Tag: eurooppalainen

Gastro Cafe Kallio

Merimies on erimies ja tänään oli erikoispäivä (very special, only for you my friend), joka sai vanhat natisevat luut liikkeelle kohti Kallion kultaisia kukkuloita. Eli Karhupuiston nurkille sporalla ja toiveikkaana ravintolan kulmille jos sieltä vaikka tällä kertaa saisi jotain ruokaakin.

Kallion kirjasto näytti olevan rempassa ja Porthanin kadulle oli ilmestynyt joku New Day Salat -rafla, onko siitä tosiaan näin kauan kuin kävin viimeksi vai onko edelliset reissut menneet liian sumussa? Kirjasto tosin näyttää menneen ihan hetki sitten vasta työn alle.

An excellent lunch at this French bistro-like restaurant, close to the famous Karhupuisto. The food had a rustic honesty to it and the no-nonsense decor along with Bob Dylan’s music made for a lovely experience.

Be sure to visit also Kolmon3n, Sandro and IPI Kulmakuppila.

Eli tällainen ranskalaishenkinen bistro-tyylinen rafla, jossa nyt ainakin taas hetken lounaitakin (on ollut vähän vaihtelevasti auki päivällä). Tänään oli tarjolla: Kampelarullia ja piparjuuri-dijon hollandaisea höyrytetyllä perunalla (13e), pate en croute frisée salaatilla & pekonia ja uppomuna (12,50e), syyskasvis-ragout pistou-kastikkeella (12e). Alkuun oli soppaa: sipulikeittoa sekä maalaisleipää & voita. Itselle osui tuo pate taikinakuoressa.

Soppakanuunan kupeessa olleet peltilautaset toivat erinomaisen (mutta jo suljetun) Soupin mieleeni ja hymyilin kun kolistelin lautasta lusikallani sopan syömisen lomassa. Sipulikeitto oli ihan jees, vähän ehkä ohut maku sipulien osalta, joten timjami tms pääsi hallitsemaan snadisti liikaa. Mutta lämmin soppa toimii aina aloitukseksi. Sivuun napattu leipä oli miellyttävän sitkoista ja toimi kivasti keiton kaverina.

Pääruoka saapui ennen kuin olin saanut kahmittua edes puolet sopasta naamaan. Metalliselle ellipsille muotoiltu annos oli houkuttelevan oloinen. Tässä oli sopivan rustiikkinen meno ja meininki, pate koostui isoista lihanpaloista ja jostain metsäsienistä. Sienetkin maistuivat minulle kaikista traumoista huolimatta ja tämä pääkomponentti lautasella hurmasi niin rohkealla maulla kuin ronskilla otteellaankin.

Rapsakaksi maustetut pekoninviipaleet antoivat hieman tekstuuria annokseen. Alun jälkeen siirryin uppomunan kimppuun ja sieltä valahtikin munan salaattipedille ihanan kirkas ja täyteläinen keltuainen. Yksinkertainen friseesalaatti oli saanut kevyen sinappikastikehunnun ja yhdessä nämä kaikki muodostivat upean kokonaisuuden.

Sisustus noudatti samaa konstailematonta linjaa ja tässä tulikin vähän sellainen olo kuin olisi istunut Pariisin bistrossa. Tosin seinillä ei ollut turhia krumeluureja, kunhan muutama mustavalkoinen sarjakuva kehyksissään.

Taustalla soi Bob Dylanin Like a rolling stone kun vetelin viimeiset pekonin rippeet suuhuni, tämä oli oikein onnistunut lounas.

Ps. Viikonlopun Vihreä Holvi -reissun yhteydessä (herra K. täytti vuosia) havaitsin Kokoron häviämisen Alppilan nurkilta. Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen, sillä ilmeisesti uusi ja isompi tila on löytynyt jo jonkun aikaa sitten.

URL www.gastrocafe.fi
Puhelin 050-3090612
Osoite Fleminginkatu 7, Helsinki

Lonna (2. kerta)

Sukujuhlat synttäreiden muodossa vaativat pienehkön pihtisynnytyksen, mutta päästiin lopulta matkaan Kauppatorin laidalta.

Sieltä astuimme laivaan, kohti Lonnaa, tuota Suomenlinnan katveeseen jätettyä pientä miinanraivaajien saarta, jossa nykyään miinojen sijaan hoidellaan nälkiintynyttä kansaa.

A truly unique dining experience in the Helsinki archipelago, this restaurant has delicious food with a local touch and the location has a rugged charm to it.

Other restaurants with a unique twist to them in Helsinki are Finnjävel, NJK and Café Krypta.

Alkuun: Siika ja nauris (11e), porotartar ja sieni (12e) sekä tomaatti ja samettikukka (10e). Pääruokina oli: Nieriä ja kukkakaali (26e), hirvi ja palsternakka (28e) sekä tatti ja kaura (22e). Jälkkäreistä löytyi: Juusto ja punaherukka (8e), salmiakki ja vadelma (10e) sekä mustikka ja vuohenjogurtti (10e).

