Gaijin

image

Käytiin sitten vanhan ystävän kanssa Gaijinissa istuskelemassa ja otettiin pitkän kaavan mukaan, eli maistelumenu. Paikkahan on Tomi Björckin ja Matti Wikbergin toka ravintola Farangin jälkeen, joka sekin on erittäin hyvä ja toi tullessaan uudenlaisen otteen itämaiseen/kaakkois-aasialaiseen ruokaan mitä ei oltu aiemmin stadissa oikein nähty. Gaijinissa en ollut aiemmin käynyt, joten oli ilo maistella tätä valikoimaa.

image

Maistelumenu alkoi Mussel & fresh yuzu annoksella eli vihersimpukkaa, “yuzu-jam” ja merileväkaviaaria. Tästä en jotenkin tajunnut ottaa kuvaa kun tilanne tuli päälle niin nopeasti. Annos oli kuitenkin kaunis, tarjottuna simpukankuoresta ja miellyttävän merinen makumaailmaltaan. Tämän jälkeen tuli yllä näkyvä Pork bun eli possunkylkeä, kimchimajoneesia, pikkelöityä kurkkua ja pehmeää leipää. Käytännössä Gaijinin veto burgerista jossa itämainen höyrytetty sämpylä sisälsi mahtavia makuja, vaikkakin ehkä itse pidän tulisemmasta, niin ymmärrän kyllä ettei se oikein palvelisi tarkoitustaan tällaisessa kokonaisuudessa. Näiden jälkeen saapui pöytään Sashimi tasting eli sashimilajitelma, mätiä, wasabi-yuzu dressing, wakamea ja wasabimajoneesia (ylin kuva). Tässä oli erinomaisen hienostuneita makuja ja oli hauskaa poimia erilaisia makukomboja lautaselta.

image

Foie & unagi “nigiri” eli glaseerattua ankeriasta, ankanmaksaa, “nori” levää, teriakiriisiä ja maapähkinää. Tämä olikin erittäin mielenkiintoinen kokonaisuus, maut olivat taas loistavia ja pidin tämän esillepanosta sekä siitä, että tarjotaan tällaisena sormiruokana näinkin hienostuneita settejä. Muutenkin tässä oli katuruoka-konsepti nostettu melkoisen jalustan päälle.

image

Roasted “saikyo miso” salmon & fresh wasabi “mt. fuji” eli saikyo-miso marinoitua lohta, mustajuurta, tuore wasabi-dashi emulsio, bonitoa ja merileväkaviaaria. Sivuun tuli Gohan japanilaista riisiä. Tässä annoksessa kohokohtana oli erittäin hienon makuinen lohi joka oli lähellä raakaa, kaverille lohi oli hieman ali ja itselle juuri sopiva, tällaisista makuasioista on kiva kiistellä näin hienon ruoan äärellä.

image

Grilled kagoshima beef yaki style eli makeassa soijassa marinoitua grillattua kagoshima-härän sisäfilettä (tämä oli ekstra maistelumenuun). Tässä oli hämmentävän mureaa, suussasulavaa lihaa joka oli aivan erinomaisen makuista. Esillepano oli jälleen jännä ja katuruokamainen, mutta tässä se hieman jäi häiritsemään, koska lihapala oli liian iso kerralla huitaistavaksi ja toisaalta niin mureaa, että siitä palasen puraiseminen oli haastavaa (on minullakin ongelmat).

image

Gaijin style “ramen ribs” eli paahdettuja possun ribsejä, rapeaa ramen-nuudelia ja togarashia. Tämä oli aivan mielettömän hyvä versio ribseistä, suussasulavaa lihaa mutta ei liian kypsäksi mennyttä. Upeat maut ja nuudelin tuoma rapsakka tekstuurivaihteli annokseen sekä pieni tulisuus chilikastikkeesta jota sai sohia ribsien päälle oman fiiliksen mukaan. Ja jälleen kivan sottaista katuruokameininkiä näin hienostuneella tavalla tässä ympäristössä, hyvä hyvä.

image

“Aio nori” scallops & wakame eli paistettua kampasimpukkaa, aio-nori-merilevädressing, bonitoa ja marinoitua lohenmätiä. Kampasimpukka oli luonnollisestikin erittäin hyvin paistettu ja tässä annoksessa tuli jälleen hyvin meri esiin, pleittausta myöten.

