Tag: eurooppalainen

Capperi

Perrrrrjantai! Ja loma alkaa tänään, woo \o/! Päätin sitten vetäistä tämän kaiken kunniaksi perjantaipizzan, kuten tapoihin kuuluu. Kohteeksi valikoitui lyhyehkön aikaa listalla ollut Capperi, tuo Ogeliin rantautunut aitoa Napolilaista pizzaa (heard this before?) tarjoileva rafla.

Tämä myös siksi, että vastikään avautunut Daddy’s Green Pizza, jota olen vahdannut (ja kerran käynyt ovenkin takana vakoilemassa) hetken, ei tarjoile lounasta (buu!).

Ei muuta kuin stoge alle ja matkaan, täälläpäin onkin tullut käytyä harvemmin tässä lähivuosina. Mutta puistosta kuitenkin löytyi patsas itse Tapio Rautalapiolle, mikä on hienoa, kansallisrunoilijaa on tärkeää muistaa.

Another original Neapolitan pizza restaurant in Helsinki, this one a bit off the beaten path in the tranquil Oulunkylä district. The pizza I had was a airily fluffy piece of deliciousness and I would highly recommend a trek over here.

For more wonderful pizza, go to Skiffer, Enso or Via Tribunali.

Tarjolla on siis pizzaa ja lounaaksi peräti kaksi vaihtoehtoa, eli pizza (10e) mozzarellalla ja kinkulla tai ilman kinkkua. Ilahduttavan yksinkertainen valikoima, toki á la carten puoli on moninaisempi. Tilaus ja maksu tuli hoidettua tiskille, mutta jotkut pöytäseurueet (oli muuten suosittu) ottivat listan pöytään, eli varmaan täällä on aika joustavat käytännöt. Otin itse sen kinkullisen version ja sain lapun mukaan pöytään.

Pizza saapui seminopeasti (en ollut ensimmäinen raflassa, vaikka yritin, tämä on oikeasti suosittu) ja oli mahtavan näköinen lätyskä lautasella. Tässäkin oli pehmoiset ja kärvennetyt reunat, kuten siinä Via Tribunalissa, ja muutenkin pohja oli pehmoisempi kuin sellaisessa itselle tutussa pizzalaadussa. Mutta ei se mitään, olin jo asennoitunut tähän ja lopputulos oli erinomaisen makoisa.

Väkisinkin tätä tuli vertailtua siihen Senaatintorin versioon ja tämän sentään pystyi vetämään ihan käsin, pohjassa oli kuitenkin sen verran struktuurillista jämäkkyyttä. Ogelin pizza ei myöskään uinut rasvassa, vaikka tätäkin oli ehkä viimeistelty jollain öljyllä ja muutenkin nyt jäi keveämpi olo lounaan jälkeen, diggasin tästä versiosta enemmän.

Kinkku toi pientä savun makua mukaan peliin, mutta pysyi kuitenkin sivuroolissa sen upean raikkaan tomaattisen kastikkeen noustessä pääosaan. Herkullisen sitkoisan taikinan ja täyteläisen venyvän juuston kanssa tämä muodosti makoisan trifectan, joka voitti minun sydämeni. Kannattaa käydä, vaikka vähän pidemmältäkin.

Sisustus on aistikkaan tyylikäs ja isot ikkunat avautuvat rauhoittavan verkkaisalle tienpätkälle jonka toisella puolella siintää joku puukirkon kaltainen rakennelma. Hiljaisesti soljuva italialainen musiikki taustalla ja pikkuhiljaa täyttyvä ravintola teki tästä jotenkin täydellisen aloituksen kesälomalle. Tästä se lähtee, kohta ollaan kuumemmissa maissa.

Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja ystävällistä. Kasvissyöjälle oli pizza ilman kinkkua, suosittelen kokeilemaan. Lasten kanssa voisi hyvinkin mennä, tilaa on, vaunuille löytyy ramppi ja syöttötuolejakin näkyi seinustalla. Ja pizzahan nyt toimii aina.

Ps. Hyvää kesää, lähiviikkoina on turha odotella minun jaaritteluja. Ellen nyt hullaannu jostain niin paljon, että väkerrän padeilla matkoilta tms. Tuskin kuitenkaan, siellä on muutakin tekemistä.

URL www.capperi.fi
Puhelin 010-3269444
Osoite Siltavoudintie 9, Helsinki

KuuKuu

Voi sitä vaiheilun määrää kun skodaamisen keskellä yritin pähkiä seuraavaa lounaspaikkaa. Lopulta otin satunnaisotannalla listalta ensimmäisen mihin sormi osui ja lähdin köpöttelemään subtrooppisessa ilmastossa erittäin asiaankuulumattomissa vaatteissa.

