Memphis

IMG_2214.JPG

Ulkona alkaa olla taas viitteitä Suomen talvesta, eli sulanutta loskaa ja kylmää tihkua. Tämän innoittamana päätin siirtyä sisätiloja pitkin Kampin käytävillä bostailevien teinien sekaan ja yrittää saada hännät hoidettua tästäkin osoitteesta. Tällä kertaa oli vuorossa Memphis, jonka listaa olen silloin tällöin käynyt ihmettelemässä ja todennut että ainakaan sitä salaattibaaria en viitsi edes kokeilla. Kollega lähti mukaan ja astuttiin puolityhjän ravintolan pöytään istuskelemaan. Tarjoilija napsauttikin lounaslistan heti pöytään josta näki tämän päivän setin: Lohi-inkivääri-salaatti (9,20e), Sinihomejuusto-burgeri (10e), Kanaa pekonilla (14,50e) ja se väsynyt salaattibaari (11,50e!). Itselle valikoitui burgeri ranskalaisilla (lisukevaihtoehtoina oli myös bataattia sekä salaattia).

Ruoka saapui kohtuullisen nopeasti pöytään ja käsitti hämmentävän heikon näköisen hampurilaisen sekä kasan ranuja. Pyydettäessä saimme myös ketsuppia viereen. Tämä oli tosiaankin aika yllättävä annos, olen kuitenkin aikoinaan syönyt erinäisissä Memppareissa hampurilaisia etc ja oletin saavani hieman normaalia paremman annoksen eteeni. Varsinkin kun nykyään on yksi jos toinenkin ravintola tarjoamassa gourmet burgereita ja muita vastaavia virityksiä. Ehkä tämä on osoitus (ei ole) trendin aallonharjan ohittumisesta, tai sitten vain siitä, ettei näin hyvällä lokaatiolla kannata laatua tarjota kun vähemmälläkin pärjää. Ei tämä burgeri sinänsä pahalta maistunut (kuten ei eilinen burritokaan), mutta ei se, ettei tee pahaa ruokaa ole mikään röyhistelyn asia ravintolalle. Ymmärrän kyllä että lääkärille se on lähtökohta (do no harm), mutta keittäjiltä ja kokeilta kaipaisi hieman enemmän ambitiota. Kyllä tämän söi, mutta jos miettii mitä saa samalla rahalla 10 metrin päästä ravintola Orchidista tai vaikkapa Don Corleonessa (kas, en olekaan muistanut kirjoittaa tästä kokemuksesta .. kokemus se tosiaan olikin, myöhemmin siitä), niin miksi ihmeessä tulisi tänne?

Sisustus on ketjumaisella asenteella kasattu ja ihan kohtuullisen viihtyisä pistäytymispaikka, mutta hieman tämä on jo aikaa nähnyt. Ehkä se on ne (kätevät) TV ruudut jotka näyttävät lähtevät bussi- ja junavuorot, tai sitten vaan yleinen kauppakeskuksen vilinä, mutta hieman tämä tuntuu enemmän läpikulkupaikalta kuin sellaiselta missä haluaisi viipyä. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja hosuvaa, ketsuppia tuodessa osa siitä meni lattialle (ei putsattu) ja vettä kaataessa osa meni pöydälle (ditto). Tämä oli sinänsä hämmentävää, koska kun olen täällä joskus aikaisemmin ollut, niin palvelu on ollut rauhallisempaa ja ystävällisempää. Toisaalta kaikilla meillä on huonoja päiviä ja ymmärrän jos on kiire liian pienen miehityksen takia. Kasvisruokaa täältä voi teoriassa hakea, mutta menkää ystävät muualle. Käykää kuitenkin kerran katsomassa salaattibaari, se on ihan näkemisen arvoinen. Varsinkin nyt kun viereisessä K-kaupassa on kolme kertaa isompi (ja jonkun verran halvempi) vaihtoehto. Lasten kanssa en varmaankaan jaksaisi tänne könytä. Kaiken kaikkiaan yllättävän väsynyt meininki ja outoa että osui nyt kaksi putkeen näin innotonta vetoa. Pitää hieman harkita huomista kohdetta.

