Katuvalot vilkkuivat viivoina sivuillani, rynnistäessäni eteenpäin kuin mielipuolinen kyklooppi palaamassa Tartaruksen porteille. Kurvattuani pihaan löysin itseni kahvikoneen äärestä ja sain evaluoinnin jälkeen ajan uudelle tapaamiselle.
Kyklooppi tulisi saamaan toisen silmän muutaman viikon päästä. Kaikki tämä johti kuitenkin siihen, että olin keskustan suunnalla siihen epämääräiseen aikaa joka sijaitsee aamiaisen ja lounaan välimaastossa, mutta arkipäivänä, jolloin brunsseja löytyy vain dekadenteimmista kolkista.
Kaoottinen tilanne ajoi minut lopulta epätoivoiseen päätökseen. Vedin kauan aikaa sitten hihaani sijoitetun ässän esiin ja suuntasin Taco Bellin ovelle.
Taco Tuesday (well, Wednesday in this case) at Taco Bell, the food was inoffensive and the delivery quick.
For a more nuanced look at this sort of food, go to Tortilla House, Cholo or Chalupa.
Taco Bellista saa tex mex kamaa, tai jotain sen henkistä, tacoja ja burritoja yms. Koska olin tolkuttoman ajoissa liikenteessä, niin ei vaan pystynyt taipumaan burritoon, vaikka periaatteessa se olisi pitänyt maistaa.
Otin “snacks”-listalta: Crunchy Tacon (2,50e), Mexi Meltin (2,50e), sivuun pico de gallo -salsan (1,35e) sekä limpparin (2e / 4dl). Sisälmyksiksi tuli possua ja tulisena (natch). Tilaus ja maksu hoidettiin kassalle, josta sai piipparin messiin.
Safka tuli nopeasti, kuten konseptiin kuuluu. Limppari (Sosa Sola Nolla) oli kylmää ja hyvää, noin muuten tässä kuljettiin aika tasaisella maastolla. Pico de gallo oli ehkä aterian kohokohta, jos sitä sellaiseksi voi kutsua. Makean hapokas ja raikkaan oloinen salsa, jota olisi voinut vetää enemmänkin kuin tuollaisen todella naftin kupin.
Ne tacot olivat ihan ook, kovakuorisessa hämäsi snadisti se juusto, joka ei ollut sulanut, ehkä se olisi toiminut paremmin lähempänä lämpimää lihasörsseliä? Possun jauhelihasta väsäilty sötkötys olisi omaan makuun kaivannut enemmän sitä tulisuutta kuin mitä tämä “tulinen” versio käsitti, mutta ehkä se johtuu vain minusta.
Se kuumennettu kääre pelitti paremmin, tosin vain aavistuksen, koska tässä kohtaa oli jo salsa vetäisty naamariin. Tämä oli quesadillan kaltainen systeemi, sulanutta juustoa ja samaa lihahässäkkää yms. Mutta tätäkin vaivasi se geneerisen varovainen makumaailma.
Kaikki oli siis ihan syötävää, nälkä lähti ja oli nopeaa sekä melko edullista. Konsepti toimii, kuten muissakin tällaisissa globaaleissa pikaruokaketjuissa. Mutta samoin kuin mäkkäreissä sun muissa, niin ei tämä mitään isoa muistijälkeä jätä, ehkä ei ole tarkoituskaan.
Sisustus on sekoitus mättösafkaa tarjoavan ketjun utilitaarisuutta ja Killa Kalin surffausteemaa, ryyditettynä pienokaisilta kielletyllä yläkerralla jossa on tietty kaupungin ihan ygös pilppeet.
Asiakaspalvelu oli nopeaa ja kohteliasta. Kasvissyöjälle oli ehkä jotain, tosin mielestäni parempaakin vegemättöä löytyy pienen matkan päästä. Tai kauempaa. Vitsit, pitääkin mennä joku kerta Ikeaan lounaalle!
Ps. City osaa kertoa, että Bar Cón on laajentumassa Kallion suuntaan, toivottavasti siellä tulee lounaskin tarjolle. Aromista (sekä Citysta, Viidestä Tähdestä että Soppa365:sta, Royal Ravintolat osaa markkinoida) löytyy artikkeli legendaarisen Farougen uudesta tulemisesta. Jei!
Pps. Vaikka tämä ei muistijälkeä jättänytkään, niin jotenkin tuosta tasapäisestä safkasta tuli mieleen yksi HBR:n artikkeli innovaatioista ravintoloiden keittiöissä. Varmaan Taco Bellilläkin on omat testi- ja kehityskeittiönsä, mutta ehkä heillä innovaatiot liittyvät skaalaan ja prosessien jouhevoittamiseen enemmän kuin upeisiin makukokonaisuuksiin? Tai ehkä mä en vaan tavoittanut sitä Taco ‘Clock -hetkeä?
Ppps. New Yorkerissa on ihan parhaat Valentine’s Day runot naimisiin joutuneille. Hyvää ystävänpäivää!
| URL | www.tacobell.fi |
| Puhelin | 040-6865301 |
| Osoite | Kalevankatu 2, Helsinki |