Savoy

image

Mitenköhän tämän aloittaisi? Oli appiukon 70v synttärit ja mentiin sitten kymmenen hengen seurueen voimin yhteen Suomen parhaimmistoon kuuluvaan ravintolaan, eli Savoyhin. Paikka tarjoaa mm. yllätysmenua (106e), Sibelius-menua (96e), En Route To Perfection -menua (84e), Season-menua (79e) sekä Mannerheim-menua (64e). Meille valikoitui se yllätys/suositusmenu koko pöytäseurueelle viineillä (lapset puoleen hintaan). Jos lyhesti vetäisi kokemuksen yhteen, niin puitteet oli kunnossa, mutta sisältö ei. Antakaapa kun elaboroin.

image

Paikka on siis yksi paikallisia ravintolamaailman kirkkaimpia tähtiä, status on sen verran vahva, että tämä mesta tulee vastaan todella usein kun on puhe parhaimmista ravintoloista. Oli kyse sitten Stadista tai koko härmästä. Siksipä (ja koska en ollut ikinä käynyt paikassa, lounaalla tai muuten) ehdotin tätä paikkaa synttäreiden kohteeksi. Taksilla mestoille kärppänä klo 18, sijoittauduimme salin puolelle isoon pöytään. Alku lähti hyvin käyntiin, kuplivat tulivat vauhdikkaasti lasiin ja homma lähti rullaamaan etiäpäin. Tilaus ja maksu hoidetaan luonnollisestikin pöydässä, nyt ollaan niin klassisessa ympäristössä että. Tähän kohtaan voidaan myös todeta, että tilaukset oli tehty jo useita päiviä etukäteen, haluttiin kuitenkin ihan saumaton asiakaskokemus ja olimme näin ollen indikoineet että a) lapsia tulossa (ravintola aukeaa vasta klo 18) b) halutaan yllätysmenu (tämän kerrottiin kestävän n. 2,5h) kaikilla herkuilla ja c) pari pupukorvaa, jotka syövät vain vegemeininkejä (ei ongelma). Päivän lehdet löytyivät hauskan näköisestä nurkkauksesta jossa kävi muutamia seurueita nauttimassa lasin tai pari illan alkupuolella.

image

image

Ennen ruokia, tosin yllättävän kauan kuoharien saapumisen jälkeen, saapuivat leipälaatikot. Ihanan rustiikin näköiset laatikot pitivät sisällään loistavan rapsakoita sämpylöitä joissa oli mieletön sitko, aivan loistavia! Näiden lisäksi oli mallas(?)leipiä, jotka olivat yksi herkullisimmista saaristolaisleipähenkisistä virityksistä mitä olen aikoihin maistanut. Pienissä korumaisissa kupeissa oli vaahdotettua voita joka levittyi sulavasti kuumien leipien päälle. Mahtavaa!

image

Alkuun tuli yksi (!) amouse bouche: Pikkelöityä mustaa torvisientä, lohta, mätimoussea. Tämä oli oikein mainio kokemus, herkullista lohta ja moussea, mutta kärkeen nousi yllättäen se torvisieni. Miten tämä olikin niin herkullista, varsinkin entiselle vannoutuneelle sienivihaajalle? Loistavia makuja ja oli pakko kouria lasten osittain syömättä jääneitä kuppeja tyhjiksi.

image

Pitkähkön odottelun ja toisen leipälaatikkosetin jälkeen iskeytyi eteen alkupalat: Luomukaritsa tartar ja tryffelimarinoitua valkokaalia sekä fritattua lehtikaalia. Tartar oli erittäin laadukasta, hienoista raaka-aineista tuotettua ja mainion tekstuurin omaava. Tryffelimarinoitu valkokaali sopi tähän kuin nenä päähän ja kirpsakka punakaali valkokaalin kaverina toi kivaa tekstuuri- ja hapokkuusvaihtelua annokseen. Lehtikaali rapsahteli hauskasti ja koko setti oli harkittu ja taiten keitetty. Mutta täytyy sanoa, että Bistromatin buffet tartar oli vähintään yhtä hyvää, kuten myös Brondan lounaalla herkuteltu tartar.