Lasipalatsin työmaan nurkalla hajosin (ei kestänyt kauaa) ja hyppäsin ensimmäiseen sporaan kohti Töölöä ja sen Museokatua, josta ravintola KuuKuun pitäisi löytyä. Kansallismuseon taakse kaartaessa alku näytti ihan tutulta, vastaan tuli mm. Tanskalainen Voileipä sekä Marocco. Mutta tästä eteenpäin tajusin, etten ole tätä pätkää koskaan kävellyt. Täältähän löytyi ihan tuntemattomia rafloja, jei!

A bistroish neighborhood restaurant with classic but simple lunch dishes and a more comprehensive á la carte.

Other restaurants in the vicinity are Elite, Aito and Töölön Sävel.

Hyökkäsin KuuKuun terassin kautta sisälle ja kun minut oli ohjattu pöytään, niin pääsin tutkailemaan listaa. Kyseessä on siis kotiruokaa lautasannoksina tarjoileva ravintola, josta löytyy myös á la carten tarjooma lounasaikaan.

Normaalisti päivittäin vaihtuvalla listalla näyttäisi olevan yksi vaihtoehto (10e), mutta koska on torstai, niin näitä oli kaksi: Pyttipannu sekä (tottakai) hernekeitto ja pannukakku. Itse kaipailin spydäriä pitkästä aikaa, joten otin sen. Tilaus ja maksu hoidetaan pöydässä.

Alkuun tuli tuoretta leipää ja vaahdotettua (ja ruskistettua? Jotenkin tämä oli aavistuksen syvemmän makuista, voi johtua myös lisäsuolasta) voita. Leipä oli hyvän makuista, varsinkin sen voin kera, mutta aika tiivis setti, ei ollut hapanjuureen väsättyä eikä kuorikaan ollut mitenkään erityisen rapsakkaa. Mutta tuore leipä maistuu aina.

Pyttipannu saapui melko nopeasti, tämä selvästi kyhättiin melko alkutekijöistään. Annos oli passelin kokoinen lounaaksi ja koostui pikkelöidystä punajuuresta (blech), sinapista, paistetusta kananmunasta sekä tietty paistetuista perunoista, makkarasta ja sipulista.

Uudet perunat olivat herkullisia ja niissä oli ihan paistopintaakin, makkara oli laadukasta ja sipulit sitoivat kaverit yhteen. Sinappi oli maittavaa ja jostain syystä tällä kertaa ne pikkelöidyt punajuuretkin sopivat haarukalleni, ehkä nämä olivat itse pikkelöityjä tai sitten minuun on iskenyt joku kesähulluus.

Vähän jäin kaipaamaan maustekurkkua ja harmittavasti kaniksen keltuainen ei ollut juoksevaa nähnytkään. Noin muuten tämä oli oikein oiva spydäri ja hoiti hommansa hienosti. Suosittelen koestamaan mestaa jos olette näillä nurkilla pyörimässä.

Sisustus oli yksinkertaisen tyylikäs, tila oli jaettu viihtyisän oloiseen baariin sekä ruokasaliin. Tällainen kivan oloinen kortteliravintola ja taustalla rauhallisesti soiva ääniraitakin oli ympäristöön oikein sopivaa. Ikkunoihin oli laitettu koristeeksi jotain heinää, joka on näemmä ajan saatossa kerännyt melkoiset pölykerrostumat.

Tällaisena entisenä siivousalan toimijana voi vain todeta, että joitain asioita on vaikea puhdistaa ilman että ne menevät pilalle. Muistan yhdenkin kerran kun alettiin porukalla pesemään erästä valtavan kokoista seinää ja aika nopeasti nuohottu kohta olikin sitten täysin eri värinen kuin muu maalipinta. Siinä piti alkaa aika luovaksi, kun alue täytyikin entisöityä. Mitä tästä opimme? Ei kannata edes yrittää.

Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja kohteliasta. Kasvissyöjälle oli á la carte listalta juttuja, mutta varsinaiset kotiruokalounaat näyttivät aika lihapainotteisilta. Lasten kanssa mahdollisesti hyvinkin piipahtaa, jos asuisi lähistöllä.
Ps. Oli muuten eka kerta kun kävelin Minervan puistoon. Ihan kiintoisan oloinen “sisäpiha” ja hieno kirkkokin väsätty sivuun, tuli jo vähän sellainen olo että olisi lomalla seikkailemassa (joka onkin onneksi kohta edessä).

