Tag: hidas

Pasta alla Genovese

image

Aloin sitten hääräämään viikonlopuksi safkaa ja innostuin Food Wishesin Chef Johnin Pasta alla Genovese reseptistä sen verran, että oli ihan pakko kokeilla. Reseptiä en sinänsä lähde tässä toistelemaan, hommat löytyy niin tyhjentävästi videon ja tekstin muodossa, mutta ajattelin kirjata tänne havainnot prosessista ihan omaksi iloksi.

Hommahan lähti liikkeelle normaalisti, eli ensin piti soveltaa reseptiikka Suomen oloihin, tarkoittaen, että mitäköhän niistä oikein löytyisi lähimmästä Prismasta. Lehmän niska ei ollut ihan suoraan tiskissä sillä nimellä, mutta kyseessähän on jokseenkin halvin pala mitä lihahyllystä löytyi, joten valitsin Naudan Keittoliha (ilmeisesti “naudan etuselkää” joka lienee riittävän lähellä) jota osui sitten mukaan kilon verran. Sitten vielä 2,7kg sipulia (0,7kg punasipulia) ja kanalientä varmuuden vuoksi, vaikka ei sitä olekaan reseptissä. Sekä toki muut komponentit.

image

Homma alkoi sunnuntaina aamulla brunssin teon yhteydessä, kun kaivoin kaikki tavarat esille sekä pilkoin porkkanat ja varsisellerit valmiiksi. Tässä kohtaa ei ollut vielä havaintoa pilkkomisen määrästä ja homma sujui vihellellen.

image

Tuo kultapaahdettu härkä oli uusi tuttavuus ja maistui oikein hyvältä. Pitkään kypsytetyt juustot nyt menee aina ja leivistä erityisesti se (Keisarin) patonki toimi tosi hyvin, myös Nutellan kanssa. Pekoneista tulee yleensä otettua se halvin (Rainbow tms) vaihtoehto, kun ne jotenkin paistuu (kylmänä pannulle ja vettä snadisti päälle) kaikkein parhaiten sellaisiksi rapsakoiksi, vaikka epäterveellisiähän noi (kuten muutkin pekonit) on kuin mitkä.

Marokkolaiset uudet perunat toimivat myös, erityisesti sillin kera. Kiva kun tulee kesä ja uusia tuoreita raaka-aineita.

Brunssin jälkeen olikin pieni ruokalepo paikallaan. Pyritään yleensä viikonloppuna syömään yhdessä, kun arkipäivät menee aika usein muita juttuja häslätessä.

image

Sluibaamisen jälkeen alkoi sitten hommat ja laitoin lihat tulille sekä ruskistumisen jälkeen heitin 2/3 mirepoixista pataan lihojen sekaan. Lihojen kiehuminen on ihan normaalia (ks. video) ja homma tuntui sujuvan oikein mallikkaasti.

image

Sipulien leikkaamisessa olikin sitten ihan kivasti hommaa. En tässä kohtaa noudattanut täysin ohjeita ja aloin vaan vääntämään sitä koko kasaa kerralla. Kyllähän sitä sai leikattua, pistin musiikin soimaan ja annoin palaa. Mutta totesin 1,7kg kohdalla, että ehkä se viimeinen kilo keltasipulia on liioittelua, kun ei se kuitenkaan pataan mahdu.

image

Punaviinillä glaseerattu pannu saikin sitten niitä sipuleita ihan kivasti ja alkoi se viimeinen vaihe, eli yhdentoista tunnin kiehuttelu. Tässä kohtaa se kanaliemi tuli ihan tarpeeseen, koska ei niistä sipuleista (liian vähän sitten kuitenkin?) lähtenyt tarpeeksi nestettä, alkuperäisestä ohjeesta huolimatta.

Se sipulin tuoksu oli melkoinen. Koko kämppä haisi sipulille vielä seuraavana päivänäkin. Jossain kahdeksan tunnin keittelyn jälkeen alkoi usko mennä kun maku oli niin tymäkkä, jopa tyrmäävä. Mutta eipä tuota nyt poiskaan viitsinyt heittää. Ja kyllä se siitä suoristui, kello 23 oli jo kivasti pyöristynyt maku, tosin olisi se ehkä vaatinut hieman lisää aikaa (oli ehkä snadisti liian pieni lämpö osassa keittelyä), jotta olisi videolla näkyvä lopputulos saatu aikaiseksi ja liha hajotettua kokonaan kastikkeen joukkoon.

image

Seuraavana päivänä sitten lämmitin kastiketta pannulla, keitin pastan lähes valmiiksi ja heitin hetkeksi pannulle kastikkeen kaveriksi. Hieman meiramia ja paljon Parmegiano Regianoa päälle, Kakkukeisarin patonkia sivuun (joka oli oikeasti rekvisiittaa, sehän oli ehtinyt jo kovettua) ja ei kun syömään.

image

Oli muuten hyvää! Hieman sipulikeiton ja ragun sekoitus todella syvällä maulla johon se meirami sopi hienosti, parmesaanista puhumattakaan.