image

Alkupalojen jälkeen saapui pöytään väliruoka, joka oli: Paistettua kuhaa, kurkumaperunaa, sinisimpukkaa, paahdettua kevätsipulia, miniromanescosalaattia ja simpukkakastiketta. Tässä kuha oli aika hyvin paistettu, tosin ei tämä esim. Olon loistavalle nieriälle pärjännyt mitenkään ja jäi mielestäni myös Lonnan herkullisen kala-annoksen jälkeen. Salaatti oli jotenkin outo lisäys annokseen, mutta kastike oli omaan makuun oikein hyvä. Perunat jäivät jotenkin mysteeriksi itselle ja komponenttien välillä tuntui olevan outoa impedanssia, kokonaisuus ei tuntunut harmooniselta.

image

Välisorbetti tuli raikastamaan makunystyröitä alkuruokien jälkeen, ennen main eventtiä. Kupissa oli: Veriappelsiini-campari(?)sorbetti jonka päälle kaadettiin kuusenkerkkäkuoharia. Tämä oli aivan loistava, koko pöytäseurue nautti tästä täysin rinnoin ja annos toimi juuri kuten pitikin, koko suu sekä mieli tuntui raikastuvan jokaisella lusikallisella.

image

Yllättävän pitkän odottelun jälkeen saapui se pääruoka: Valkohäntäpeuraa, ohrattoa veripalttoolla, veripalttoohyydykettä, kermassa haudutettua sientä, kahvikreemi ja paistinliemikastike. Pihvipötkylä oli oikein näyttävän oloinen, mutta omaan makuun alimaustettu. Mutta se ei ollut tämän annoksen (josta onneksi päivän sankari ja anoppi pivität kovasti) kehnoin kohta vaan se, että ainakin oma lautanen oli seissyt niin järjettömän kauan kuumalampun alla että kastikkeet olivat kehittäneet suojaavan gelatiinikuoren päälleen. Tämä oli niin “rookie mistake” kuin vain olla ja voi. Mielestäni tässä kohtaa alkoi paljastua keittiössä hallitseva kaaos salin puolelle oikein isosti. Tähän mennessä oltiin vaan ihmetelty että kylläpä kestää annosten saapumisessa, mutta sitten kun se annos on selvästi hoidettu huonosti suunnitellulla aikataulutuksella lautaselle, niin on aivan selvää että nyt ei olla ihan sillä levelillä kuin luultiin. Muutenkin annoksen filosofia ei kohdannut minua siten, että olisin ymmärtänyt lautasen kokonaisuutta. Tajuan kyllä sienien, kahvin ja riistan konfluenssin, mutta mielestäni tässä oltiin jälleen kerran täyttämässä jotain “rasti ruutuun” tehtävää verrattuna siihen, että oltaisiin ymmärretty annetun tehtävän syvin olemus.

image

Välijuustot saapuivat semihitaasti nämäkin, joka on jo jonkinlainen saavutus, ottaen huomioon annoksen luonteen (leikkaa juustot ja asettele aikaisemmin misatut hillokkeet etc lautaselle): PunaHeidi valkohome, comte ja sinihomejuusto (meni ohi) viikunahillokkeella sekä pähkinöillä. Juustot olivat ihan jees, ei tässä mitään pilviä hivoteltu, mutta homma toimi kohtuullisesti. Viikunahilloke oli makiaa ja pähkinät hunajalla/siirapilla hyvin perinteinen lisuke. Viereen heitetty 30v Port oli ehkä snadisti tuima muuhun makumaailmaan, mutta itsekseen ihan loistavan makuinen kuten muutkin viinit, somelier oli selvästi todella osaava.

image

Loppuun tuli jälkkäri ja tämä tulikin jo kohtuullisen vauhdikkaasti kun vaimoni kävi hieman keskustelemassa (kuten hänellä on joskus tapana) salihenkilökunnan kanssa toimituksen sujuvuudesta. Jälkkärinä oli aika perinteinen setti: Päärynäsuklaaterriini, suklaamousse ja päärynächipsi. Annos oli kovin suklainen ja ehkä hieman raskas lopetus, mutta kuitenkin tasokkaasti väännetty.

image

Loppuun heitettiin vielä (tämä kuitenkin kuuluu tämän henkisiin tilaisuuksiin) kahvit, teet ja avecit. Nesteiden viereen lasketut petit foursit olivat ihan kivat, marmeladia suklaanapin päällä.