Pps. Tämän kaupan ikkuinoissa näkyviin esineisiin liitetyt “retro”-kyltit olivat mielestäni aika redundantteja. Ihan himmeetä, että tällaisiakin löytyy vielä. Tulee vähän mieleen se Thalianaukion rautakauppa, mistä kävin itse KOP-pankin säästöpossuun (Jeans-tili!) säästetyillä masseilla ostamassa mutsille leivänpaahtimen. Käytin vielä siinä sellaisen vanhan vitosen, joka oli mennyt jo pois käytöstä. Kohteliaasti kysyivät, että olenko varma että haluan käyttää sen ja olinhan minä, kun halusin sen paahtimen.

URL www.kuukuu.fi
Puhelin 09-27090974
Osoite Museokatu 17, Helsinki

Kosmos

Meinasi tulla ahdistus, kun en ensin löytänyt tilaisuuteen sopivaa ravintolaa joka olisi auki. Mutta sain kuin sainkin lounaaksi numero 700 erinomaisen kohteen, Kalevankadun Kosmoksen. Tuo suomalaisen ravintolamaailman sotajuhta, kosmopoliitin taide-elämän ikiaikainen ravitsija.

Tämä on itseltäni jäänyt vuosien ravintoloiden koluamisen aikana täysin tuntemattomaksi. Toki tarinoita olen kuullut ja ohi kävellyt varmaan tsiljoona kertaa, mutta jostain syystä olen tämän jättänyt listalle notkumaan. Nyt oli sitten vihdoinkin Kosmoksen aika ja näin jälkikäteen täytyy kiitellä itseäni viisaasta päätöksestä, hyvä että löytyi näinkin mahtava kokemus tähän kohtaan.

A truly wonderful three course lunch consisting of traditional dishes done well. The decor at this culturally significant restaurant is also worth experiencing.

Other restaurants in Helsinki firmly rooted in history are Elite, NJK and Rivoli.

Kosmos on pitkän historiansa aikan tarjonnut jos jonninmoista eurooppalaista ruokaa, mutta nykyään lista kuullostaa ilahduttavan kotimaiselta, johtuen varmaankin siitä, että kovin eurooppalaiset annokset ovat juurtuneet omaan ruokakulttuuriimme pysyviksi kiintotähdiksi. Listalta löytyy erillisinä alkuruokia (11e), pääruokia (22e) sekä jälkkäreitä (5e) sekä kolmen ruokalajin menu (32e) näistä kategorioista valittuna kokonaisuutena.

Tänään listalta löytyi alkuun: Saksanhirven paahtopaistia, pikkelöityjä primööreja ja tervasiirappia tai Savulohikeittoa ja kirjolohenmätiä. Pääruoka-vaihtoehtoina oli tarjolla: Paistettua nieriää, katkarapu-riisikroketteja ja kapriskastiketta tai Wieninleike ja perunamuhennosta tai Châteaubriand, kanttarelli-perunakakkua ja salvia-voikastiketta tai Vorschmack ja duchesseperunasosetta. Jälkkäreinä oli: Charles VII camembert juustoa ja portviinillä maustettua tomaattihilloketta tai Mustapippurilla maustettua kirsikka-suklaakakkua.

Rakas R. oli jälleen ilahduttamassa lounastamistani, joten saatiin aika kattava setti listaa pöytään. Hänelle tuli: Savulohisoppa, nieriä sekä suklaakakku. Minulle taasen: Paahtopaisti, wieninleike (vähän tuli vaiheiltua tämän ja sen vorschmackin välillä) sekä juusto. Hieman hämäävästi listan lopussa oli kahvi/tee, mutta näistä kuitenkin veloitettiin (3,70e per), mutta toi oli niin pieni raha, etten jaksanut edes mainita asiasta. Tilaus ja maksu hoidetaan pöydässä, ollaan kuitenkin ihan kunnon raflassa.

Ensimmäiseksi pöytään ilmestyi leipäkori voin kera. Tummaa ruislimppua ja vaaleaa maalaisleipää. Vähän näitä tuli mutusteltua alkuun, tumma leipä oli ihan stanua, mutta tuoretta ja vaaleassa leivässä oli hyvä kuori ja sitko. Kiva että tuli leipää, jotenkin se kuuluu asiaan.

Alkuun tuli itselle se paahtopaisti pikkelöidyillä primööreillä (uusi sana itselle, eikä googlaus anna tyhjentävää vastausta, mutta ilmeisesti tarkoittaa satokauden varhaiskasviksia). Paahtopaisti oli tasokasta lihaa ja hyvin paistettu, mutta olisi kaivannut vähän tiukempaa suolausta. Toisaalta niiden herkästi pikkelöityjen kasviksien ja sen syvän makuisen tervasiirapin kanssa tämä oli oikein maittava aloitus lounaalle.

