Aloin sitten hääräämään viikonlopuksi safkaa ja innostuin Food Wishesin Chef Johnin Pasta alla Genovese reseptistä sen verran, että oli ihan pakko kokeilla. Reseptiä en sinänsä lähde tässä toistelemaan, hommat löytyy niin tyhjentävästi videon ja tekstin muodossa, mutta ajattelin kirjata tänne havainnot prosessista ihan omaksi iloksi.
Hommahan lähti liikkeelle normaalisti, eli ensin piti soveltaa reseptiikka Suomen oloihin, tarkoittaen, että mitäköhän niistä oikein löytyisi lähimmästä Prismasta. Lehmän niska ei ollut ihan suoraan tiskissä sillä nimellä, mutta kyseessähän on jokseenkin halvin pala mitä lihahyllystä löytyi, joten valitsin Naudan Keittoliha (ilmeisesti “naudan etuselkää” joka lienee riittävän lähellä) jota osui sitten mukaan kilon verran. Sitten vielä 2,7kg sipulia (0,7kg punasipulia) ja kanalientä varmuuden vuoksi, vaikka ei sitä olekaan reseptissä. Sekä toki muut komponentit.
Homma alkoi sunnuntaina aamulla brunssin teon yhteydessä, kun kaivoin kaikki tavarat esille sekä pilkoin porkkanat ja varsisellerit valmiiksi. Tässä kohtaa ei ollut vielä havaintoa pilkkomisen määrästä ja homma sujui vihellellen.
Tuo kultapaahdettu härkä oli uusi tuttavuus ja maistui oikein hyvältä. Pitkään kypsytetyt juustot nyt menee aina ja leivistä erityisesti se (Keisarin) patonki toimi tosi hyvin, myös Nutellan kanssa. Pekoneista tulee yleensä otettua se halvin (Rainbow tms) vaihtoehto, kun ne jotenkin paistuu (kylmänä pannulle ja vettä snadisti päälle) kaikkein parhaiten sellaisiksi rapsakoiksi, vaikka epäterveellisiähän noi (kuten muutkin pekonit) on kuin mitkä.
Marokkolaiset uudet perunat toimivat myös, erityisesti sillin kera. Kiva kun tulee kesä ja uusia tuoreita raaka-aineita.
Brunssin jälkeen olikin pieni ruokalepo paikallaan. Pyritään yleensä viikonloppuna syömään yhdessä, kun arkipäivät menee aika usein muita juttuja häslätessä.
Sluibaamisen jälkeen alkoi sitten hommat ja laitoin lihat tulille sekä ruskistumisen jälkeen heitin 2/3 mirepoixista pataan lihojen sekaan. Lihojen kiehuminen on ihan normaalia (ks. video) ja homma tuntui sujuvan oikein mallikkaasti.
Sipulien leikkaamisessa olikin sitten ihan kivasti hommaa. En tässä kohtaa noudattanut täysin ohjeita ja aloin vaan vääntämään sitä koko kasaa kerralla. Kyllähän sitä sai leikattua, pistin musiikin soimaan ja annoin palaa. Mutta totesin 1,7kg kohdalla, että ehkä se viimeinen kilo keltasipulia on liioittelua, kun ei se kuitenkaan pataan mahdu.
Punaviinillä glaseerattu pannu saikin sitten niitä sipuleita ihan kivasti ja alkoi se viimeinen vaihe, eli yhdentoista tunnin kiehuttelu. Tässä kohtaa se kanaliemi tuli ihan tarpeeseen, koska ei niistä sipuleista (liian vähän sitten kuitenkin?) lähtenyt tarpeeksi nestettä, alkuperäisestä ohjeesta huolimatta.
Se sipulin tuoksu oli melkoinen. Koko kämppä haisi sipulille vielä seuraavana päivänäkin. Jossain kahdeksan tunnin keittelyn jälkeen alkoi usko mennä kun maku oli niin tymäkkä, jopa tyrmäävä. Mutta eipä tuota nyt poiskaan viitsinyt heittää. Ja kyllä se siitä suoristui, kello 23 oli jo kivasti pyöristynyt maku, tosin olisi se ehkä vaatinut hieman lisää aikaa (oli ehkä snadisti liian pieni lämpö osassa keittelyä), jotta olisi videolla näkyvä lopputulos saatu aikaiseksi ja liha hajotettua kokonaan kastikkeen joukkoon.
Seuraavana päivänä sitten lämmitin kastiketta pannulla, keitin pastan lähes valmiiksi ja heitin hetkeksi pannulle kastikkeen kaveriksi. Hieman meiramia ja paljon Parmegiano Regianoa päälle, Kakkukeisarin patonkia sivuun (joka oli oikeasti rekvisiittaa, sehän oli ehtinyt jo kovettua) ja ei kun syömään.
Oli muuten hyvää! Hieman sipulikeiton ja ragun sekoitus todella syvällä maulla johon se meirami sopi hienosti, parmesaanista puhumattakaan.
Olisi se kaivannut vähän pidempää kypsyttelyä ja ehkä siihen olisi tosiaan voinut pistää hieman tulisuutta mukaan viimeistelyvaiheessa. Toisaalta kastiketta on edelleen jääkaapissa ihan hyvin, joten ehtiihän tässä vielä testailla muutamiakin variaatioita.
Kyllä ne ammattikeittäjät parempia juttuja (pääosin) tekee, mutta näitä on hauska ja rentouttava väkertää itsekin, silloin kun aikaa riittää.
