Tag: eurooppalainen

St. Anna’s

City‘stä bongattu ravintola, jonka piti avautua 4.12.2017 lounaalle, mutta oli ennakkoilmoituksesta huolimatta kiinni, niin silloin kuin muinakin kertoina kun olen siellä yrittänyt käydä. Tänään oli kuitenkin uusi päivä ja uusi vuosi, joten uskaltauduin Facebookin lounaslistojen rohkaisemana viemään R:n pitkästä aikaa Soda:an.

A restaurant/night club with a hint of a faux english pub decor, the food was rather good as was the service. My fish & chips was just the thing for a Friday lunch.

For more fish & chips, check out Fisu & Ranet, Hard Rock Cafe or Street Gourmet.

Tarjolla on staattisempi lounaslista sekä päivän spesiaali sekä alkuun leipää ja vihreä salaatti tai keitto, joka tänään oli Palsternakka-omena. Laitasannoksissa oli tarjolla: Lohikeitto (10,30e), vegaani bolognese eli pennepasta härkäpapu-bolognesella ja rucolaa & tomaattia (10,30e), pasta carbonara (10,30e), savustettua siikaa muussilla ja hollandaisella (13e), härkäruukku (13e), hampurilainen (10,30e) sekä spessuna fish & chips (10,30e).

R otti siian+salaatin ja mun oli pakko napata se fish & chips sopan kanssa, vaikka alunperin olin vähän kaavaillut sitä härkäruukkua. Lounaslista vaan päivittyy sattumanvaraisesti feseen, joten ei ollut tiedossa tällaista perjantaiherkkua etukäteen. Tilaus ja maksu hoidettiin pöydässä.

Alkuun tuli focacciaa oliiviöljy-balsamicolla, mikä olisi toivottava tapa myös muissa rafloissa (voi toimii tietysti myös). Focaccia oli hyvä, sellainen rasvainen, ilmava ja rapsakalla kuorella. Tätä dippaili mielellään siihen herttaiseen pikku kippoon.

Alkuruoat tulivat vauhdikkaasti ja oma soppa oli oikein hyvän makuinen ja samettiseksi porattu. Omena oli jännästi lohkona kulhon pohjalla, tuoden tekstuuria messiin vaikka olikin vähän hankala lusikalla paloiteltavaksi.

R:n salaatti oli taas hieno esimerkki siitä, ettei salaatin tarvi olla niin monimutkainen ollakseen herkullinen. Sopivan etikkainen balsamiccokastike sitoi setin yhteen mainiosti ja pieni maistiainen minkä sain nosti pientä annoskateutta pintaan.

Pääruokiakaan ei tarvinnut kauaa odotella, tosin sali täyttyi aika tahtia, mitä lähemmäs 11:30 ruuhka-aikaa päästiin ja selvästi tämä on oman asiakaskuntansa jo osittain löytänyt. Oma fish & chips oli hyvä, joskin melko suolainen, ei liikaa kuitenkaan. Kalan saama kuorrute oli ilahduttavan rapea ja maittava, eikä liian rasvainen.

Oikein tasokas suoritus ja fisu oli onnistuttu pitämään hyvässä kypsyydessä. Ranut olivat ook, ei uutta länsirintamalta tältä erää, ketsuppi pelasi näiden kanssa kuten pitääkin. Tartarkastike oli täyteläisen pirtsakkaa ja tätä olisi voinut ottaa isommankin läjän mukaan, sopi hienosti muiden komponenttien kanssa yhteen.

Mushy peas ei ole normilisuke täällä meidän niemellä, mutta hienoa että oli laitettu mukaan, koska tämähän oli oikein maittavaa, vaikka varmaan puolet menetinkin toiselle puolelle pöytää. Mielestäni tämä annos tavoitti saman tason kuin mainio Fisu & Ranet.