Olisi se kaivannut vähän pidempää kypsyttelyä ja ehkä siihen olisi tosiaan voinut pistää hieman tulisuutta mukaan viimeistelyvaiheessa. Toisaalta kastiketta on edelleen jääkaapissa ihan hyvin, joten ehtiihän tässä vielä testailla muutamiakin variaatioita.

Kyllä ne ammattikeittäjät parempia juttuja (pääosin) tekee, mutta näitä on hauska ja rentouttava väkertää itsekin, silloin kun aikaa riittää.

Bro

image

Bongasin jostain (Nyt-liite? tai sitten mahdollisesti eat.fi) uudehkon ravintolan nimeltä Bro (silta, ei veli, eli “brü” eikä “brah“) jonne sitten ajattelin viedä vaimoni perjantailounaalle. Ravintola on käytännössä hotelli Strandin aulabaari/ravintola, joka on rempattu tässä lähiaikoina ja ilmeisesti myös konseptia hieman hiottu. Illemmalla löytyy myös cocktail-baari, jossa ilmeisesti pyritty nostamaan tarjooman tasoa, mutta myös ruokalistaan on selvästi panostettu. Tarjolla on lähi-itä/pohjoisafrikkalais-vaikutteista sapuskaa, joko buffana tai liikelounashenkisenä. Löytyy tietysti myös (hotellihan tämä on) koko päivän voimassa oleva menu perinteikkäämpiä annoksia.

Buffetissa (13,90e) oli tänään tarjolla: Pinaattikeitto, ankka ja appelsiini. Business-lounaalle (kaksi ruokaa 19e, kolme 24e ja neljä 29e) oli taasen listalla alkuun: punajuuri + vuohenmaito ja valkopapu + tryffeli; pääruoaksi: siika + piparjuuri, kikherne + minttu (eli falafel-harissa-sandwich) ja iberico porsas + maapähkinä sekä loppuun oli pannacotta + vanilja. Kokopäivän voimassa olevalla “rennosti” menulla löytyi: caesar salad (12,80e alkuun ja 17,80e pääruoaksi sekä +10e grillatun scampin tai kana-satay-vartaan kera), burger (22,50e), cheeseburger (24e), bacon + cheeseburger (25e), vegeburger (19,50e), clubsandwich (22,50e) sekä san francisco benedict puolikkaalla hummerilla (28e).

Meille valikoitui kolmen ruokalajin menu, vaimolle punajuuri+vuohenmaito, falafel-harissa-sandwich ja pannacotta, itse valkkasin sen valkopapu+tryffelisopan, paistetun siian piparjuurella ja kasvispedillä sekä sen pannacottan. Tarjoilija kertoi, että neljä ruokalajia tarkoittaa kahta alkuruokaa, mutta tässä oli selvästi pientä henkilöriippuvaisuutta, koska toinen tarjoilija otti vastaan viereisestä pöydästä kolmen ruokalajin menun jossa oli valittuna alkuruoan lisäksi kaksi pääruokaa.

imageAlkuun tuli leipäkori, tosin ilmeisesti varsinainen lounasleipä oli vielä valmisteilla kun tässä oli tarjolla perus patonginpalasia ja jännästi jollain makealla sitruunasysteemillä maustettua (jääkaappikylmää) voita lasipurkissa. Vähän tässä tuli aamiaisrääppiäiset mieleen, eikä tuo voi oikein sopinut tällaisen lounaan leiville. Sivusilmällä huomasin, että myöhemmin saapuneet seurueet saivat aika erinäköisen leipäkorin, joten tasan ei käynyt tällä kertaa onnen lahjat.

imageMinun alkupala oli se valkopapusoppa tryffeliöljyllä sekä paistetulla kampasimpukalla. Itse soppa oli samettista ja maukasta, vähän siinä oli sitä tryffeliäkin mukana, tosin enemmän tuoksun muodossa kuin sopan maussa. Se kampasimpukka oli ihmeellisen lötkö kokemus, enkä oikein tiedä mitä tästä olisi pitänyt ajatella. Tavallaan sen maku oli siellä missä pitikin, mutta jotenkin tämä jäi vähän heikon puoleiseksi kokonaisuudeltaan.

imageVaimoni ihmetteli kypsentämättömiä punajuuria, mutta loppupeleissä piti omasta annoksestaan. Hänen annoksen vuohenjuusto oli tällä kertaa oikein hyvää ja annos oli hyvä aloitus lounaalle. Maistoin sitä myös itse ja ihan hyväähän tuo vaikutti olevan, kaikista punajuurista huolimatta.

