Ask

image

Rakas vaimoni tuli lounaalle, joten päätin, että käydään vähän pidemmän kaavan mukaan. Lapsetkin oli mukavasti koulussa ja päiväkodissa, joten ehdittiin turista niitä näitä ja viettää pikku hetki yhdessä. Ask on kehuttu ravintola, jossa on pitänyt käydä jo pitkään ja kun bongasin heidän lounaan (vain perjantaisin ja lauantaisin), niin pistin heti varauksen menemään. Saavuimme hyvissä ajoin paikalle ja pääsimme ikkunapöytään istuskelemaan. Valinta ruoastahan täällä on helppo, koska tarjolla on maistelumenu (49e, 41e viinimenusta) “neljällä” ruokalajilla. Paikka tarjoaa luomuruokaa fine dining otteella ja tarjoilijan sanoin paikassa on vaatteista lähtien kaikki luomua (toki jotain poikkeuksia varmasti löytyy).

image

Tänään tarjolla oli ensimmäisenä amuse-bouchina etikalla ja sienillä maustettuja riisikeksejä, toisena (ja virallisempana) amuse-bouchina jogurttia Soinin tilalta ja retiisejä. Varsinaiselta menulta löytyi: Beetroot & Goat’s milk eli punajuurta kolmella tapaa vuohenjuustolla ja seljanmarjavinaigrette, Carrot & Smoke eli kesän viimeisiä pikkuporkkanoita Tammisaaresta savustettua voi-valkoviinikastiketta sekä savustetussa rasvassa valmistettu keltuainen, Beef & Onion eli paistettua sipulia kotimaisella kvinoalla ja häränhännällä sekä (savustetulla?) kastikkeella sekä sipulipyreellä, Apple & Liquorice eli omenahillolla täytettyllä kuivatettua omenaa lakritsikastikkeella ja kuivatetulla speltillä sekä ruskistettu voi-jätskillä että fenkolilla ja hopeafenkolilla. Jälkkärin ja pääruoan välissä oli välisorbetti jossa jäädytettyjä karpalomarjoja ja jotain keksimurua. Loppuun otettiin lisäksi (Chemex) kahvi ja vihreä sencha-tee joiden kanssa tuli karamelisoitua porkkanaa sitruunamelissalla ja valkoista timjamikreemiä.

image

Heti kärkeen saapui riisikeksejä jotka olivat rapsakoita ja snadisti etikkaisia. Terveellisiä chipsejä ja (mahdollisesti sitä Soinin jogurttia) pienellä, hieman happamalla, dippikastikkeella. Näitä oli mukava nakerrella ennen varsinaisten juttujen tuloa.

image

Varsinainen keittiön terveinen oli jogurttia ja retiisejä lehtivihreä(?)kastikkeella. Terhakkaat retiisit napsahtivat napakasti ja kirpsakka jogurtti kastikkeen kera antoi hyvän alun ruokailulle. Samaan aikaan saapuneet, tänään ravintolassa paistettu, hapanjuurileipä voilla oli erinomainen. Hyvä, hieman murenevainen kuori ja sopiva sitko.

image

Ensimmäinen annos listalta oli punajuurta ja vuohenjuustoa. Punajuuri oli oikein hyvää, tosin (kuten jaksan aina mainita) tämä ei ole ihan se ykkösjuttu itselle. R. diggaili tästä annoksesta todella paljon. Vuohenjuuston kanssahan tämä pelittää toki oikein hyvin ja varsinkin kun punajuurta oli duunattu useampaan formaattiin, pidin eniten siitä pyreestä (hillosta? mitä pämä on?). Se vinaigrette oli mainio ja oli pakko taas vähän lusikoida lautasen pohjaa.

image

Kauden viimeisiä porkkanoita syödessä oli savun maku messissä ihan kunnolla. R.lle tämä oli aika tujun oloinen, mutta minä nautiskelin ja kaikki komponentit annoksessa komppasivat toisiaan kuin taitavassa jazz-bändissä. Loistavan syksyinen annos, kuten myös edellinen. Tosin ne porkkanoiden hännät antoivat vähän puuhaa, että sai ne aseilla kontrolliin ja suuhun asti.