Siika oli sekin taitavasti keitetty ja hyvän makuinen kala. Hollandaise-kastike toimi, kuten myös se smoothi perunapyree. R tykkäsi annoksesta kovasti, kuten myös minä sen yhden haarukallisen verran. Pikkelöidyt kasvikset olivat tässä myös saaneet tarpeeksi happoa, jota oli onnistuneesti leikattu sopivalla makeudella. Laadukas lounas, kannattaa käydä. Kokonaisuus oli hallittua, annoskoot sopivia – ei tullut ähky – ja palvelu pelasi.

Sisustus on valoisa, vähän niinkuin skandinaavinen versio englantilaisesta pubista. Kahden hengen pöydät olivat ehkä hintsun liian pieniä näin suurille egoille, mutta mahtu ne iso lautaset pienellä asettelulla. Kuvista ei nyt tullut ihan yhtä fantastisia kuin mitä yleensä otan, syynä luonnollisestikin ulkoiset tekijät ja muut ihmiset, ei omat taidot tms.

Asiakaspalvelu oli kohteliaan ystävällistä ja sujuvaa, harvoin kyyppari puhuttelee “sir” termillä. Mukavaa oli asioida ja tämä oli onnistunut lounas. Kasvissyöjille oli se aavistuksen epäilyttävän kuuloinen vegaani “bolognese”, mitä se sitten lieneekään.

Ps. Tämä oli sitten lounaspaikka #792 (Lidl todellakin otetaan mukaan laskuihin), joten kutkuttava kasisatanen kurkistelee jo ujosti nurkan takaa. Ja hitsi kun on vaikea muistaa laittaa noita kaupunginosia näihin mukaan, mutta kyllä tämä tästä pikkuhiljaa tulee mukaan rutiineihin. Hyvää viikonloppua!

Pps. Mielenkiintoisesti yksi kelloista oli pysähtynyt keskelle 24. marraskuuta ja tästä kajahti mieleen “The Day the Earth Stood Still“, ehkä se oviaukon panssaroitu ukko olikin Klaatu?

URL www.stannas.fi
Puhelin 040-0657276
Osoite Annankatu 10, Helsinki

Lasipalatsi (2. kerta)

Aamupäivä meni kuin siivillä, mutta kun presikset ja kaaviot oli kasassa, niin piti hiihtää ruokapatojen ääreen. Pienen säädön jälkeen sain R:n peesiin ja lähdettiin käsi kädessä autiotaloon, tai siis suljetun Buongiorno-kahvilan oven luokse.

Tämähän oli säpissä, lyijärillä raapustettu hätäinen lappu antoi jotain selityksiä, mitkä olisi tietysti ollut hyvä pistää myös Facebookiin, kun sellainen kuitenkin on. Ihan sama, jäi R-listalle ja valitsin sen ainoan toisen vaihtoehdon (Nokka ja Parrilla Española aukeavat vasta 11:30, Oran lounas on vain perjantaisin, Skattan kasino on remontissa ja loput on “muualla”), eli Lasipalatsin.

Classical dishes in an elegant environment, this restaurant has a swinging style but the lunch was not up to par.

Some of the other restaurants in Helsinki offering the classics are Kuu, Lehtovaara and Kosmos.

Tämä klasarihan on toki jo kokeiltu, mutta ei remontin jälkeen ja R luuli, että oltiin käyty, mutta se oli Cafe Lasipalatsi. Nyt mentiin yläkertaan hifistelemään, mikä olikin oikein loistava vaihtoehto, kun päästiin samalla jutun juureen kiinni.

Paikkahan on ollut tässä melkoisen pitkään jo toiminnassa ja tarjoilee melko klassista suomalaista safkaa, niin liikelounaan (35e) kuin yksittäisten annostenkin muodossa.

Á la cartelta löytyvät niin vorscmack (13e / 18e) kuin tartarit (14,50e) sekä tällä hetkellä voimassa oleva bliniviikkokin. Liikelounas käsitti tänään: Kasvisborssikeittoa ja smetanaa, ylikypsää häränrintaa ja skånenperuna sekä loppuun rommibaba. Otettiin koko setti molemmat. Tilaus ja maksu hoidettiin luonnollisestikin pöydässä.