image

Sisustus on äärimmäisen klassinen aina salihenkilökunnan vaatetusta myöten. Tässä ollaan ihan perusasioiden parissa ja selvästi katutason hissillä matkataan johonkin nykyajan ja lähimenneisyyden välimaastoon, mutta hyvällä tavalla. Asiakaspalvelu oli ensiluokkaista ja salihenkilökunnan toiminta oli pääasiassa ihan huippulaatua (reagoiminen negatiiviseen palautteeseen aiheutti hieman kitkaa ja kesti hetken että löytyi keskusteluyhteys). Kasvissyöjät otettiin erittäin hyvin huomioon ja kaikki toimi heidän, sekä lasten osalta loistavasti. Erityisen lisämausteen yleisfiilikseen toi kaunis live pianonsoitto, tämä toimi erinomaisesti ja sopi tähän tilaan täydellisesti. Laukkukoukutkin löytyi niin isommille kuin pienemmillekin tytöille.

image

Mutta. Miten ihmeessä tähän koko suoritukseen saatiin kulumaan kokonaiset viisi (5) tuntia? Eli kaksi kertaa luvattu pidempään? Miten meitä isommat seurueet, jotka tulivat meidän jälkeen poistuivat meitä ennen? Mitä ihmettä (mit vit) siellä keittiössä oikein tapahtui, niin että pääruoka-annoksen kastike oli ehtinyt jämähtää jo hieman jäähtyneelle lautaselle?

image

Tässä jotenkin jäi sellainen tunne, että koska ollaan yhdellä parhaimmalla paikalla koko Suomen maassa ja koska omataan niin järkälemäinen status ja hieno historia, niin ei vaan oikein jaksa keskittyä enää siihen laatuun sillä palolla kuin mitä tällaiselta ravintolalta voisi olettaa. Valitettavasti tällainen puitteiden ja rakenteiden palvominen ei ainakaan omalla kohdalla toimi, vaan haluan että ruoka on tehty isolla sydämellä, vahvalla visiolla sekä peräänantamattomalla laadulla. Oli aika iso yllätys että näinkin hehkutettu ravintola oli näin tasapaksu kokemus. Salihenkilökunnan erinomainen palvelu ja osoite voi viedä vain tiettyyn pisteeseen asti, sitten pitää keittiönkin ja erityisesti ravintolan johdon osallistua ravintolan toimintaan jollain merkityksellisellä tavalla. Hinta huomioon ottaen tämä oli aika keskinkertainen kokemus.

URL www.ravintolasavoy.fi
Puhelin 09-61285300
Osoite Eteläesplanadi 14, Helsinki

 

Jungle Juice Bar

image

Kun palasin Kampin ja Forumin yhdistävää käytävää pitkin JohtoCafe-seikkailultani, niin silmään osui Jungle Juice Bar. Ainoa paikka Forumissa, jota en ole vielä kirjannut tänne. Mieleeni välähti mahdollisuus kuitata Kamppi ja Forum yhdellä sulavalla iskulla. Coup De Grâce! Tästä ajatuksesta intoutuneena iskeydyin baarin kylkeen ja tutkiskelin sen listaa kuumeisesti, yrittäen löytää jotain tilanteeseen sopivaa. Päädyin kuitenkin lopulta pyytämään apua nuorelta naiselta tiskin takana, joka ystävällisesti tarjoutui ehdottelemaan juttuja huomatessaan minun epämääräisen häröilyn vaihtoehtojen parissa. Paikka myy siis smoothieita (4,95e – 5,95e pieni ja 6,50e – 7,50e iso), super(! eli tyrni, goji, heraprotsku, lehtikaali etc)smoothieta (5,95e – 7,95e pieni ja 7,50e – 9,50e iso), mehuja (3,50e – 5,95e pieni ja 4,95e – 7,50e iso) sekä terveysshotteja (inkivääri 2,50e ja aloevera 3e). Itselle valikoitui suosituksesta Monkey Punch pienenä (5,50e) eli banaani, kiivi, mango, lime, appelsiinimehu ja jäitä. Tilaus ja maksu hoidettiin tiskille, josta löytyy myös paperit roiskeiden varalle.

