Werner

Pääsiäinen on takana ja maantien pölyt on pyyhitty pois. Uusi viikko alkoikin kätevästi keskeltä ja puhelin muistutti Wernerin lounaasta. Tähän kohtaan tekisi mieli taas huutaa “eka”, mutta valitettavasti olin oikeasti kolmas asiakas ravintolasta, tosin toisena tullut herrasmies kääntyikin pois. Eli toka jne, toki ravintola on ollut auki jo pitkään, mutta ei lounaalle. Kyseessä on siis samojen kavereiden kuin Döner Harju ja Palema, joista ensimmäinen ei jotenkin sillä kertaa kolahtanut, mutta Palema vakuutti. Döner Harjussa pitääkin käydä joskus uudestaan tyyppaamassa nykytila. Tai sitten ei, listalla on vielä 129 (voi hyvää päivää, en ole aiemmin laskenut noiden määrää, tosin tämä Werner oli yksi noista .. eiku joo, Loop oli kanssa listalla) ravintolaa missä pitäisi ainakin käydä ja uutta tulee tasaisella tahdilla.

An excellent restaurant offering open fire grilled dishes with a Mid-Eastern flair. The lunch I had was very delicious and the service was smooth as the background jazz.

Other interesting restaurants close by are Gaijin, Vinkkeli and Grotesk.

Mutta niin, tämä hieman vaikeasti kategorisoitava ravintola tarjoaa kosmopoliitteja annoksia lähi-itä-vaikutteisilla mauilla ja yhdistävänä teemana on avogrillaus. Tänään lounaslistalla (21e pääruoka, 25e alkuruoka+pää sekä 29e alku+pää+peräruoka) oli tarjolla alkuun: Sitruunalla maustettua ja avotulella kypsennettyä valkoista parsaa paahdettulla mantelilla ja feta-juustoa, fenkolista endiivisalaattia paahdettulla tillinsiemenellä ja pomelolla sekä savulihatartar naudan marmorifileestä marinoidulla sipulilla ja sumakkimarjamajoneesilla.

Pääruokavaihtoehdot sisälsivät: Avotulella kypsennettyä harissa-kukkakaalia grillattulla vihreällä parsalla ja mausteista jugurttia, avotulella kypsennettyä lohta grillattulla sydänsalaatilla ja oreganolla maustettua shalottisipulikastiketta, Iberico-porsaan secretoa grillattulla suippokaalilla ja tomatillo-sardellikastiketta, naudan entrecote-pihviä paahdettulla munakoisolla & karamellisoitua sipulia ja fetaa että tomatillo-sardellikastiketta (+8e) sekä kokonaisena kypsennettyä kuhaa grillatulla parsalla ja oregano-shalottikastiketta (+8e). Loppuun oli: Grillattua raparperia paahdettulla valkosuklaalla ja piimäsorbettia. Itselle valikoitui pienen vatuloinnin jälkeen tartar (ei vaan voi vastustaa) sekä lohi, kun halusin jotain sieltä avogrillistä. Tilaus ja maksu hoidetaan pöydässä, mennään ihan perinteisen raflan kaavalla.

Alkuun tullut tartar yllätti granulariteetillaan, ei ole tullut vastaan näin raffia leikkausta, mutta yllättäen se toimi valloittavan hyvin. Liha oli hienostuneen makuista, savun maku ei oikein tullut esiin, mutta muuten tämä oli hyvin laadukkaan oloinen, jota tuo palojen isompi koko tuntui korostavan. Yrttipikkelöidyt punasipulit olivat ihanan raikkaita makupurskahduksia lautasella ja sumakkimajoneesi ihan mahtava idis, tuoden tämän loistavan mausteen kanssa kananmunan lautaselle omanlaisella tavallaan. Ainoa mitä jäin kaipaamaan oli kapriksen tuoma suolapanos ja mielessä vilkkui Figin uppopaistetut kapriksen kukat. Erittäin kova aloitus ja miellyttävän persoonallinen tartar, vaikkakin yllättävän hento makumaailmaltaan.