image

Bo ssäm gaijin eli grillattua possunkylkeä, salaatinlehtiä, pikkeleitä, kimchiä, seesamidressing ja chilipastea. Tässä oli sitten salaattilehtiin kääräistyä settiä, eli vähän (hieman liian pliisua) kimchiä, erittäin herkullista possua ja lisukkeina kurkkua sekä retikkaa (? oli mitä oli, tämä oli rapsakkaa ja herkullista). Kastikkeina löytyi chiliä, seesamipohjainen kastike sekä majoneesia. Näistä komponenteista oli hauska nyhertää omia pikku annoksia ja se on jännä miten tällainen näpertely saa aikaiseksi aina iloista keskustelua ruoasta.

image

Apricot & vanilla eli aprikoosi-vaniljasorbettia, vaniljalla maustettua valkosuklaacremeä, mantelisable, kuivattua aprikoosia ja mantelimaitoa. Loistavan maukas ja raikas lopetus erinomaiselle kokonaisuudelle. Harmoniset maut toimivat mahtavasti yhteen ja erityisesti se sable oli jotenkin ihanan makuinen.

Sisustus on erittäin tyylikäs ja hillityn hienostunut itämaisella fiiliksellä. Pahoittelut ettei ole kuvaa, mutta en ota kuvia tiloista missä on näin paljon ihmisiä liikenteessä ja sopivaa kuvakulmaa ei oikein löytynyt. Jokatapauksessa mesta on ehdottomasti yksi stadin tyylikkäimmistä paikoista ja tänne voi tuoda vaativimmankin henkilön mukanaan. Asiakaspalvelu oli osaavaa ja ystävällistä sekä sopivan rentoa nuorekkaan ja trendikkään ravintolan konseptin mukaisesti. Kasvissyöjälle tämän tasoissa ravintolassa tietysti löytyy omat annokset, mutta kannattaa toki ilmoittaa tästä (sekä mahdollisista allergioista yms) etukäteen kun tekee pöytävarausta. Lasten kanssa tänne voisi hyvinkin tulla, tosin ehkä hieman lyhyemmän kaavan mukaan, maistelumenussa kuitenkin kului tunti jos toinenkin. Viereisessä pöydässä istui nainen kahden teini-ikäisen lapsensa kanssa ja hyvin näytti sujuvan vaikka joissain annoksissa olikin ilmeisen tujuja makuja. Tämä on loistava paikka ja oli ilo käydä nauttimassa annoksista. Toivottavasti ravintola menestyy ja perustajat jatkavat stadin täyttämistä näin korkeatasoisilla paikoilla.

URL http://www.gaijin.fi/
Puhelin 010-3229386
Osoite Bulevardi 8, Helsinki

 

Salutorget

image

Teki mieli jotain oikein hyvää ja tarvittiin rauhallista tilaa kaverin kanssa, joten sovin tapaamisen Salutorgetiin. Täällä on ollut aiemmin “lounas”, mutta se on käytännössä tarkoittanut a la carte menua joka on hieman tyyris normilounaaksi. Mutta nyt on tarjolla husmanskost lounas (14,10e), eli “kotiruokaa” joka tällä viikolla (vai kuinkakohan usein tämä vaihtuu?) sisälsi: Paistettuja silakoita, perunamuhennosta ja mummonkurkkuja; Grillattua maissikanaa ja chorizorisottoa sekä Porsaan ribsejä, paahdettua perunaa ja choronkastiketta. Alkuun tulee leipää ja vihreä salaatti. Sisään tullessa ohjataan pöytään istumaan ja laitetaan (melko sekava, oli vaikea löytää webskan lounasvaihtoehtoja tästä) menu käteen tilausta varten. Ihan aito ravintola siis, tosin tarjoilun tahti oli viipyilevää, joka ei tällä kertaa haitannut laisinkaan kun oli niin paljon juteltavaa. Mutta kiireisille tämä ei sovi. Itse päädyin silakoihin ja kaveri otti puolikkaan Toast skagenin.

image

Alkusalaatti oli erittäin tyylikkäästi maustettu ja leivät olivat hyviä, erityisesti maalaisleivässä oli mahtava kuori ja sitko. Silakat olivat taitavasti paistettu sekä maustettu ja pysyivät kivan rapsakoina loppuun asti. Näitä oli ilo syödä samettisen muussin (vai pottuvoin!) kanssa mummonkurkkujen (pahoittelut etteivät oikein osuneet kuvaan) kompatessa hienosti. Kaikki astiat olivat tyylikkäitä ja toivat herkullisen ruoan hyvin esille. Täällä oli erittäin miellyttävää ruokailla.

