Savotta

Jei, sain houkuteltua R:n lounaalle ja näin viimeinkin syyn mennä yhteen priolistan viimeisistä paikoista, eli suomalaisen ruoan turistirysään, Senaatintorin Savottaan.

Aino-käynnillä herra J kehui tätä, oli käynyt joidenkin ulkomaanelävien kanssa safkaamassa, joten odotusarvot olivat kohollaan.

Safkan jälkeen käytiin vielä fiilistelemässä wanhoja aikoja Helsinki Clubbing -näyttelyssä. Erityisesti tuli vahdittua Nyllen kuvia.

Traditional Finnish food and very tasty, if rather pricey. The atmosphere sets the tone for this restaurant, as it is filled with ye olde Finnish paraphernalia and a matching soundtrack to boot.

For a larger injection of Finnish dishes, get over to Elite, Kosmos or Konstan Möljä.

Rehellistä ravintoa siis ja supisuomalaisessa ympäristössä. Täältä löytyy niin pisnesmenut (49e – 69e) kuin myös á la carte, jota en nyt jaksa tähän kokonaan tabuloida.

Eturuoissa löytyi mm.: Kalasavotta (15,50e), vihreä raakakeitto (11,80e) kuin myös kalakeitto päivän kalasta joka tänään oli lohi (12,40e / 17,20e pääruokana).

Pääruoka-annoksina: Saimaalta eli ruismuikkuja pottuvoilla ja mummonkurkuilla (23e) sekä säräkaukalosta eli karitsan etuselkää juureksilla ja perunoilla vahvassa lammasliemessä (26,70e).

Loppuun oli: lettuja hillolla ja jädellä (12,90e) sekä metsämarjahässäkkää ja korvapuustikeksejä (10,40e).

R otti muikut ja minä kalakeiton, jonka olin valinnut jo ennen tänne tuloa. Tilaus ja maksu hoidetaan pöydässä, tosin tiskillekin voi maksaa jos on kiirus.

Alkuun tuli keittiön terveisenä palat ruisleipää sitrusvaahdolla ja porolla sekä punasipulilla. Leipä oli vähän vettynyt, mutta muuten tämä oli oivan makuinen pikku herkku.

Reilu hapokkuus ja lihan pieni umamihitti pelasivat kivasti yhteen ja ruisleipä nyt maistuu aina hyvälle.

Ja onneksi sitä tummaa tuli lisää, ihan voin kanssa.

Tuoreet leivät maistuivat näiden perisuomalaisten annosten kanssa mainiosti ja erityisesti sen minun kermaisen lohikeiton kaverina.

Liemi sopassa oli todella hyvää ja uusien perunoiden oloiset palaset, sekä niiden kimpassa tulleet porkkanat oli jätetty sopivan napakoiksi.

Kala oli sekin maittavaa, joskin mennyt ihan snadisti yli, lilluessaan saunakiuluun kipatussa kuumassa liemessään.

Mutta siis esimerkillinen lohikeitto, tosin kyllä se tähän hintaan saakin olla.

R:n muikut tuli mukellettua nopsaan, näihin oli saatu ihanan rapsakka ja silti kauniin kevyt leivitys, jonka myötä kaloja olikin kiva uittaa siinä tillivoissa.

Pottuvoi oli duunattu tasaiseksi, joka miellytti minun suuta, mummonkurkut ja niiden viereen nykerretyt sipulit olivat saaneet kirpsakan etikkaisuuden, joka komppasi muita annoksen komponentteja hienosti. Hyvät pöperöt, joskin melko hintavat.

Tosin lokaatio on sellainen, ettei tässä mitään viiden euron pizzoja pysty myymäänkään.

Mesta soveltuukin varmasti erittäin hyvin sellaiseen turvallisuushakuiseen eksotiikan esittelyyn muun maan mansikoille.

Sisustus oli meinaan väännetty juuri sopivaksi tämän kategorian kinkereille, oli kirpparilta kunnostettuja kalusteita ja muita tilpehöörejä, ryijyjä seinillä ja taustamusiikkina takavuosien iskelmähittejä sun muita.

Erityisesti korvaani kutitteli Kuningaskobra, josta tulvahti lapsuus mieleen. Asiakaspalvelu oli välitöntä ja sujuvaa. Kasvissyöjällekin löytyi juttuja, katso kuvat tai menu ravintolan sivuilta.

Lasten kanssa sinänsä mahtuisi, mutta hintataso on annoksiin nähden sen verran kova, että pitäisi olla melkoinen finnomaanikko viedäkseen kersat tänne syömään.

Mieluummin sitten Eliteen tai Kosmokseen.

Ps. Taste Of Helsinki on tulossa 14. – 17.6. Tölikän puistoon.

URL www.ravintolasavotta.fi
Puhelin 09-74255588
Osoite Aleksanterinkatu 22, Helsinki

Nepali Chulo

RNG pyöri kuin hyrrä ja lopulta päädyin hipsuttelemaan kohti Krunikkaa ja sinne ilmestynyttä Nepali Chulo (ex-Kiusaus, ex-ex-Nälkä, ex-ex-ex-Kasakka) -ravintolaa, koska teki mieli kävellä, mutta ei liikaa ja oli tulossa palavereita jne jne.

Matkasinkin siitä sitten kellon ali ja pitkin Aleksia aina Senaatintorin läpi, väistellen venäläisiä turisteja jotka olivat saapuneet juhlistamaan omaa “jouluaan”. Kiva kun on vierailijoita näillekin leveysasteille ja hyvä tosiaan, että nykyään saa kaupatkin olla auki silloin kun asiakkaita riittää.

A pretty standard Nepalese restaurant in the heart of the lovely Kruununhaka district. The food was average when compared to the rest of the kind you can find in Helsinki.

