole syihin katsomista, vai miten se meni? Salaatit oli nekin melko stanua, värjättyjä oliiveja salaattijuuston ja punasipulin kanssa. Paria kaaliraastetta (vaaleassa oli hämmentävästi maustekurkkua), joihin olisi kaivannut sitä etikkaista seesamiöljykastiketta, sekä muita mitä en muista/jaksa kirjata.

Kaikissa maistui enemmän tai vähemman persilja sekä se tzatziki, jota kaadoin liberaalisti keskelle pinoa. Kyllä tätä söi ja oli koordinaatteihin nähden kohtuullisen hintainen kotiruokabuffa. Mutta ympäristössä on melkoinen määrä kilpailua, saa nähdä kuinka kauan tällä setillä pysyy pystyssä.

Sisustus oli kiva, tällainen faux-rustiikkinen meininki jouluvaloilla ryyditettynä. Ikkunapöytien lamppuja voisi pikkusen nostaa korkeammalle. Nyt kun istui pöydässä, niin hehkuivat silmien korkeudella ja häikäistyin monta kertaa, eikä silleen hyvällä tavalla. Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja sujuvaa.

Ps. Hieta on suljettu ja muutenkin ravintolamaailma on kovasti elänyt. Olisi kiva kirjata kaikki uutuudet ja muuttuneet, mutta luulenpa, että tämä alkaa olla tässä, tehty ja taputeltu. Nyt on aika uusien tuulien puhaltaa nurkat puhtaiksi, enkä mä tätä oikein jaksa enää päivitellä. On niin paljon muutakin päiviteltävää. Tulossa on näillä näkymin jonkinlainen jäähyväiskirje, mutta vasta sitten kun oikeasti kykenen sellaisen kirjoittamaan.

URL www.backyardpick.fi
Puhelin 010-2053217
Osoite Salomonkatu 1, Helsinki

 

Rioni (Päivällinen)

Viikonloppuna olikin sitten kaikenlaista lasten harrastus- ja biletyslogistiikkaan liittyvää häsäystä ja tämän puitteissa löysin itseni Ison Omenan hohtogolfin edestä rauhoittelemassa jälkikasvua UV-valojen loisteessa esiintyvistä pelleistä. Kun isälliset duunit oli taputeltu, niin minulle siunaantui hetki omaa rauhaa ja päätin lähteä kävelylle Matinkylän kaduille.

Tallustellessani sain älynväläyksen lähteä kohti Rionia, tässä oli kuitenkin useampi tunti aikaa. Valitettavasti suuntavaistoni ohjasi minua täysin väärään suuntaan, mutta älysin kuitenkin hetken harhailun jälkeen tarkistaa, että missäköhän se rafla oikein olisi ja korjasin kompassini osoittamaan kohti Haikaranpesän ohittavaa reittiä.

Tässä vanhassa ostarissa on joskus aikoinaan tullut käytyä jossian lounasraflassa, juurikin samassa kohtaa missä nykyään sijaitsee tämä gruusialaista safkaa tarjoava, kovasti hypetetty mesta. Näistä ajoista on kuitenkin jo melkoisesti, silloin konttori sijaitsi Koneen tornissa, Keilasatamassa, ja Nokiakin valloitti vielä maailmaa.

An excellent Georgian restaurant with a quaint family-run feeling to it. The Lobio I had was top-notch and the tiny side salad also did not disappoint.

Other Georgian restaurants in the general area are Grand Georgia, Georgian House and Purpur.

Tänään en ollutkaan sitten lounaalla liikkeellä, joten tarjolla oli koko menu. Mutta aika oli kuitenkin semisti kortilla, joten en alkanut kikkailemaan, vaan nappasin listalta jotain minkä arvelin tulevan sopivan nopeasti. Silmäni osui Lobioon (9e), tuohon mausteiseen papumössöön. Hetken harmittelin, etten ollut napannut kylkeen juustotäytteistä leipää.

Mutta tämä olisi arvatenkin tuonut kokonaiskestoon lisää minuutteja ja vaakakupissa painoi rannerobotin vaatimus riittävistä askeleista sekä lupaavasti jälleen eteenpäin nytkähtänyt elopainon (tai tarkemmin ottaen minun sisältämän energian määrän) alentuminen. Tässä on plaanattu liian pitkään samoissa lukemissa ja olen nyt päättäväisesti pyrkinyt saamaan ensisijaisen tavoitteeni maaliin vielä tämän vuoden puolella. Kilo tai pari on jo lähes hoidettu, kyllä ne loputkin siitä vielä.

Safka saapuikin sopivassa aikataulussa vaikka snadi rafla olikin ammuttu ihan täyteen jengiä. Selvästi kaikki positiivinen uutisointi mestasta on tuottanut hedelmää. Ja hyvä niin, koska kivan rustiikkinen annos miellytti minua heti ensi silmäyksestä. Mukaan oli kuitenkin ujutettu lämmintä leipää ja jopa pikkuruinen sivusalaattikin oli sijoitettu tarjoittimena toimivalle puunpätkälle.

 

Heti ensimmäisestä lusikallisesta lähtien ihastuin kuppini täytteeseen täydellisesti. Höyryävän kuumaa, muikean mausteista ja totaalisen täyteläistä settiä, tämä oli parasta mättöä tästä kyseisestä kulinaarisesta kategoriasta mitä olen maistanut. Maukkaat sämpylät sopivat annoksen kylkeen hienosti ja pyyhinkin lautasen tyhjäksi näiden viimeisillä rippeillä.

Salaatti oli koostaan huolimatta mahtavasti maustettu, tässä oli joku syvä meininki, mistä en saanut kiinni, että mistä se oikein tuli. Mutta ihanan yrttisiä ja herkullisia haarukoita, jotka kevensivät muhkeaa pääruokaa mainiosti. Tänne kannattaa tulla kaeumpaakin, turhaan ei ole torvia toitotettu.

Sisustus on ruuhkainen (huonot kuvat #sorisiitä), mutta kauhtuneen ostariympäristön huomioon ottaen hyvin ja persoonallisesti toteutettu. Koko touhussa oli selvä kiireisen perheravintolan tunne ja silti ruokailu sujui rauhallisissa merkeissä.

Asiakaspalvelu oli erittäin sujuvaa ja ystävällistä sekä kontaktia ottavaa, omistajan otteet tuntuivat asiakaskohtaamisessa. Lasten kanssa voisi hyvinkin tulla, tosin tilan kanssa voi tehdä tiukkaa, joten isoilla vaunujoukkioilla ei sisään mahdu. Kasvissyöjälle oli sitä mahtavaa Lobiota ja erityisesti jos juusto maistuu, niin sitten on kaikenlaista muutakin.

URL www.rioni.fi
Puhelin 050-5131119
Osoite Ukkohauentie 9, Espoo