Pääruoka tuli kohta alkupalan viimeistelyn ja blokkauksen jälkeen ja oli sekin hieno ilmestys lautasella. Tämä lohi oli saanut kunnon hiilloksen päälleensä ja kiinnostavasti myös salaattia oli grillailtu. Tämä oli jotenkin niin kesäisen oloinen annos, että melkein tuli tippa linssiin. Kala oli upean makuista ja hiilloshuntu toimi tässä kontekstissa todella mahtavasti. Aavistuksen kala oli toki kuivempi kuin jollain toisella valmistustavalla, mutta toisaalta se herkullinen shalottikastike (nyt kapriksilla!) antoi kivan kirpsakkaa mehukkuutta meininkiin. Salaatit ja yrtit sekä tämän vuoden ensimmäiset parsat olivat erittäin hyvä lisuke tymäkän makuiselle kalalle ja koko setti oli mielestäni todella laadukas ja hyvin harkittu kokonaisuus. Ehdottomasti kannattaa käydä täällä lounaalla ja en yhtään nyt ihmettele illallisesta kuullutta hehkutusta. Konsepti ja visio ravintolasta on kohillaan.

Sisustus on yllättävän samankaltainen kuin Palemalla, eli hillitty ja tasokkaasti laitettu. Vähän jotenkin tällainen diner-henkinen, mutta hyvällä silmällä ja tasokkailla materiaaleilla väsätty. Taustalla rauhallisesti soiva jazz toimi kuin häkä ja kaiken kaikkiaan lounaskokemus oli antoisa. Mielestäni tämä lounas sijoittui johonkin Smygin ja Juuren erinomaiseen tasoon ja tämä rafla soveltuu mainiosti myös liikelounastamiseen.

Asiakaspalvelu oli sekin erittäin sujuvaa ja ystävällistä, lisämyyntiäkin tehtiin sopivan tahdikkaasti. Kasvissyöjälle oli trendikästä paahdettua kukkakaalia ja tämän tasoista kasvisruokaa kannattaa todellakin testata. Lasten kanssa voisi mahdollisesti tulla, vaikka nyt en syöttötuoleja bonganutkaan. Joku tuli ihan vaunuilla sisään, tosin sen asukki oli varmaankin vielä nestemäisellä tankkauksella käyvä kaveri.

URL www.ravintolawerner.fi
Puhelin 040-5474203
Osoite Bulevardi 12, Helsinki

5 thoughts on “Werner”

  1. Täällä tuli käytyä talvella ilta-aikaan ja pääasiassa seurue tykkäsi ruoista ja menosta, joku hutiruoka sinne joukkoonkin mahtui.

    Kai Döner Harjussa ilta-aikaan oot käynyt?

    1. Kiitos kommentista! Tämä oli oikein hyvä, toki hieman hintava normilounaaksi, olisi varmaan hyvä kohde myös illalliselle. Döner Harjun iltameininki on jäänyt kokematta, olen maantieteellisesti ja ajankäytön osalta rajoittunut persoona. Mutta olen ymmärtänyt, että mesta on suosittu varsinkin iltapalan nauttimiseen? Olisi ihan hauska tuokin kokea, mutta siitä taitaa olla jo ainakin viisi vuotta kun viimeksi olen noilla nurkilla niihin aikoihin seilannut. Ehkä sitä joskus vielä kerkiää.

  2. Hyvin on porukkaa Döner Harjussa ilta-aikaan, itse haen sieltä mukaan silloin tällöin. Otan aina leivän, verrattuna “lautaseen” kokoero ei ole huomattava, mutta euroissa ero on merkittävä. Joku mauste tai lisuke noissa on, että siihen perusmakuun välillä kyllästyy ja täytyy pitää taukoa.

    Vaasankadun uusi Levant pitäisi testata, en Bulevardin paikasta yhden kerran käyneenä vakuuttunut, mutta annetaan kotikulmien paikalle mahdollisuus.

    1. Pitääkin vetää jonkun paikallisen kaverin kanssa nostalginen Kallio-kierros ja käydä testaamassa Döner Harjun leipä. Kiitos vinkistä. Varmaankin perjantai lauantai -akselilla autenttisin kokemus?

      Levant oli omaan makuun hyvä, mutta melko kevyt (joka toki voi olla joskus ihan hyväkin asia). Kallionkin piste tekis mieli koestaa.

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.