Porotartar oli tymäkän makuista ja hento sienikeksi, joka oli aseteltu lihakinoksen päälle, antoi mielenkiintoisen vastakkainasettelun hennolla kosketuksellaan.

Tomaattisalaatti tomaattivedessä oli yllättävän pliisu vaikka tomaateista pidänkin, tosin sain tästä napattua vain muutaman makupalan viereiseltä lautaselta.

Saaristolaisleipä oli ihan makoisaa, mutta snadisti tahmean puoleinen ja murisevuudessaan hieman vaikeasti syötävä. Vaahdotettu voi toimii aina, mutta tämä oli jo niin ilmavaa, että levitykseen olisin kaivannut pientä lusikkaa, veitsellä meni vähän säätämiseksi.

Oma alkuruoka oli siika ja se oli herkullista maitomaisen kastikkeen kanssa nautittuna, mutta erityisesti tästä jäi mieleen se upeasti pikkelöity naurisraaste. Herkullista!

Itse nautiskelin tuon hirven palsternakan kanssa ja tässä näkyi Suomi lautasella. Hirviö oli todella taitavasti keitetty, mehukkaan punertava sisältä ja maittavalla paistopinnalla varustettu.

Paistoliemen ja siinä kelluneiden happamien marjojen kanssa tämä muodosti todella mahtavan annoksen, jota vain täydensi se täyteläinen pyree sekä taas kivan hapokkaasti pikkelöidyt porkkanat. Tasokas ja harmooninen suoritus.

Nieriä, jota pääsin myös maistelemaan, oli hienosti paistettu ja kala todella nautinnollista.

Mutta se mikä pääruoista sai eniten kehuja, oli ne loistavat lisukkeet, joista löytyi niin kevyesti paistettua varhaiskaalia, ihanaa papusalaattia yrteillä sekä rohkean pelkistetty vihreä salaatti freesillä kastikkeella.

Nämä kaikki lisukkeet oli jaettuja jengin kesken ja jokainen löysi kuppien joukosta oman suosikkinsa, jotkut useampiakin. Pöydän päätyyn tuli myös sitä tattia kauran kera, mutta siitä en saanut kerättyä kokemuspisteitä itselleni, enkä ehtinyt myöskään haastatella sen syvällisemmin annoksen omistajaa.

Peräruokana tuli itselle juustolautanen (natch) joka oli hyvä, mutta ei päräyttävä. Hyvin oli kuitenkin juustot oikeassa iässä ja lämpötilassa ja hilloke toi lisäpotkua maisteluun.

Salmiakki ja vadelma -annos oli yllättävä kombinaatio, joka toimi kyllä omalla kohdalla hyvin, sen parin haarukallisen verran mitä sain itselleni varastettua.

Vadelmaa oli onnistuttu tuomaan lautaselle monella eri tapaa, joka toi tähän miellyttävää kerroksellisuutta.

Mustikka ja vuohenjogurtista ei ole omakohtaisia kokemuksia, mutta annos näytti kiinnostavalta.

Sisustus tuli tällä käyntikerralla tsekattua sisältäpäin, mikä toimi tällaisena viileämpänä ajankohtana paremmin kuin kesällinen terassi. Kalustus oli skandinaavisen yksinkertaista ja sopi tähän saaristolliseen tematiikkaan.

Menut ja muu data oli tallennettu jälleen liiduilla seinille sekä liikutettaviin tauluihin, joka tuntuu olevan nykytapa tietynlaisissa bistrohenkisissä mestoissa, kuten mm. Baskeri & Bassossa. Ja mikäs siinä, seinille piirtely on hauskaa.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana on ravintolan takatiloissa esillä olevat demagnetisointilaitteet, joilla suojattiin laivoja tietynkaltaisia miinoja vastaan.

Tässä pääsi tekemään pienen pintaraapaisun paikan historiaan ja kummalliset koneet ovat aina jänniä tutkimuskohteita.

Lauttamatka sinne ja takaisin toimii mukavana irtautumisena arjen ja juhlan välillä. Tämä oli hyvä reissu ja Lonna osoitti jälleen olevansa yksi Stadin merkittävistä ravintolakohteista, vaikka onkin (mmärrettävästi vain kesäisin auki.

Kannattaa ehdottomasti käydä, melko ainutlaatuinen kokemus.

URL http://www.lonna.fi/
Puhelin 044-7300300
Osoite 60°9.251′N, 24°59.453′E

Baskeri & Basso

Jouluna saatu lahja oli umpeutumassa. Tähän liittyen minä ja R. teimme varauksen Baskeri & Basso -ravintolaan joskus kesän lopuilla. Viimein pitkään elänyt varaus alkoi lähestymään ja muutaman säädön jälkeen tapasimmekin näiden uusvanhojen teollisuuskiinteistöjen kulmalla. Syksy teki jo tuloaan, mutta tämä ilta oli lämmin ja valoa täynnä kun astuimme porttikongista sisäpihalle, jossa viimeiset autot olivat parkissa oudoissa kulmissa.

A magnificent bistroish restaurant offering delicious dinner menus and a good selection of wines in the Helsinki dockyard area.

Other wonderful restaurants in Helsinki are Grön, Chapter and Kuurna.