R:n savulohikeitto oli soseutettu, kuten esim. Blue Peterin soppa, mutta tämä oli oikein maittavan makuinen ja oli hänen sanojen mukaan juuri sopivan kokoinen annos alkupalaksi.

Pääruoka-annoksissa olikin sitten kokoa kerrakseen. Oma wieninleike oli todella runsas setti lautasella, mutta myös erittäin tasokas. Leivitys oli miellyttävän rapsakka ja kuitenkin silleen snadisti rasvainen, pysyen kuitenkin kevyen ilmavan puolella.

Tykkäsin kovasti, mutta ei tätä koomisen kokoista leikettä kyennyt vetämään kokonaan. Perunamuusi oli täyteläistä ja sopi loistavasti leikkeen kaveriksi. Henkilökohtaisesti en ole niin järin innostunut niistä paakuista muusissa, mutta ei niitä nyt niin paljon ollut ja tiedän että tämä jakaa mielipiteitä, joillekin tämä koostumus on juurikin se oikea.

Iso kalasiipale leikkeen päällä kapristen kera toi tujun klassista lisämakua annokseen ja loppua kohden se sitruunan tursottelu toi kaivattua vaihtelua makuprofiiliin. Todella hyvä versio tästä perinteikkäästä ruoasta.

R:n kala oli sekin hyvin keitetty, kala oli sopivan mehukasta ja silti hyvällä paistopinnalla varustettu. Kapriskastikekin maistui hänelle, ja oli minustakin oikein sopiva ja raikas elementti lautaselle. Katkarapu-riisikroketit ei jotenkin toimineet kummallekaan, katkarapua ei juurikaan mausta löytynyt ja tekstuuri oli hämmentävä.

Loppuun tullut juustopala tomaattihillokkeen kera oli oikein hyvä ja juuri sopivan pieni tämän lounaan jälkkäriksi. Juusto oli muikean makuista ja hieman makea hilloke komppasi kauniisti täyteläisen suolaista juustoa. Kahvi sekä maito tulivat hauskan pienissä kannuissa ja sopi lounaan loppuun mainiosti.

Suklaakakku oli melkoisen tuhti setti, mutta maistui R:lle ja oli se minustakin oikein hyvä ja suklainen kokonaisuus, mutta noin yleisesti en tällaisista oikein välitä. Hän veteli kakun tyytyväisenä loppuun, mutta se mustapippuri annoksen nimessä jäi mysteeriksi, sitä ei oikein löytynyt suklaan seasta. Tämä oli yllättävän tasokas lounas ja hintatasoonsa nähden erittäin hyvä diili tällaiseksi hieman pidemmäksi lounaaksi ihanan rauhallisen perinteisessä ympäristössä. Todellakin kannattaa käydä koestamassa!

Sisustus on kuin jonkun historiikin sivuilta revitty, tyylikästä taidetta löytyy seiniltä paljon ja muutenkin sali huokuu menneen ajan meininkiä, silleen hyvällä tavalla. Toki kalustus on paikoitellen ajan hampaan nakertamaa, mutta se tuo omaa persoonallisuutta tähän hyvin pidettyyn ravintolasaliin ja tässä oli mielestäni samaa henkeä kuin todella kovassa Elitessä. Hienoa, että näitä tyylikkään tasokkaita suomalaisia perinneravintoloita löytyy edelleen.

Asiakaspalvelu oli erittäin sujuvaa ja kohteliaan ystävällistä, iso kiitos siitä. Mitään ei tarvinnut odotella, mutta sai kuitenkin ruokailla omassa rauhassa. Kasvissyöjälle on vähän hintsusti juttuja tarjolla, mutta á la cartelta löytyy sienipihvejä (17e) sekä kasvisspydäriä (16e). Lasten kanssa voisi ihan hyvin tulla joku kerta, vaikka onhan tämä enemmän tällaiseen aikuiseen makuun. Mutta näin ollen sopisikin erinomaisesti liikelounaan kohteeksi.

Ps. Tästä on hyvä jatkaa, nyt tämä on taas tuntunut ihan hauskalta harrastukselta. Loppuviikon voisikin haravoida Kallion rafloja. Paitsi jos sataa, sitten pitää keksiä jotain maanalaista toimintaa.

URL www.kosmos.fi
Puhelin 09-647255
Osoite Kalevankatu 3, Helsinki