image

Pääruokana toiminut häränhäntä (taas hieman savua, mutta melko hennosti tällä kertaa) kastikkeineen oli erittäin hyvää ja tämä annos sai minut pyörtämään sanani kvinoasta (tai quinoasta, kuten näemmä haluan aina välillä sen kirjoittaa). Nyt tämä kvinoa”puuro” oli todella hyvää ja tekstuuri toimi erinomaisesti, taitavaa työtä keittiöltä. Tässä annoksessa myös korostui kokonaisuuden hallinta, koska yhdessä nautittuna herkulliset komponentit lauloivat. Tämän tapainen makujen harmonia annoksessa osoittaa keittiön tason ja nostaa homman aivan uudelle levelille.

image

Välisorbetti oli ihanan kirpsakka ja raikasti suun erittäin tyylikkäästi. Pidimme molemmat tästä enemmän kuin sinänsä kiinnostavasti konseptoidusta Passion välijälkkäristä. Ja tässäkin, kuten kaikissa annoksissa, lautanen/astiasto oli todella kaunis ja toi pientä itämaista eksotiikkaa pohjoismaisen hillityllä tyylikkyydellä pöytään. Propsit sille joka tämän kattauksen on suunnitellut, erittäin hyvin on onnistunut ja kokonaisuus on harmoninen.

image

Jälkkäri oli toteutettu kuulemma jälkiruokaviinin ehdoilla ja rakennettu omenaisen maun ympärille. Kuivatettu omena oli aika jämäkkä setti tähän loppuun, sisällä oli omenahilloa, alla lakritsikastiketta ja hieman popcornmaisia spelttejä. Jälkkäri oli ehkä aavistuksen tuhti, mutta kyllä sekin tuli tuhottua, itse pidin siitä lakukastikkeesta ja molemmat meistä ihastui siihen spelttiin. Ruskistetusta voista valmistettu jäde oli syvän sekä hyvän makuista ja yllättäen se fenkoli toimi todella hyvin tässä(kin) kontekstissa.

image

Loppuun nykäisty kahvi ja tee olivat hyviä, mutta se tee oli sitten kuitenkin enemmän omaan makuun (kyllä minä sen kahvin join kuitenkin). Näyttävästi valmistettu kahvi oli ehkä omien, automaattikahvin tuhoamien, makunystyröiden nautintoalueiden ulkolaidoilla. Loppuun tuli vielä mielenkiintoisesti asetellut porkkanat, joiden sitruunainen yrttipeitto toimi makean porkkanan kanssa kivasti. Ja se kreemi oli ihan törkeän herkullisen täyteläistä. Nam.

image

Sisustus on hillityn tyylikkäästi toteutettu ja sopi tämän syksyinen menun kanssa täydellisesti yhteen. Koko ravintolakokemus aina astiastosta menuun ja ruokien esillepanoon sekä makumaailmaan oli onnistuttu tekemään yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Täällä oli todella miellyttävää asioida ja lounastaa. Täytyy ehdottomasti tulla nauttimaan myös illallinen joskus, hienoa että stadista löytyy vieläkin uusia (ei, en tosiaan ole käynyt täällä koskaan aiemmin, paitsi silloin kun tässä oli vielä Luomo), näin laadukkaita paikkoja. Tämä nousi ihan ehdottomasti kärkikastiin ja mielestäni keittämisen taso on ihan ehdottomasti mm. Gaijinin leveleillä. Asiakaspalvelu oli erittäin ystävällistä sekä sujuvaa että asiantuntevaa ja mielestäni ravintola edustaa tämänkin osalta Helsingin parhaimmistoa.