URL Memphis
Puhelin 010-7664560
Osoite Urho Kekkosenkatu 1 A 10, Helsinki

 

Santa Fé

IMG_2211.JPG

Päätin sitten ryynätä vielä Santa Fén, kun näitä burritoja on tullut syötyä jo useampi kappale. Paikkahan on hieman tuoreempi tulokas kuin Cantina West, mutta vain hieman. Paikka tarjoaa joka päivä lautasannoksia, tänään oli tarjolla: Vuohenjuustosalaatti (9,30e), Katkaraputortilla (9,30e), Pariloitua kanaa metsäsienikastva ikkeella (9,30e), Kana/nauta/vege-burritot (10e), Kana/nauta/vege-fajitas (15e). Alkuun ei ole mitään eikä ole loppuun kahviakaan. Itselle valikoitui luonnollisestikin burrito (jee..) kanalla ja vesi, jota tuli oikein iso tuopillinen.

Burrito läjähti pöydälle niin nopeasti, että en oikein osannut sitä uskoakaan. Jos on kiire, niin näemmä (yksin) saa annoksen supernopeasti eteensä. Ainakin burriton, joskus salaatin (tämä oli ihan hyvä) täällä syöneenä tiedän, että sitä sai hetken odottaa, tosin sillon oltiin isommalla köörillä liikeellä. Mutta ei tämä silloinkaan ollut hidas. Mutta se annos. Lautanen oli hieman haalistunut meksikoteemainen tapaus, jolle oli heitetty halon kokoinen burritopötkylä, melkoinen setti juustokastiketta sekä sekalainen seurakunta juttuja. Kaunis tämä ei missään tapauksessa ollut, mutta toisaalta harvemmin näitä näön takia vedetään. Entäs se maku? Aloitetaan niistä muista jutuista: salsa (jos tätä sellaiseksi voi kutsua) oli käytännössä hakattua tomaattia ja sipulia, vieressä pari (sentään kalamata) oliivia ja pikkelöityjä jalopenoviipaleita sekä silputtua jäävuorisalaattia. Ja toki sitä juustokastiketta (tämäkin vaikutti kaupan hyllystä napatulta), mutta guacamole sekä hapankerma jäi tästä uupumaan. Ja pötkylä olikin sitten ihan omaa luokkaansa. Voi olla että itsellä jotenkin burriton sisäinen filosofia vaan eroaa keittiön näkemyksistä, mutta se kama mitä burriton sisällä oli ei ollut kyllä mielestäni ihan täysin ollut sitä mitä piti. Maustettua pataruokaahan tämä tuppaa muistuttamaan, mutta nyt oli yksittäiset komponentit tekstuurin puolella melkoisen hyvin esillä kun vastaan tuli valtavan kokoinen tomaattiviipale, neljäsosa paprikasta ja valtavan kokoisia kanapaloja. Silti kaikki maistuivat samalle, melko neutraalille setille. Melko heikko esitys, varsinkin kun ottaa huomioon että täällä olen itse (vuosia ja vuosia sitten) syönyt oikein herkullisia annoksia, niin fajitaksia kuin myös lampaan kyljyksiä. Ottaen huomioon foodiebuumin ja erityisesti lähiaikoina ilmestyneet aidompaa meksikolaista tavaraa tarjoavia, innostuneita keittäjiä sisältäviä ravintoloita, niin kyllä tämä jäi hyvin latteaksi ja epäonnistuneeksi tapahtumaksi. Kyllä tätä söi, mutta kun kaikki muut vaihtoehdot tarjoavat parempaa, niin pitää kysyä että miksi näin. Onko vanha maine jäänyt ainoaksi myyntivaltiksi? Vieressä sinnitteli aika pitkään Piccolo Mondo vanhalla maineella ja nyt siinä on pizzaburgereita tarjoava Morrisons. Toivoisin vähän enemmän yritystä ja ammattiylpeyttä.

IMG_2212.JPG

Sisustus on se mikä täällä on aina ollut, ihan kivasti vedetty texmex teema ja hauskan sokkeloinen, erityisesti pidän Aikatalon sisäpihan puolesta. Mutta kulahtanuthan tämä paikka on ja pölyä lamppujen päällä niin paljon, että hämärä valaistus on kerrankin hyvä juttu lounaspaikalle. Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja erittäin nopeaa. Kasvisruokaa täällä edusti salaatti, jota voin kyllä suositella aikaisempien kokemusten perusteella. Saahan täältä toki noita burritoja vegeillä, mutta hmm.. Fajitaksia tosin kollega kehui ja ne ovat ainakin ennen muinoin olleet oikein hyviä, joten mene ja tiedä. Lasten kanssa en varmaankaan tänne ensimmäisenä suuntaisi, vähän ehkä kuitenkin osuu aikuisempaan makuun.