image

Sisustus on todella hieno ja arvokkaan oloiset puitteet tuovat hyvän lisäsäväyksen muutenkin korkealaatuiselle ruokailukokemukselle. Tänne voi hyvin mielin tuoda kenet tahansa syömään pidemmällekin lounaalle, kannattaa kuitenkin varmuuden varoiksi tilata loossi, niin saa hieman omaa rauhaa. Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja sekin hoidettu paikalle sopivalla tyylikkyydellä kuitenkin ilman mitään turhia pönötyksiä. Kasvissyöjälle löytyy a la carte listalta joitain vaihtoehtoja, mutta kotiruokalounaalta ei niinkään, kehottaisin kuitenkin kysymään vaihtoehdoista. Lasten kanssa tänne voisi tulla ajan kanssa, jos ei olisi mikään kiire, mutta vaunujen kanssa ei ehkä viitsisi lähteä könyämään. Hieno ravintola ja kiva että on hieman edullisempikin kattausvaihtoehto laitettu tarjolle.

image

URL http://www.salutorget.fi/
Puhelin 09-61285950
Osoite Pohjoisesplanadi 15, Helsinki

 

Päivänsäde

image

HUOM! Ravintola on suljettu.

Tänään oli taas sellainen hajapäivä, kun lähdin harhailemaan ulos tietämättä ravintolaa etukäteen. Mutta ulkona olikin melko kylmä viima ja ovelasti konttorille jätetyt hanskat sekä pipo eivät olleet suojaamassa, joten päätinkin suunnata suoraan metrotunneliin ajatuksena mennä jonnekin mihin pääsee mahdollisimman pitkälti sisätiloissa. Tämä rajasi herkulliset Kallion ravintolat, jotka siintävät 3. Linjan herkkukuppiloiden jälkeen kirkkaana mielessäni. Mutta nyt päätin jäädä suosiolla Kuosiniemen pysäkillä ja rampata johonkin Fennia-korttelin paikoista.

This restaurant (now closed) was a bit of an odd one. The heavy metal club (Hiisi, also closed) serving lunch tried their hand at an upper class of food. But somehow the execution was slightly off.

Other restaurants in Kaisaniemi worth going to are Pajazzo Trattoria, Sushi Bar Rice Garden and Vapiano.

Rasvamonttu näytti kovin samanlaiselta kuin ennenkin ja vaikkakin tiedän, että kaikki nämäkin on koestettava joskus, niin jätän sen johonkin sellaiselle päivälle, milloin on enemmän mielen lujuutta. Nyt lähdin käppäilemään kohti kasinon ravintolaa (mikä-sen-nimi-nykyään-onkaan) ja harhauduin Päivänsäde-kyltin kohdalle. Muistin lukeneeni tästä joskus jotain ja koska paikka oli käymättä ja ovi oli sopivasti auki, niin menin sisälle. Siellä minulle kerrottiin, että voin istua mihin haluan tyhjän ravintolan pöytään ja näin teinkin. Ennen pitkää minulle tuotiin päivän lista eteen, jossa oli: Tomaatti-vuohenjuusto-pastaa (taisi olla jotain 10e), Lohta sienikastikkeella (12,90e) ja Lihapullat pekoniperunamuussilla (12,90e). Kaikkiin kuului myös salaattibuffa ja keitto. Päädyin kylmissäni tilaamaan lihapullat ja lähdin hakemaan alkupaloja. Salaattibuffa oli melko erilainen kuin normaalisti ja siellä oli: Kirsikkatomaatteja, kurkkusiipaleita, marinoituja “helmi”mozzarellapalloja, salaattisekoitus ilman mitään ottimia, aasialaishenkiset liha-nuudelisalaatti sekä riisipaperirulla kasviksilla ja katkaravuilla. Rullille(?) oli myös jokin tumma dippikastike ja siihen sivuun löytyi paria eri leipätyyppiä, joista toinen oli tummahko ja toinen littanan focaccian oloinen. Sopalle löytyi isot kahvikupit.