Pääannosten saapumisessa kestikin sitten melkoinen tovi ja täytyi käydä tiskillä kuittaamassa, että ei otetakaan niitä jälkkäreitä kun menee niin pitkään. Oma kala-annos oli ihan ok, ei mitään ihan ihmeellistä, mutta kohtuullisesti paistettu ja semihyvin duunattu kasvispeti. Tosin nyt lähiaikoina vedellyt fenkolit ovat saaneet vakuuttumaan, että sitä kannattaa nauttia salaatin muodossa ja ohuemmaksi veistettynä kuin mitä tässä annoksessa oli. Menetteli, mutta ei tämä mitään ihmeellistä ollut.

imageVaimon annos oli haalea jo pöytään saapuessaan ja täytetyn leivän alimmainen viipale oli päässyt jo vettymään. Tarkoittaen siis, että annos oli holdannut lämpölampun alla minun annoksen valmistumista (minun kala oli hyvin kuuma, juuri uunista tulleen oloinen) ja oli mennyt näin vähän ikävän oloiseksi. Annos tarjouduttiin kyllä valmistamaan uudelleen, mutta ei meillä ollut moiseen aikaa.

Ranut, jotka kuuluivat vaimon annokseen olivat alisuolattuja ja niissä ei ollut kunnon pintaa, mutta ei nämä varsinaisesti lötköjäkään olleet. Hassusti se toinen tarjoilija toi ne ranut minulle, mutta välillähän näitä sattuu. Noin muuten annos oli ilmeisesti ihan kohtuullinen, mutta ei tämäkään mitään kovin kummoista ollut.

Ehkä tähän voi todeta, että kunnianhimoinen konsepti on kasattu, mutta toteutuksessa ja erityisesti siinä ajoituksen hallinnassa on toivomisen varaa. Tällä menolla ei vielä pärjää Hakiksen ympäristön melko kovatasoisessa ravintolakisassa. Ehkä ne cocktailit ovat parempia?

imageSisustus on hieno ja kauniin avara sekä valoisa, tosin onhan tämä vähän tälleen kasari, eikä välttämättä pelkästään hyvällä tavalla. Mutta siis kiva täällä oli istuskella ja nauttia pienestä auringonloisteesta hienossa ympäristössä. Erityisesti se baaritiskin hylly oli vaikuttavan näköinen ja pidin myös niistä faux-puu-valaisimista.

image

Asiakaspalvelu oli oikein ystävällistä meidän omalta tarjoilijalta ja hän jaksoi jutella kaikenlaista mukavaa siinä tarjoilemisen lomassa, mutta tosiaan niiden annosten saapumisessa meni liian kauan, erityisesti tälleen lounasaikaan, toki tämä ei varmaankaan ollut siitä tarjoilijasta johtuvaa.

Kasvissyöjälle oli joitain annoksia, kuten vegeburgeria ja falafel-leipää, mutta ei nämä ehkä kuitenkaan ole minkään erityisen matkan arvoisia ruokia. Samalla hinnalla syöt paljon paremmin esim. ravintoloissa Kolmon3n tai Onda. Lasten kanssa en varmaankaan vaivautuisi, vaikka tilaahan täällä toki on vaikka millä mitalla. Harmi, tässä oli kovat odotukset, mutta toteutus lässähti.

URL www.facebook.com/restaurantbro
Puhelin 09-39351
Osoite John Stenbergin ranta 4, Helsinki

Farang

image

Parin melko kamalan lounaan jälkeen piti mennä johonkin takuuvarmasti hyvään mestaan ja koska oli muutenkin oikein hyvä päivä, niin päätin kirjata Farangin listalleni. Täällä on tullut käytyä liikelounaalla joskus taannoin ja se oli erinomainen kokemus, tosin siitä on jo ainakin kolme-neljä vuotta. Mestahan on Gaijinin ja Brondan veijareiden ensimmäinen(?) oma rafla ja jo osittain legendaksi muuttunut, parempaa itämaista safkaa tarjoava fine dining -henkinen ravintola.