Eka pöytään tuli leipäkori (hyvä) ja nämä leivät olivat erittäin herkullisia. Maalaisleivän kuori rasahti kivasti hampaissa ja sitkon joustama sisus oli oikein makoisa.

Tumma leipä oli saanut jotain siemeniä sun muita sattumia mukaansa ja ne sopivat tähän mahtavasti. Voi oli hyvää, mutta voisihan sen tässä hintakategoriassa jo vaahdottaakin.

Alkusoppa oli lounaan kohokohta, vaikka en punajuuresta juuri välitäkään. Kirpsakka etikka sopi hienoksi leikattujen punajuurisuikaleiden kanssa ja smetanahan puhaltaa tähän kolminaisuuteen pyhän hengen. Erinomainen startti.

Pääruoka saapui korrektisti lämmitetyllä lautasella ja oli kauniisti sille aseteltu. Muutama uunijuures oli viety juuri oikeaan kypsyyteen, tuoden vienoa makeutta kuitenkin jääden keskeltä hieman napakaksi.

Skånen perunat olivat herkullisia ja täyteläisen kermaisia, mikä olikin hyvä, koska se liha kaipasi kovasti kostuketta. Ylikypsä lehmä oli prässätty ja lämmitetty uudelleen, jolla oli saatu liha melkoisen kuivakkaaksi ja sen näin myös yllättävän napakaksi.

Snadisti tuli Ylivieskan Pikkuveli-reissu mieleen ja se ei ole hyvä assosiaatio tässä tapauksessa (poika kyllä edelleen jaksaa muistuttaa hänen herkullisesta hampurilaisesta, mutta oma pihvi ei ollut mikään paras), vaikka Ylivieska muuten onkin oikein mainio kohde visiitille.

Liha oli kuitenkin hyvin maustettua ja perunat sekä paistoliemi tekivät kokonaisuudesta ihan passelin, mutta olisin odottanut kovempaa tasoa.

Jälkkäri menikin sitten ihan penkin alle. Tai no jätski oli tosi hyvää, mutta se vähän liian jännän näköinen tatti törröttämässä lautasella yksinäisen, kylmän pallon vieressä oli jäänyt kallan kauneuskisoissa häntäpäille.

Ja ei se makukaan onnistunut hurmaamaan, ehkä harjoituksen puutetta, mutta se makean ja oudon mausteisen (ehkä tämä oli sitä rommia, alkoholi ei kyllä maistunut, mikä on toki positiivinen asia) twistin sekä hieman liian pehmeän ja kostean taikinen kombinaatio sai aikaiseksi sellaisen kokonaisuuden, että Fazerin siniset veivät voiton. Rommitatit saivat jäädä rauhaan.

Sisustus on tehty taitavasti, tavoittaen entisen tunnelman, mutta laadukkaan näköisesti. Ainoa mikä jäi vaivaamaan, oli se, että itsellä ainakin oli remontoimaton tuoli, joka heilui allani koko ruokailun ajan. Olisin vaihtanut tuolia, mutta kun se häntä on vielä kipeä, niin en jaksanut lähteä nousemaan.

Oi tätä kärsimystä mikä minun elämästäni on tullut. Heiluvia tuoleja ja kaikkee. Asiakaspalvelu oli kohteliaan tasokasta ja sujuvaa, tänne voi ympäristön ja yleisen kokemuksen puolesta sopia liikelounaan, näkymätkin ovat hienot, mutta minun mielestäni ruoka on parempaa esim. läheisessä Kosmoksessa.

Ps. 50 parasta ravintolaa -lista on näemmä tulossa. Mielenkiintoista nähdä mitä sinne on laitettu.

Pps. Vegaanihaaste bongattu!