image

Ainoastaan Olo vetää vielä isommin ja kauniimmin, mutta toisaalta heillä on resurssitkin ihan omalla tasollaan. Liikelounaan kohteeksi on vaikeaa nimetä kovin montaa parempaa paikkaa ja tässä oli mukavan intiimi tunnelma, Krunikan hiljaiset kadut toivat oman kivan lisäsoundin hommaan. Kasvissyöjälle varmasti löytyy ennakkovaroituksella vaikka koko maistelumenu ja kehotankin kaikkia ehdottomasti menemään tänne. Lasten kanssa voisi ehdottomasti tulla, yksi vaavelikin löytyikin ravintolasta ja ainakin leipä maistui mainiosti.

URL www.restaurantask.com
Puhelin 040-5818100
Osoite Vironkatu 8, Helsinki

 

Bistromat (päivällinen)

image

Mentiin sitten isommalla köörillä päivälliselle paikalliseen ja oli hieman erilainen, mutta samanlainen (“same same, but different”) kokemus kuin aiemmin (enkä nyt siis tarkoita sitä lounasta). Tämä Kirkkonummen Kitymarketin neonvalojen himmeässä loisteessa köllöttelevä tyylikäs bistro tarjoaa siis eurooppalaista bistrohenkistä ruokaa, vähän paremmalla otteella kuten nykyään on kovasti trendinä (vai voiko sitä enää kutsua trendiksi kun on ollut näin jo vuosia?). Jokatapauksessa tänään oli siis tarjolla alkuun: Kantarellisoppa (9,60e/11,90e), Vihersalaattia (7.90e), Paahdettua kukkakaalia parmesaanikastiketta ja pähkinää (12,50e) sekä Carpaccio eli Naudanliha carpaccio, rucolakastiketta ja lohenmätiä (13e). Pääruokia: Risotto eli Metsäsienirisottoa ja rapeaa fenkolisalaattia (15,20e), Päivän kala sesongin raaka-aineilla joka tällä kertaa oli kuhaa kukkakaalipyreellä sekä ohratolla ja fenkolilla (27,50e), O mat burger eli Luomu-karitsanliha pihvi maustekurkulla ja pähkinäkastikkeella sekä maalaisperunoilla (17e), Gambas Paris eli Grillattuja jättikatkarapuja vuohenjuustolla ja salaatilla sekä grillatulla valkosipulileivällä (13,50e/16,90e) sekä Nöt Köt eli Grillattua naudan kuvepaistia ja paahdettua perunasalaattia sekä Bearnaise-kastiketta (32e). Loppuun oli: Choklad eli suklaata x 2 ja kookosjäätelöä (8,50e), Hjorton & Vanilj eli Vanilja Crème brûlee ja lakkasorbettia (8,50e) ja Ostar eli Kotimaisia pientilajuustoja (8,50e).

image

Näiden lisäksi löytyi myös “ohi menun” sinisimpukoita ranuilla, ostereita sekä ribsejä (kahdelle, tosin viereiseen pöytään kannettiin vain yhdelle). Näistä annoksista koostettuna löytyi kolmen sekä viiden (välijuustot ja välirisotto) ruokalajin menut. Tilaus ja maksu (tietysti) hoidetaan pöydässä, tässä ollaan kuitenkin ihan oikeassa ravintolassa, päivällisellä/illallisella (tästä lisää kohta). Porukalle valikoitui melko eklektinen menu, eli suurin osa (ei lapset) otti viiden ruokalajin menun erilaisilla muutoksilla ja lapsille tuli sitten alkuun carpacciot ja pääruoaksi kala (tyttö), burger (poika) sekä kanttarellikeitto + juttuja muiden lautasilta (pienin, joka on melkoisen pieniruokainen). Monimutkainen transaktio siis. Itselle osui se carpaccio + välirisotot + nötköt (vaihdettiin vaimon kanssa toistemme menuista, halusin “nödeä”)  + välijuustot + suklaa/kookos.

