Ja pakkohan se oli mennä heti kun lounaaksi avattiin. Bystron tilalle ilmestynyt – jenkkien etelä-valtioiden herkkuja tarjoava – ravintola on avattu jo viime viikolla, paitsi että lounasta sai tosiaan vasta nyt. Taco Bell avautui eilen, mutta oli taas palaveripäivä (käytiin uudestaan Kiilassa, nyt ei viitsinyt enää kirjata, oli aika sama setti kuin sillä tokalla kierroksella) ja jonot tuohon pikaruokalaan ovat vieläkin koomisen kokoisia.
Käyn tsekkaamassa sitten kun ei tarvitse parranajokonetta mukaan ravintolareissulle, tossahan menee ikä ja terveys vanhalta ja raihnaiselta mieheltä, jos ulkona koleassa joutuu tuntikaupalla venailemaan. Luulisi melkein, että tuolla on ilmaisia ämpäreitä jaossa.
There is a distinct southern twang in the menu of this restaurant, run by some of the best people in Finland. But the lunch still felt lacking somehow, and the whole did not reach the level I would have hoped for.
The area has many interesting restaurants, such as Finnjävel, Goodwin and Puosun Kellari.
Tarjolla on sama menu kuin illallisella, mikä tuli snadina yllätyksenä, tosin mistään muustakaan ei ole missään kanavassa muuta indikaatiota, joten erillisen lounaslistan olemassaolo oli vähän sellainen fifty-sixty-tilanne.
À la cartelta löytyy mm. (en tabuloi kaikkea, kun menu löytyy kuvana ja webastosta): House rubbed & smoked brisket eli savustettua häränrintaa hunaja-sinappikastikkeella ja lehtikaaleja (25e), catch of the bay (sic) eli päivän kala (taisi olla merikrottia tänään) paahdettua kurpitsaa ja hapankerma-kastike (28e), lowcountry boil eli äyriäisiä+simpukoita maissilla ja chorizolla mausteisessa liemessä (27,50e), grilled farm chicken eli grillattua maalaiskanan rintaa ja lämmin mustasilmäpapusalaatti (26e), blackened ribeye steak eli härän entrecôte ja bourbon-kastikkeella + paistetuilla sienillä (29e) sekä grilled watermelon & baby gem eli grillattua vesimelonia ja sydänsalaattia paahdettuilla pähkinöillä + sinappivinaigrettea (22e).
Näiden lisäksi löytyi (4,50e) sivuun: Southern slaw eli etelän coleslaw, garlic & cheddar smashed potatoes eli murskattua valkosipuli- ja cheddarperunaa sekä crispy baby gem lettuce & honey-mustard sauce eli rapeaa sydänsalaattia ja hunaja-sinappikastiketta. Itse nappasin brisketin, kun se on pienessä mielessäni sitoutunut etelävaltioiden grillausmeininkiin. Ja sivuun tuli vihreä salaatti, kun kävivät vielä kyselemässä aiheesta, sinänsä määrän puolesta olisi pärjännyt pääruoallakin.
Alkuun tuli maissileipää ja pimento/chilivoita. Maissileipä oli kaikessa murentuvaisuudessaankin ihan kiintoisa kokemus ja voissa oli hento mausteisuus, joka sopi aavistuksen makean leivän kanssa yhteen.
Vihreä salaatti oli onnistuttu pitämään ilahduttavan yksinkertaisen herkullisena ja tämän kastike oli todella herkullisen makuista, salaatti rapsakkaa ja snadisti kuivatut kirsikkatomaatit toivat kirpsakkaa makeutta mukaan. Hyvä salaatti!
Pääruoka oli reilu setti murisevan mehukasta lihaa lepäilemässä vihreän kasvishöystön päällä. Liha oli maittavaa ja kärvennyspintaakin löytyi tuomassa lisämakua ja tekstuuria. Parit läskibiititkin oli, mikä kuulunee annoksen luonteeseen. Sinappinen kastike oli tasokasta ja komppasi kivasti sekä lihaa, että vegejä.
Vähän tässä jäi sellainen liian jouluinen fiilis kielen päälle ja muutenkin annos oli kaikessa teknisessä taitavuudessaankin melko tavanomainen. Ruoka oli ihan jees, taitavasti keitettyä ja ympäristö sekä palvelu oli erinomaista, mutta oliko tämä sen kolmenkympin arvoinen kokemus? Jotain jäi mielestäni puuttumaan, varsinkin ruoan puolesta.
Tästä ei tullut sellainen wow-fiilis, kuten Bystrossa aikanaan, josta sai kuitenkin samaan 29e hintaan kolmen ruokalajin menun mustalla teellä (tai no, sitä teetä en koskaan saanut .. silti). Toki ymmärrän, että tässä kohtaa kaupunkia vuokrat ovat varmaan sellaisia, että korvissa suhisee, mutta Neon 2:en kuolemattomin sanoin: “Hei, ei se riitä“.
Sisustus on jossain määrin suojeltu, joten katot ja seinät ovat vieläkin kauniisti koristeltuja, keskelle salia on duunattu keittiön jatke, jossa annokset (ilmeisesti) viimeistellään lautasille. Tila oli saatu vieläkin viihtyisämmäksi kuin ennen, joten tässä oli oikein mukava istuskella lounastamassa. Astiastokin oli tyylikästä ja tumbler-lasi vedelle toimii itselle aina.
Asiakaspalvelu on edelleen yhtä tasokasta kuin Bystron aikana, kaikki hoituu sujuvasti ja kohteliaan ystävällisesti, iso kiitos siitä. Eli ristiriitaiset fiilikset jäi tästä kerrasta.
Todella miellyttävä lounaskokemus ja ihan hyvä ruoka, mutta jotenkin tämä nyt ei koskettanut minun sieluani sillä tavalla kuin aikaisempi slaavilainen paatoksellisuus. Ehkä vika on minussa?
Ps. City-lehdessä (yhtäkkiä tuli mieleen, että taitaa olla jossain määrin anakronistista kutsua tätä edelleen “lehdeksi”, vai kuinka? Nyt-liite on mielestäni vielä liite, kun on silleen tavallaan paketoitukin, mutta ehkä City on vaan enää City tms?) on ihan mahtavia kuvia vanhoista ravintolamenuista. Ja siinä on linkki “Restopediaan”, mikä vaikuttaa kovin kiintoisalta, kun itsekin tässä kerään muistoja talteen hieman samanoloisessa viitekehyksessä.
| URL | www.sue-ellen.fi |
| Puhelin | 0300-472334 |
| Osoite | Eteläranta 16, Helsinki |