URL www.ravintolalasipalatsi.fi
Puhelin 020-7424290
Osoite Mannerheimintie 22-24, Helsinki

Gastro Cafe Nosturi

Viikko lähti käyntiin kuin vasta öljytty aggregaatti, kun R tuli lounaalle ja vaihtoehtojakin tuntui pursuavan yllättävän paljon. Mashirossa on ilmeisesti vihdoinkin robottisushia, Otskiin on ilmestynyt Fat Lizard ja muitakin olisi. Mutta voiton veti Elmun Baariin “avattu” (tai miten tätä luonnehtisi, lounastahan täältä on saanut ennenkin, mutta eri vetäjien puolesta) Gastro Cafe Nosturi, joka teki mieli jakaa rakkaan kanssa, koska Gastro Cafe Kallio oli hurmaava kokemus ja oletin, että ruoka olisi ainakin hyvää.

Kaahasimme autolla mestoille, mutta vaikka lounas alkoikin tänään, niin nyt ei kyllä päässyt ekoille sijoille, sen verran oli nälkäistä raksamiestä edessä. Ja hyvä niin, ravintola on yleensä mainio jos se pursuaa lounasajan alussa huomioliivejä.

Rock’n’roll for the soul and tasty bistro food for the body at this buffet lunch in the bar of Nosturi venue. The Wiener Schnitzel I had was ample to the point of bulkiness, but everything on the plate was so good that I cleaned it down to the last morsel.

The dockyard area has many other restaurants, such as Fulbari, Shubha Kamana and Il Bucatino.

Lounaaksi on tarjolla salaattibaari, keitto sekä joko buffa-muotoinen lämmin ruoka (10,30e) tai lautasannos. Tänään laareista löytyi: Kuohkeaa mustajuurikeittoa & mustia sesamin siemeniä, kasviskorma & raparperi-chutney, kaalikääryleet ja puolukka survosta & muusia, salaattibaari (salaattisekoitus, tomaattia, kurkkua, kikherneitä, marinoituja oliiveja, coleslaw-henkinen systeemi ja siemeniä etc) sekä oman leipomon leipää + voita.

Lautasannoksista löytyi: Nosturi-burger eli charolaishärkää Runnilta, Wyke’s cheddaria, Gastro Cafen sämpylä, käsin pilkotut rosamunda-ranskalaiset, salaattia, tomaattia ja Mikun majoneesia (13,50e) sekä Wiener schnitzel anjovisvoilla, muusilla ja kaalipikkelillä (11,80e). R otti buffan, joten pääsin sikailemaan schnitzelin muodossa. Tilaus ja maksu hoidetaan baaritiskille tullessa. Lautasannokset tuodaan pöytään.

Alkuun piti ottaa vähän soppaa lämmikkeeksi ja kyllä oli hyvä mustajuurisose, samettista ja erinomaisesti maustettua. Siemeniäkin tuli roiskittua vähän turhan paljon mukaan, mutta kuka näitä laskee. Salaattibaari oli sekin tavallista parempi, vihreä salaattisekoituskin toimi upeasti valmiiksi duunatun kastikkeen avittamana. Tomaatit, kurkut sekä kikherneetkin olivat saaneet pienen dressingin ja kokonaisuus pelitti todella hyvin. Kaaliraaste oli pirtsakkan rapsakka. Ja leipään oli saatu rouhea kuori, hieno sitko ja upea maku. Maittava aloitus!

R kävi hakemassa kääryleet ja vegekorman, joita pääsin molempia maistamaan pienet nokareet. Hyviä olivat, näidenkin kanssa olisi ollut erittäin tyytyväinen tähän lounaaseen. Kormaankin oli saatu kunnolla makua ja se chutney toimi upeasti samalla haarukalla. R piti myös molemmista, kaalikääryleiden massan muoto yllätti hänet, oli odottanut ehkä hieman erilaista muotoa, itselle nämä näyttäytyivät aika saman oloisina kuin olin kuvitellutkin, mutta toisaalta en ole mikään kaalikääryle aficionado.

Pääruokaa sai odottaa hetken, mutta kyllä sekin tuli ihan kohtuullisessa vauhdissa, jono meidän edellä oli kuitenkin melkoinen. Annos oli aivan tajuton, leikkelekin oli sen verran paksu, että jäi muut vastaavat jälkeen. Mutta liha oli keitetty hyvin, mureaa ja mehukasta. Leivitys oli rapsakkaa, vaikka siitä pinnalta irtosikin aika helposti, valtavan maustevoijöötin löystyttämänä.