image

Alkuun tuli carpaccio, mutta voi jeesus sentään kun sitä odotettiin. Samaan aikaan ravintolaan pamahti 3 * 10 ihmisen seurueet, joten mahtoi hiki valua keittiössä. Harvemminhan tällaiset ryhmät ilmestyy taivaasta, varsinkin sinne Kirkkonummen keskustaan. Tämä odottelu tosin sitten hoidettiin henkilökunnan puolesta erittäin tyylikkäästi, joten mitään pahaa ei ole edelleenkään tästä paikasta sanottavana. Ehkä henkilökunnan mitoitusta ruuhkahuippuina voisi olisi sellainen asia, mitä kannattaisi katsoa. Ymmärrän yrittäjänä itse, mitä kaikkea se pitää sisällään, joten “I feel your pain”. Mutta se siitä, carpaccio oli aivan loistava. Ehkä yksi parhaimmista mitä olen syönyt ikinä, missään. Tomaattipalaset (marinoitu?) poksauttelivat hapokkuutta erinomaisen lihan päälle ja se rucolakreemi toimi kuin punakone. Yrtit annoksen päällä olivat harkittuja sekä erittäin maukkaita. Loistava aloitus ja ne itse tehdyt leivät täällä edustavat (laajennetun) pääkaupunkiseudun parhaimmistoa. Sienikeitto ei ollut omaan taikka vaimon makuun (jotenkin se ei vaan osu itselle), mutta tyttö veteli sitä ihan onnessaan. Lankomiehen sinisimpukka-annos oli todella hyvännäköinen, tosin aika runsas alkupalaksi. Siinä kohtaa se runsaus ei tainnut haitata yhtään. Sain itsekin maistaa simpukkaa ja hyvää oli.

image

Välirisotto saapui (lopultakin) eteen ja oli kivannäköinen setti. Itse en ole niin harjaantunut risotoissa, mutta tämä osui kyllä maaliin. Hyvä happo, joka leikkasi muuten rikasta makua ja erinomaisia paahdettua (ruis)palasia tuomassa tekstuuria. Ja ne sienet? Ne jäivät lautasen reunalle, kuten eskarissa (tsori), mutta vaimo, joka on enemmän innostunut risotoista, diggaili tästä kokonaisuudesta. Hyvä setti.

image

Pääruoka oli hienosti aseteltu lautaselle, tosin hieman näin jälkikäteen kirjoitettuna jäi mietityttämään, miten kulhollinen perunoita korreloi “paahdetun perunasalaatin kanssa”. Olihan niitä käytetty toki uunissa, mutta silti? Hyviä ne perunat olivat, ei siinä mitään. Ja oli ne pavutkin ihan jees. Se nöde? Se oli ihan sika(pun intended)hyvää, loistava kypsyys, erinomainen paistopinta, ihana tekstuuri, loistava pihvi. Punakaali oli kivan terävä lihan vieressä ja komppasi muita makuja erinomaisesti. Tosin itselle olisi saanut olla ihan snadisti punaisempi, mutta tässä mennään jo kullitettujen liittimien tyyppiseen hifistelyyn. Bearnaise? Aivan loistavaa, tätä olisi voinut vetää vaikka kuinka paljon. Kuhakin oli erittäin hyvä, rapsakalla pinnalla ja hyvällä suolalla. Kaverina oli ohrattoa joka toimi vaimon risottokriittiselle suulle mainiosti. Kukkakaalipyree jäi vähän pliisuksi, mutta se (paahdettu voi?)kastike oli herkullinen ja hyvä irtiotto normaalista kala-annoksien vaaleudesta.

image

Välijuustot eivät sitten oikein olleen siellä tai täällä. Hieman jotain vuohenmaito(?)juustoa sekä valkohomejuustoa jollain pienellä murusella sekä (kurpitsa?)hillokkeella. Juustot olivat hieman kuivahtaneet (Joo, tiedän. Jos valittaa siitä, että annokset eivät tule nopeasti ja sitten siitä että annoksia on selvästi tehty etupainotteisesti, niin on hyvin epäkonsistentti. Deal with it.), mutta ihan kiinnostavia kuitenkin. Se muru ei oikein tehnyt mitään ja se hillokekaan ei erottunut joukosta. Ihan kiva tekstuuri ja hauskaa kun oli makeaa sen suolaisen ja rasvaisen juuston kera, ei siinä mitään.