Tarjolla oli pari maistelumenua, joista toinen (jonka itse valitsin) oli ‘Phanu rangsi’ (62e) ja piti sisällään: Green shell mussel ‘green curry’ eli vihreä currydressing, merileväkaviaaria, sitruunaruohoa ja kookoskermaa; Cha plu ‘smoked whitefish’ eli savustettua siikaa cha plu -lehdellä, paahdettua maapähkinää ja savustettua hauen mätiä; Som Tam salmon & crispy prawns ‘isan style’ eli salaatti vihreästä papaijasta, savustettua lohta, rapeaksi paistettuja katkarapuja, kirsikkatomaattia, vihreää pitkäpapua ja paahdettua riisiä; Crispy caramel pork & roasted coconut eli haudutettua, rapeaksi paistettua possunkylkeä, paahdettu kookosdressing, chiliä ja korianteria; Scallops ‘green chili & coriander’ eli paistettua kampasimpukkaa, vihreää chiliä, mangoa, kurkkua, korianteria, limeä, merileväkaviaaria; Morning glory crispy ‘salt & pepper’ tofu eli vesikrassia, paksoita ja rapeakuoriseksi paistettua silkentofua; Mussaman curry & braised pork eli mausteinen kookoscurry, haudutettua iberico-possunniskaa, pikkelöityä inkivääriä, limelehteä ja orgaanista kookosöljyä; Thai jasmin rice eli riisiä kuppi jota täytettiin/vaihdettiin pitkin ruokailua sekä loppuun ‘Thawisuk’ eli palmusokerihiekkakakkua, tähtianis-suolakaramellia, haudutettua omenaa, balilaista vaniljaa ja palmusokerijäätelöä.

Toinen maistelumenu (57e) piti sisällään jokseenkin samat setit paitsi hieman lyhyempänä. Sitten oli vielä kaksi (25e) tai kolme (29e) annosta käsittävä, “lyhyempi” lounas. Annokset olivat palttiarallaa sitä mitä tuossa maistelumenussakin. Tilaus ja maksu (tietysti) suoritetaan pöytään, tosin olin itse ruokailun päätyttyä niin kiireessä, että hoidin maksun tiskille, joka onnistui hienosti (kiitos siitä).

imageAlkuun tuli 20 minuutin odotuksen jälkeen kaunis, kiviastialle aseteltu, kahden alkupalan kokonaisuus. Vihreällä currykastikkeella valeltu simpukka tuli “kuoressaan” ja oli herkullisen makuinen pikkupala. Täyteläinen maku pienenllä chilipotkulla toimi mahtavasti. Cha plu -lehti oli uusi tuttavuus, mutta tarjoilijan ohjeistamana (hyvä!) kääräisin isohko keon lehteen ja maistelin annosta. Tämäkin oli aika hyvä, pieni savun maku ja mielenkiintoinen muoto toimi ruokahalun herättäjänä. Ainoa mitä tässä kohtaa haluisin kritisoida on se, että jos ravintolaan saapuu ja tekee tilauksen lähes ensimmäisenä, niin olettaisin, että ensimmäiset (varmaankin kohtuullisen pitkälle esivalmistellut) annokset tulisivat nopeammin kuin 20 min. Tämän lisäksi >60e maistelumenu ilman ensimmäistäkään keittiön tervehdystä on jotenkin ihan käsittämätön ajatuksenakin. Ei siis niin, että tässä olisi kaivannut yhtään enempää ruokaa, kaikkea en jaksanut. Mutta tämä jotenkin hämmästytti suuresti ja enteili jatkon sujumista.

imageTokana pöytään saapui oma suosikki, eli Som Tam, papaijasalaatti. Tämä on lähes aina ihanan kirpsakka ja tulinen, mutta kuitenkin harmoninen makukokemus. Tälläkin kertaa salaatti oli hyvin maustettu, tosin omaan makuun aivan liian pliisulla tulisuudella. Mutta mitä ihmettä tämä lohi täällä teki? Se teki koko annoksesta hieman tunkkaisen makuisen, vähän niinkuin olisi jotain savulohen rippeitä heitetty sekaan, että on jotain protskuakin annoksessa (on siinä niitä papuja, joka on kai melko normi) ja ei omasta mielestäni sopinut tähän ollenkaan.

imageRapsakka possu lienee yksi ravintolan signature dish ja pinta olikin saatu erittäin napakaksi, valitettavasti osittain jopa liiaksikin. Jotkin kohdat possusta olivat niin yli että eivät olleet enää kovinkaan herkullisia. Muutenkin possu oli kuivakan oloista, mikä ei taida kuitenkaan olla se tavoiteltu kypsyysaste. Annoksen kastike oli herkullista ja paikkasi jonkun verran possun ongelmia.