Leikkele oli herkullinen ja mallikelpoinen suoritus tällaisesta, muussi oli omaan makuun sopivan silkkistä ja ilmavaa. Keskelle pyreepinoa oli onnistuttu kaivamaan Masi-sarjakuvistakin tuttu kraatteri, johon oli dumpattu vielä lisää voita, jos annos tuntui liian kevyeltä.

Viereen oli vielä tujautettu snadisti jäisiä puolukoita, joita oli ehkä makeutettu, mutta toivat kuitenkin kaivattua kirpsakkuuttaa muuten niin kovin täyteläiseen annoskokonaisuuteen. Oli myös kuppi hyvin etikkaista kaali-yms-raastetta (jokseenkin samaa kuin salaattipöydän antimissa), joka leikkasi myös hyvin metallin raskasta annosta.

Ei tämä kuitenkaan liian heviltä tuntunut ja kaikki lautaselle päätynyt oli niin herkullista, että piti vielä leivänkannilkallakin pyyhkiä rippeitä rasvan kyllästämien huulieni väliin. Ihana viikon aloitus, vaikka ehkä tämä nyt ei ihan täysin osunut siihen tyypilliseen tammikuun vegaanihaasteeseen.

Huomenna yritän kurraa (hmm.. yritin löytää tälle sanalle merkitystä, mutta ilmeisesti lähin mitä on, on maidon “kermoamista” ja “ruoan parhaiden palojen valitseminen” Savosta ja Karjalasta yms tarkoittava kurrata, mutta itse olen tätä käyttänyt aina siihen kun joku pitää käsin “nyppiä” kasaan, niinkuin tehdään vaikka lasten potkuhousuille, kun niitä pitää silleen kasata, että saa vedettyä helpommin jalkaan, olenko käyttänyt jotain lapsuuden sanaa väärin, ainakaan Google ei tunne käyttämääni muotoa. Noh, ihan sama, käytän sitä jatkossakin, mutta kiinnostavaa!) takas, mutta käykää täällä ja käykää myös siellä Gastro Cafe Kalliossa. Molemat ovat loistavia paikkoja.

Sisustus on samanlainen kuin ennenkin, mustat seinät joillain oudoilla kuvioilla koristeltuna, kyseessä on kuitenkin kovassa kulutuksessa oleva tila, jonka pääasiallinen käyttötarkoitus on päihtyä kovaäänisen musiikin ja hämyisen valoshown saattelemana, joten yksityiskohtiin keskittyminen ja helposti hajoavien krumeluurien runsas viljely ei ole järkevää.

Ihan siisti tämä mesta kuitenkin oli ja ulkona olevat meren tyrskyjen ruostuttamat satama-alueen rujot rakkineet antoivat jylhän kulissin keskipäivän ruokailulle. Taustalla soi rauhallinen rokki ja ulkona aurinko väritti pilvetöntä taivasta.

Kasvissyöjälle löytyi suoraan buffasta vaihtoehto, mutta Facebookissa oli kommenttia, että vegaanit huomioidaan keittiöstä saatavalla annoksella. Lasten kanssa ei välttämättä tulisi tänne lähdettyä, enemmän aikuiseen makuun. Hyvää alkanutta viikkoa!

Ps. Wut! Konepajahalli on täynnä työmiehiä, eikä edes lounaalla!12 Yritin viedä R:n katsomaan ruosteisia koneita (long story), mutta täällähän oli ovet säpessä ja pihalla kaivureita rouhimassa seiniä matalaksi. Tänhän piti olla uusi Kaapeli, mitä tapahtui? Miksei mulle kerrottu? Coconut Street alkaa kohta olemaan eniten paikkaa vaihtanut ravintola jos se näin usein joutuu siirtymään. Ilmeisesti meinaavat kuitenkin jatkaa.

URL www.elmunbaari.fi
Puhelin 09-42893006
Osoite Telakkakatu 8, Helsinki