image

Jälkkäri olikin sitten taas mainio suoritus, itselle osui se kookosjätskillä viritetty suklaa-annos ja kyllä se kylmäkkö osaa hommansa. Suklaa-aversiot jäivät sivuun kun ahdoin kilpaa lasten kanssa herkkuja suuhun. Sain maistaa myös sitä Crème brûleeta ja sekin toimi, tosin ei ehkä ihan niin vahvasti kuin oma annos.

image

Lapset taas hoitivat omat jätskiannokset niin tiukkaan tahtiin, että ehtivät syödä puolen pöydän jälkkärit vielä omien jälkkärien lisäksi. Ja hyvä niin, tämä oli niin herkullinen ja pitkä menu, ettei siinä lopussa olisi enää ihan kaikkea jaksanutkaan. Taas jälleen kerran loistava päivällinen, joka tällä kertaa napsahti illallisen puolelle. Hieman ehkä hiottavaa salin puolella, mutta silleenhän ne timantitkin tehdään. Ja timantit on ikuisia, vai kuinka?

image

Sisustus on edelleenkin tyylikäs ja pidän paikan fiiliksestä kovasti. Lammasteema on jotenkin sopiva, hauska ja hyvällä maulla toteutettu. Ulkoterassistakin oli saatu yllättävän viihtyisän näköinen, ottaen ympäristön rajoitteet huomioon. Asiakaspalvelu oli hakevaa, mutta lopussa kiitos seisoi ja ilta oli onnistunut. Kasvissyöjälle tehtiin ihan oma menu lennosta ja tästä isot propsit keittiölle (ei varmaan jeesannut kiireisiin). Tämä on edelleenkin mielestäni oiva ja hieman eksoottinen (vaikkakin tavallaan kaukainen) lokaatio liikelounaalle/päivälliselle. Lapset otettiin erinomaisesti huomioon, siitä kanssa kiitosta. Muutenkin lapsellisilla seurueilla oli selkeästi oikein kivaa täällä. Cityä lainatakseni, Tsekkaa Jos Et Usko (TJEU).

image

URL bistromat.fi/
Puhelin 050-4338700
Osoite Limnellinaukio, Kirkkonummi

 

 

Passio

image

Oli sitten synttärit ja käytiin perheen kanssa syömässä Passiossa (kuvassa kaunis vaimoni). Paikka ei tarjoa lounasta, vaan maistelumenua joko kolmella (49e) tai viidellä (69e) ruokalajilla. Listalta voi ottaa myös yksittäisiä annoksia jos sille päälle sattuu. Meille valikoitui kolmen ruokalajin (yllätys)menu ja otettiin toki sama setti koko pöydälle, iso kiitos ravintolalle lasten annoksien puolittamisesta. Ruoka on kotimaista fine dining hengessä ja viinit “persoonallisilta eurooppalaisilta pientuottajilta”.

image

Alkuun tullut amuse-bouche (vaikka olihan tämä suupalaa hieman isompi) oli tartar pihvi parmesan-lastulla. Tämä oli kaunis ilmestys lautasella ja erinomaisesti maustettu sekä hienolla tekstuurilla varustettu versio tartarista. Mielestäni tämä oli vielä maukkaampi ja laadukkaampi kuin Brondan jo hyvinkin tasokas tartar. Annos maistui erittäin hyvin myös lapsille, erityisesti parmesan-lastu sai kiitosta.