URL www.rafla.fi/santafe
Puhelin 09-42426010
Osoite Aleksanterinkatu 15, Helsinki

 

Da Vinci (2. kerta)

HUOM! Ravintola (ainakin tällä hetkellä) suljettu Lasipalatsin remontin vuoksi on suljettu ja tilalla on Cafe Java.

IMG_2184.JPG

Perjantaipizza kutsui luokseen seireenin kaltaisesti joten päädyimme jälleen kerran kollegojen kanssa hyväksi havaittuun Da Vinciin, Lasipalatsin nurkalla. Paikkahan tarjoaa myös ihan hyviä salaatteja sekä maukkaita pasta-annoksia, mutta nyt teki mieli syödä rehellinen pizza. Tänään oli tarjolla: Siivutettua porsaan ulkofilettä tonnikalamajoneesilla sekä paahdettua leipää tomaatilla ja mozzarellalla (9e); Spaghettia, pinaattia ja taleggio-juustoa tulisessa chili-valkosipuli-oliiviöljykastikkeessa (9,20e); Farfalle-pastaa, salami ja kinkkua kermaisessa tomaattikastikkeessa (9,50e); Porsaan ulkofilettä karamellisoiduilla sipulilla, pekonia ja mascarponea ranskalaisilla (10,50e); Naudan ulkofilepihvi Bearnaise-kastikkeella rosmariiniperunoilla (13,50e) ja loppuun Tiramisu (5,50e). Näiden lisäksi on siis myös salaatteja (muistaakseni hieman alle kympin) mutta jostain syystä näitä ei ole tabuloitu webskaan. Ulkomuistista on ainakin kreikkalainen (eli feta) salaatti, mukailtu nizzan salaati ja joku missä oli jotain lihaa. Tosin nämä mahdollisesti vaihtelevat päivittäin. Ja sitten ne pizzat: Tonno eli Tonnikala, katkarapu, oliivi (9,20e); Francescana eli Kinkku, herkkusieni, aurajuusto (9,50e); Caprese eli Tuoremozzarella, tuoretomaatti, basilika (9,50e); Diavola eli Tulinen salami, rucola, parmesaani (9,90e); Del Conte eli Pepperonimakkara, ananas, jalopeno (9,50e) sekä vielä Tropicana eli Kinkku, katkarapu, ananas, aurajuusto (9,90e). Itselle valikoitui tuo tropicana, vaikkakin aika kovasti teki mieli kokeilla pastaa taleggio-juustolla. Tilaus ja maksu suoritetaan alakerran tiskille, josta saa numeroläystäkkeen pöytään vietäväksi. Täällä tulee yleensä mentyä yläkertaan.

Alkuun on tosiaankin pelkkää leipää ja voita, joka ei täysin osu maaliin pizzan kanssa, mutta on kuitenkin jotain mitä voi nysvätä sillä aikaa kunnes pääruoka saapuu. Leipä on aika hyvää täällä, hienot uunithan ravintolasta löytyy, eli sinänsä ei mikään ihme. Pizzalautanen paremmalla veitsellä saapui kohtuullisen nopeasti ja olin niin mehuissani siitä, että unohdin ottaa kuvan ennen ensimmäistä palasta. Pohja on täällä erinomainen, vaikkakin kieltämättä oli hieman aika kullannut muistoja ja aika hyvä pohja löytyy monesta muustakin paikasta. Täytteet ovat myös erittäin hyviä ja niitä on sopiva määrä, ei liikaa eikä liian vähän. Maun puolestakaan ei ole mitään valittamista ja annoksen eri komponentit pystyy maistamaan hyvin. On tämä edelleen kärkikaartia stadin pizzapaikoissa.

IMG_2187.JPG

Sisustus on siisti kahvilamainen ja maltillisen italialaishenkinen. Isot ikkunat tekevät paikasta erittäin valoisan ja hauskan paikan kurkkia manskun meininkiä. Melko tiiviiksihän täällä on asiakaspaikat sijoitettu, mutta kyllä tänne sekaan mahtuu kunhan ei nyt vaunujen kanssa pelmahda paikalle. Asiakaspalvelu on ystävällistä ja nopeaa. Kasvisruokaa löytyy erinäisiä vaihtoehtoja salaateista pastoihin ja pizzaan. Lasten kanssa en ehkä ensimmäiseksi tänne ryysisi, mutta toisaalta ruoka kyllä heille varmasti maistuisi.

URL www.davinciristorante.fi
Puhelin 09-640065
Osoite Mannerheimintie 22-24, Helsinki