imageMorning glory nimellä kulkeva annos piti sisällään yhden paistetun tofupalasen joka jännittävästi muistutti notskilla paahdettua vaahtokarkkia, niin “sulavan” makean pintansa, kuin vaalean ja venyvän sisuksensakin osalta. Tämä oli oikein maukas tofupalanen ja tulikin sitten kaiveltua annosta, jos sieltä olisi löytynyt toinenkin, mutta ei. Kastike oli maukas, mutta se paksoi alkoi aika nopeasti tökkiä, kun sen suutuntuma oli niin niljakas ja palat jotenkin sen kokoisia, että meni hirveäksi jauhamiseksi.

image

Kampasimpukka-annos oli kauniisti aseteltu simpukankuoreen (tästä ja siitä toisesta kuoresta minulle erikseen sanottiin, että ne poimitaan takaisin, pestäänköhän/uudelleenkäytetäänkö nämä?) ja tässä oli maut kohdillaan. Tämä oli yksi suosikkiannoksista, hieno balanssi tulisuuden, happamuuden, suolaisuuden ja makeuden välillä. Kampasimpukka oli ystävällisesti laitettu pariin palaseen ja tarjoilijan suositus syödä riisin kanssa oli mieluisa koska se riisi sopi tähän erittäin hyvin. Jotenkin se riisin maku komppasi kastiketta todella hyvin, ainoa mikä tässä hieman häiritsi oli ne isot korianterinlehdet. Ymmärrän toki, että isona nämä tuovat esiin sen että on korianteria, mutta voisi nämä vetää siipaleiksi (chiffonade).

imageMussaman meni minulta ihan ohi, saattaa osittain johtua siitä valtavasti ruokamäärästä mitä tähän mennessä olin vetänyt (tuli vähän se yksi Monthy Python sketsi mieleen). Joku tässä tökki, mielestäni oli roiskittu sitä kalakastiketta tai jotain vastaavaa liikaa ja se vivahde oli jollain tavalla “väärän” oloinen. Riisi oli koko ajan hyvin keitettyä ja sitä kuppia vaihdeltiin sen verran usein, ettei ehtinyt ollenkaan kuivahtaa tai mitään.

imageMenun loppuun tuli erittäin taitavasti loihdittu jälkkäri. Tämä oli ihan niillä rajoilla, että onko liian makea, mutta muutamat komponentit taittoivat sen hienosti, muodostaen oikein harmonisen ja herkullisen annoksen. Kaikesta siitä ruoasta huolimatta tätä ei vaan pystynyt olemaan lusikoimatta. Todella hyvää!

imageSisustus on ihmeen karu, vaikka siis Taidehallihan tämä on, ei siinä mitään. Ja onhan tänne yritetty saada niillä verhoilla jotain meininkiä, mutta kaihoisasti muistelen sen pienemmän puolen lounastamista kun täällä istuskelin. Ei tämä mikään kovin ihmeellinen ole tyyliltään, kun taas se pieni puoli on mielestäni erittäin tyylikäs, vaikkakin melko tummanpuhuva. Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja asiantuntevaa, mutta kovin kiire oli salihenkilökunnalla ja muutenkin tämä oli vähän tällaista odottelua, mitä en itse osannut odottaa (ha!). Muutenkin tästä jäi tosi ristiriitainen tunne, vähän sellainen “rahat pois” (manitbois!) meininki ja vanhalla maineella ratsastelua hieman liian löysin rantein. Fast food fine dining. Ei ollut ollenkaan sillä tasolla mitä olisin kuvitellut, ihme homma. Bronda ja Gaijin pesevät tämän mennen tullen, kuten myös Grön ja moni muukin uusi tulokas. Olikohan tämä jotenkin huono päivä vai mitä tässä on tapahtunut? Eikös tämän pitänyt olla yksi Stadin parhaimmista? Tulee vähän mieleen se Savoyn kokemus.

Kasvissyöjälle ei suoraan menulta löydy kauheasti juttuja, mutta kyllähän nämä näillä hinnoilla väkertävät varmaan (ehkä) vegemenunkin. Mutta menepä sinne Gröniin, sieltä saat parempaa ja halvemmalla. Lasten kanssa en tällä kokemuksella viitsisi vaivautua. Enemmän tämä tuntuikin olevan suunnattu liikelounastajille, joita täällä olikin tupa täynnä. Tällä kokemuksella veisin kyllä vieraat muualle.

image

URL www.farang.fi
Puhelin 010-3229385
Osoite Ainonkatu 3, Helsinki