image

Alkuruoka oli savustettua siikaa ja vaikkakin savustuksen maku oli niin hento ettei se kovinkaan erottunut, niin maut ja kypsyydet olivat loistavat tässä erittäin kauniissa annoksessa. Tillimajoneesin yrttiä arvuuteltiin pöydässä ja piti ihan kysäistä, että mitä tuo herkullinen kastike oikein oli. Muutenkin annos oli taitavasti rakennettu kokonaisuus, niin makujen kuin tekstuurien osalta. Itse pidän tästä pienestä piiperryksestä, missä on jaksettu väkertää pitkään ja hartaasti useita monimutkaisia ja yhteensopivia komponentteja.

image

Pääruoka oli possun “secreto” (jos nyt oikein kuulin), eli käytännössä ylikypsää ja prässättyä possua, mutta kuitenkin niin, että tämä ei ollut mikään väsynyt pulled pork -annos vaan huikean herkullinen, mehukas ja haarukkaan muriseva possuannos. Sopivan rasvainen pala, jonka täyteläisyyttä leikkasi lähes täydellinen omenaisen hapokas kastike. Savustettu (taas erittäin hennosti) perunapyree ja muut lisukkeet olivat nekin todella hyviä, mutta jäivät pääraaka-aineen taakse. Poika piti possusta niin, että söi tyttöjen rippeet parempiin suihin.

image

Välijälkkäri oli ainoa huti tässä ruokailoittelussa. Tämä hieman caprese-salaatin kaltainen kokonaisuus oli hauska konsepti, mutta maut olivat sen verran jyrkkiä (erityisesti se parmesanvaahto), että se ei oikein uponnut kaikille. Tomaattisorbetti ja paahdettu tomaatinviipale olivat minusta oikein hyviä, mutta se basilikabriossi ei kolahtanut. Kiva kuitenkin, että rikotaan tätä vakiintunutta pääruoan ja jälkkärin välimaastoa.

image

Viimeinen annos olikin sitten se jälkkäri ja jälleen kerran esillepano oli esimerkillistä. Valkosuklaaganache oli omasta mielestä hyvän makuinen, mutta muille se ei uponnut niin täysin. Mutta kuningatarjäätelö oli niin suuri suksee, että itse sain maistaa omasta annoksesta vain osan kun se oli mennyt jo muille jakoon. Itse pidin myös siitä vahvan makuisesta timjamihyydykkeestä, mutta tämäkin jakoi mielipiteitä. Suklaamurusta pitivät estottomasti kaikki. Loistava lopetus erittäin hienolle ja hienostuneelle aterialle. Tämä on ehdottomasti stadin kärkikastia, mutta ihan karvan verran jää mielestäni Olon ja Gaijinin jälkeen, erityisesti puitteiden osalta.

image

Sisustus on persoonallisen tyylikäs (hauskat lamput, sama idis oli Say Deliciousissa), mutta tämä ei yllä ihan samalle tasolle ruoan kanssa, vaikka onkin harkittu ja omalla tavallaan linjakas. Erittäin mukavaa täällä oli kuitenkin istuskella, tosin baaritiskin vieressä oli melkoinen vilske, kun (liian vähäinen) ravintolahenkilökunta kirmasi keittiön ja salin väliä. Asiakaspalvelu oli osaavaa, huomioonottavaista ja sujuvaa. Ainoa on, että johtuen ravintolan menun rakenteesta (paljon pieniä annoksia) ja henkilökunnan määrästä, joutuivat he touhuamaan melko kovaa tahtia. Hienosti suoriutuivat tästä vaativasta työmäärästä huolimatta, kiitos erinomaisesta illasta heille. Kasvissyöjälle oli ainakin niitä yksittäisannoksia (vege 25e) ja tämän tasoiselta ravintolalta voi jo odottaa vegemenuakin, ainakin ennakkovaroituksella, tosin en nyt suoraan tästä kysynyt. Lapset otettiin niin hienosti huomioon, että harvoin saa näin hyvää ja joustavaa palvelua.

URL www.passiodining.fi
Puhelin 020-7352040
Osoite Kalevankatu 13, Helsinki