image

Alkupaloja nakerrellessani tuli jotenkin mieleen, että linja on hieman hakusessa. Soppa oli jokin ranskalaisen sipulikeiton ja ruskean kastikkeen välimaastossa seikkaileva kokemus. En ole ihan varma pidinkö tästä, mutta ainakin sitä tuli otettua melko vähän. “Salaattina” toimiva kirsikkatomaatti ja kurkkusiipaleet eivät ihan täysin täyttäneet alkupalan kriteereitä, mutta mozzarellapallot (kuten yleensä) olivat ihan kivoja. Nuudelisalaatti ei oikein maistunut miltään, olisin kaivannut tähän, kuten myös rullaan, hieman tulisuutta tai vaikkapa isommin yrttejä tms. Tumma kastike osoittautui jonkinlaiseksi esiasteeksi teriyaki-kastikkeesta ja sopi noin periaatteessa rullan kanssa. Rulla oli melko nihkeä kokemus ja se sitkeähkö katkaravun palanen sen sisällä oli hieman epäilyttävän makuinen. Leipä oli hyvää, erityisesti se tummempi versio, josta tuli hieman (minun kovasti pitämäni) saaristolaisleipä mieleen, mutta jotenkin jännästi “pitsireunainen”, kuten jokin muurinpohjalettu. Jännä leipä. Omituisen fuusio-alkupalan jälkeen odotin jännityksellä tulevaa pääannosta, joka olikin komea keko muussia ja neljä muhkeaa lihapullaa puolukoiden koristelemana. Näiden lisäksi oli tehty jotain sipsejä ilmeisesti lantusta ja punajuuresta, jotka olivat valitettavasti jääneet hieman nihkeiksi rapsakkuuden sijasta. Sipseille olisi voinut myös iskea isommin jotain makua, nyt ne jäivät pliisuiksi, vaikkakin ihan kivoiksi väripisteiksi muuten melko värittömässä annoksessa. Itse perunamuussi oli aika hyvä, vaikkakin sitä pekonia en (onneksi) sen suuremmalti maistanutkaan. (Naudan) lihapullat olivat oikein maukkaita ja jätetty sopivan pinkiksi sisältä. Kokonaisuutena annos oli pimpattu rekkamiehen annos, joka jätti taas monta jännää kysymysmerkkiä ilmaan. Tästä kaikesta jotenkin paistoi läpi sellainen epätietoisuus ravintolan omasta identiteetistä ja silti palava halu tehdä samoja juttuja kuin hieman hienommat ravintolat. Tuli hieman mieleen Banksyn Exit Through The Gift Shop -dokumentin tarina ja siinä ilmestyvä Thierry Guetta. Pääruoka oli ihan hyvä ja täyttävä setti, mutta muuten tämä oli vähän outo lounas.

image

Sisustus on myöskin melko mielenkiintoinen, on valkoiset pöytäliinat ja muutenkin kovin valkoinen sisutus hieman sokkeloisessa, mutta silti pienessä tilassa. Pöydillä on kuitenkin kauniit kukat ja täällä saa istua ihan rauhassa, siistissä ympäristössä. Vieressä on kuitenkin Hiisi, jonka jatke tämäkin on ja tahattomasti avokeittiö, sekä se, että henkilökunta pogoilee Hiiden ja Päivänsäteen välillä, tekee tästä jotenkin taas hieman omituisen kokemuksen kaikenkaikkiaan. Jopa sisäänkäynti ravintolaan on kaksijakoinen, voit tulla Hiiden puolelta tai sitten Päivänsäteen “omasta ovesta”, joka on kuitenkin hieman takaoven tuntuinen, ilman kunnon opasteita. Asiakaspalvelu oli rentoa mutta myös luvattoman hidasta. Listaa ja pääannosta joutui molempia odottelemaan jonkin aikaa, vaikka ravintola oli tullessani täysin tyhjä. Toki minun jälkeen (kun olin jo tilauksen tehnyt) tuli isompi ryhmä, mutta silti perunamuussin ja lihapullien (joita tuskin tehtiin alusta lähtien) laittaminen lautaselle ei pitäisi ihan niin pitkään kestää. Luulen että syy tähän oli henkilökunnan toimiminen niin Hiiden kuin Päivänsäteen hatut päässään. Kasvissyöjille oli tarjolla pastaa, mutta luulenpa että kasvisruokailijoille tämä, kuten Hiisikään, ei oikein ole paras valinta. Lasten kanssa en varmaan tulisi tänne, vaikka ihan siisti oli, niin jotenkin vaan ei. Lisäksi täytyy mainita siitä vielä, että jos tehdään webska ja sitten sinne kirjoitetaan, että lounaslista löytyy fesestä, niin olisi se ihan kiva, jos näin oikeasti olisikin.

URL https://www.facebook.com/ravintolapaivansade
Puhelin 045-2320410
Osoite Kaisaniemenkatu 4, Helsinki