Ravintolassa meidät ohjattiin pöytäämme ja iloinen tarjoilija toi eteemme liitutaululle väkerretyn päivän listan. Perusmallina ravintolasta löytyy kahden alkuruoan, yhden väli- ja yhden pääruoan setti (45e), joskin jokaista lajia voi ottaa myös erikseen. Otimme limittäiset annokset, jotta saisimme maksimaalisen peiton herkuista. Hänelle: lehtikaalia ja kanttarelleja, siikacarpaccio, tilli-sitruunarisotto sekä grillattua karitsanniskaa. Minulle: anjoviksia & endiiviä, härkätartar, timjami-voitaglioni sekä paistettua kuhaa. Loppuun otimme vielä juustolautasen, mustikkaa ja kauraa sekä vadelmasorbetin.

Menu lähti ja katsoin kun pöytämme vieressä valmisteltiin leipälautasta. Maalaisleipä oli mainion makuista, upea kuori ja herkullinen sitko sekä voita suolakiteillä.

Alkuun tullut tartar oli erittäin laadukasta, tosin vähän tuli roiskittua suolaa ronskien palasten päälle. Pieni sipulihake toi sopivaa kirpsakkuutta annokseen ja keltuainen täyteläisyyttä.

Endiivit anjovisten kanssa taasen menivät ajoittain niin tiukan suolaiseksi, että muut maut peittyivät alle. Mutta pääosin tuoreet kasvikset ja pikkelöity sipuli kevensi kokonaisuutta.

R. piti kanttarelliannoksestaan, itse en ole näistä niin innostunut. Lehtikaali oli saanut pientä rapsakkuutta mukaansa, joka toimi hyvin.

Siikacarpaccio oli oiva annos, ihanan heleät maut ja minulle tuli jotenkin vappu ja sima mieleen, silleen hyvällä tavalla.

Väliruokana saapui minulle voimakkaasti timjamille maistunut pasta, joka oli erinomainen niin tekstuurinsa kuin makuprofiilinsa puolesta. Timjami pääsi erittäin hyvin esille ja annoksen koko oli juuri sopivan kokoinen tähän kohtaan menua. Muutenkin keskustelimme aiheesta R:n kanssa, kuinka usein näillä leveysasteilla sitä risottoa tai pastaa tulee niin törkeän paljon, että sen syöminen menee puurtamiseksi. Täällä annokset olivat hienosti balanssissa keskenään.

Toiselle puolelle pöytää saapui sitruunarisotto ja vaikka kuinka pidin omasta annoksesta, tämä sai jo pienen kateuden nousemaan korviini. Todella mahtava sitruunan happo soi kermaisen täyteläisen risoton kanssa kauniissa harmoniassa. Loistava annos!

Pääruoan kohdalla kateus jatkoi kasvamistaan, kun maistoin R:n suussasulavaa karitsaa ja sen samettista béarnaise-kastiketta sekä umamista paistolientä.

Oma kuha oli taitavasti paistettu ja alla ollut beurre blanc(?) kastike toimi hienosti kalan kanssa yhteen. Mutta jotenkin tämän annoksen hienostuneet aromit jäivät kakkoseksi upean karitsalautasen vieressä.

Juustolautanen sisälsi kahta juustoa sekä hilloketta. Pehmeämpi juusto hävisi sen siliän tien, tässä oli omaan makuun erittäin hyvä tasapaino suutuntuman ja maun välillä. Kovempi juusto toimi hyvin hillokkeen kera, mutta leipäsiipaleet jäivät lautaselle, ehkä joku keksi olisi sopinut paremmin?

R. sai sorbetin ja vaikkakin maut niin sorbetissa kuin sen kinuskikastikkeessa olivat herkullisia, niin sorbetti oli vielä vähän liian jäätynyt ollakseen perinteinen sorbetti. Tätä joutui hieman työstämään.

Loppuun minulle napsahti se mustikka-annos ja täytyy sanoa, että tässä tuli mieleen nuoruuden mustikkamaidot kesälaitumilla. Evokatiivinen jälkkäri jätti hyvän maun suuhun erittäin hyvän illallisen lopuksi.

Ravintola on tyylikäs ja persoonallisella tavalla sisustettu. Jännittävät yksityiskohdat koristeissa toivat välillä hymyn huulelle, kuten miesten vessan peilin tilalle asetellun taulun kohdalla tapahtui.

Asiakaspalvelu oli erittäin taitavaa, kohteliaan huomioonottavaista ja kontekstiin sopivan rentoa. Joskus harvoin asiakaskohtaaminen voi tuoda sellaisen olon kuin olisit vanha asiakas, vaikka ensimmäistä kertaa oletkin liikkeellä.

Täällä se osui ja koko ilta sujui erittäin sulavasti, iso kiitos siitä. Tämä ravintola sopisi myös epäilemättä liikeneuvottelun kohteeksi, palvelun ja ruoan taso on ehdottomasti Stadin kärkikastia.

URL www.basbas.fi
Puhelin 050-4673400
Osoite Tehtaankatu 27-29, Helsinki