Some of the other restaurants in Kruununhaka are Ask, No. 5 Coffee and Zinnkeller.

Kyseessä on normi nepalilainen ravintola, tosin ilman salaattibaaria. Tänään viikonpäivän mukaan vaihtuvalla listalla oli tarjolla: Saag paneer eli tuorejuustoa tuore pinaatti-valkosipulikastikkeessa (9,50e), vhindi masala eli paistettua okraa ja perunaa & paprikaa tomaatti-sipuli-valkosipuli-inkiväärikastikkeessa (9,50e), chicken chili eli kanaa ja sipulia & paprikaa tomaatti-chilikastikkeessa (9,80e), lamb kebab eli lampaan jauhelihapyöryköitä tomaatti-sipuli-chilikastikkessa (10e), garlic prawn eli katkarapuja ja tomaattia valkosipulikastikkeessa (10e), mix special eli kombo kahdesta annoksesta edellisistä vaihtoehdoista (11e) sekä päivän erikoinen: butter chicken eli tandoorimarinoituja kanan rintapaloja ja talon juustoa voi-kermakastikkeessa (12,50e). Otin kombon – kuten yleensä on tapanani – pinaattijuustosta sekä chilikanasta.

Annos tuli melko nopeasti, nämähän ovat yleensä ymmärtääkseni aika valmiina keittiössä, kasaamista vaille valmiit. Annokseen kuului yllätyssalaatti, joka oli sijoiteltu riisin viereen. Tämä on toki yksi tapa hoitaa asia, mutta salaatti ei ollut mikään ihan ihmeellinen ja monimutkaisti aavistuksen annoksen syöntiakrobatiaa.

Naan-leipä oli jees, ilmava, mutta paikoitellen myös rapsakka ja sopi erittäin hyvin kastikkeiden suuhun siivoamiseen. Riisi oli hyvin keitettyä ja raita oikein hyvää, snadisti raffimmat ja runsaat kurkunpalat toivat tekstuuria ja jogurtti oli jätetty happamaksi, joskus tässä lautasen kolossa törmää yllättävän makeisiin versioihin.

Kana kastikkeineen oli maittavaa, mutta liha oli mennyt hieman yli ja paprikaa en löytänyt kauhallisesta joka oli minulle ammennettu. Sipulia oli kyllä jonkun verran. Chiliäkin oli duunattu ihan kohtuullisesti, toki omaan makuun hintsusti, mutta kyllä sen maistoi. Enemmän tämä oli kuitenkin kirpsakkaan tomaattiin kallellaan. Pinaattikastike taasen oli oikein herkullista, vaikkakin pidän sellaisista variaatioista, joihin on väsätty vihreää oikein huolella.

Mutta tällainen kermaisempikin pelaa oikein hyvin, varsinkin kun on näin reilusti maustettu. Juustokin oli sellaista oikeanlaista, eikä leipäjuustoa, mikä ei mielestäni tähän kontekstiin osu mitenkään. Ihan hyvä lounas tämä oli, mutta ei ehkä tavoittanut ihan sitä kovinta keskitasoa mitä kaupungista löytyy.

Sisustus on niin nepalilainen kuin olla ja voi, parit vuoritaulut, kokolattiamatto ja loossit tummanpuhuvilla kalusteilla. Jossain on tukkuliike jonka listoilta löytyy “nepalilainen ravintola -setti #1 ja #2” tai jotain, kun nämä on niin samasta leimasimesta paukutettuja.

Toisaalta se on ihan hyväkin, näissä tietää mitä saa ja ainakin omalta osalta harvoin tulee pettymyksiä. Mutta harvoin tulee myöskään mitään sen suurempia elämyksiäkään, vaikkakaan en näissä enää nykyään ihan niin paljon (ymmärrettävistä syistä) käy, joten sen (monien ja monien) vuosien takaisen “Satkar-kyllästyksen” ohi on menty niin, että viheltää.

Tykkään kuitenkin tästä ruokatyylistä ja aina lähtee nälkä jne. Olisi kuitenkin hauska nähdä sellainen versio, jossa olisi vedetty nupit kaakkoon niin hifistellyn ruoan kuin myös ympäristön osalta. Ei sellaiselle varmaan riittävästi tilausta olisi, tuskin tekisi rahaa riittävästi, mutta silti!12

Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja oikein ystävällistä, ruokailun keskelläkin käytiin ihan kyselemässä, että onko kaikki hyvin ja sen sellaista. Kasvissyöjälle löytyy joka päivä jotain ja lasten kanssa voisi hyvinkin piipahtaa jos olisi näille kulmille asiaa. Vaunujen kanssa ehkä menisi tiukaksi, ainakin sisääntuloportaat pitäisi jyrryyttää ylös eikä tilaa välttämättä löydy ihan niin isolle tavaramäärälle.

Ps. Vihdoin ja viimein löytyi selkeä tapa hahmottaa nuo kaupunginosat, lopullinen totuus[tm] löytyy Helsingin kaupungin karttapalvelusta. Ja näemmä esim. Hietalahti on vain joku kansanperintönimike, Hietsun kauppahalli sijaitsee Kampissa.

Pps. Doi Thain lounas on näemmä nykyään buffa-mallinen. Ja No. 5 Coffeen (joka on vielä huomiseen joululomalla) ovessa oli maininta, etteivät lemmikit ole tervetulleita johtuen (henkilökunnan?) allergioista. Qulma oli jotenkin hiljaisen oloinen, tosin lounasaika ei ollut vielä käynnissä kun menin ohi.

Ppps. Tuli taannoinen kellarihumppa-maininta mieleen Meditaatiokellarista. Jännä nimi.

URL www.nepalichulo.fi
Puhelin 040-1785022
Osoite Meritullinkatu 13, Helsinki