Työpöydän ääressä nautiskeltu smoothie oli tosiaan kivan raikas ja viileä, tosin se banaani puski aika kovaa läpi ja muut maut jäivät vähän alakynteen. Mutta ei tässä mitään, ihan hauska välipala (väi jälkkärikö tämä nyt sitten oli, kun vetäisin lounaan jälkeen) ja ilmeisen tuoreista komponenteistahan nämä puserrellaan kasaan. Ja nyt on siis Forum hoidettu tämän blogin osalta.


image
Sisustus käsittää muutaman pöydän ja tuolin Forumin käytävän reunalla sekä sen baaritiskin. Ihan hauskannäköinen tiski, mutta keskellä ihmisvilinäähän tässä ollaan. Joten kyllä nämä melkein mukaan lähtee, ei tähän tee mieli jäädä patsastelemaan. Asiakaspalvelu oli huomioonottavaista ja ystävällistä, kiitos siitä. Kasvissyöjälle oli kaikki vaihtoehdot, tosin ehkä se heraprotsku ei ole kaikkein kireimpien vegehessujen mieleen.

URL www.junglejuicebar.fi
Puhelin 050-4336130
Osoite Mannerheimintie 14-20, Helsinki

Bistromat (päivällinen)

image

Mentiin sitten isommalla köörillä päivälliselle paikalliseen ja oli hieman erilainen, mutta samanlainen (“same same, but different”) kokemus kuin aiemmin (enkä nyt siis tarkoita sitä lounasta). Tämä Kirkkonummen Kitymarketin neonvalojen himmeässä loisteessa köllöttelevä tyylikäs bistro tarjoaa siis eurooppalaista bistrohenkistä ruokaa, vähän paremmalla otteella kuten nykyään on kovasti trendinä (vai voiko sitä enää kutsua trendiksi kun on ollut näin jo vuosia?). Jokatapauksessa tänään oli siis tarjolla alkuun: Kantarellisoppa (9,60e/11,90e), Vihersalaattia (7.90e), Paahdettua kukkakaalia parmesaanikastiketta ja pähkinää (12,50e) sekä Carpaccio eli Naudanliha carpaccio, rucolakastiketta ja lohenmätiä (13e). Pääruokia: Risotto eli Metsäsienirisottoa ja rapeaa fenkolisalaattia (15,20e), Päivän kala sesongin raaka-aineilla joka tällä kertaa oli kuhaa kukkakaalipyreellä sekä ohratolla ja fenkolilla (27,50e), O mat burger eli Luomu-karitsanliha pihvi maustekurkulla ja pähkinäkastikkeella sekä maalaisperunoilla (17e), Gambas Paris eli Grillattuja jättikatkarapuja vuohenjuustolla ja salaatilla sekä grillatulla valkosipulileivällä (13,50e/16,90e) sekä Nöt Köt eli Grillattua naudan kuvepaistia ja paahdettua perunasalaattia sekä Bearnaise-kastiketta (32e). Loppuun oli: Choklad eli suklaata x 2 ja kookosjäätelöä (8,50e), Hjorton & Vanilj eli Vanilja Crème brûlee ja lakkasorbettia (8,50e) ja Ostar eli Kotimaisia pientilajuustoja (8,50e).

image

Näiden lisäksi löytyi myös “ohi menun” sinisimpukoita ranuilla, ostereita sekä ribsejä (kahdelle, tosin viereiseen pöytään kannettiin vain yhdelle). Näistä annoksista koostettuna löytyi kolmen sekä viiden (välijuustot ja välirisotto) ruokalajin menut. Tilaus ja maksu (tietysti) hoidetaan pöydässä, tässä ollaan kuitenkin ihan oikeassa ravintolassa, päivällisellä/illallisella (tästä lisää kohta). Porukalle valikoitui melko eklektinen menu, eli suurin osa (ei lapset) otti viiden ruokalajin menun erilaisilla muutoksilla ja lapsille tuli sitten alkuun carpacciot ja pääruoaksi kala (tyttö), burger (poika) sekä kanttarellikeitto + juttuja muiden lautasilta (pienin, joka on melkoisen pieniruokainen). Monimutkainen transaktio siis. Itselle osui se carpaccio + välirisotot + nötköt (vaihdettiin vaimon kanssa toistemme menuista, halusin “nödeä”)  + välijuustot + suklaa/kookos.

image

Alkuun tuli carpaccio, mutta voi jeesus sentään kun sitä odotettiin. Samaan aikaan ravintolaan pamahti 3 * 10 ihmisen seurueet, joten mahtoi hiki valua keittiössä. Harvemminhan tällaiset ryhmät ilmestyy taivaasta, varsinkin sinne Kirkkonummen keskustaan. Tämä odottelu tosin sitten hoidettiin henkilökunnan puolesta erittäin tyylikkäästi, joten mitään pahaa ei ole edelleenkään tästä paikasta sanottavana. Ehkä henkilökunnan mitoitusta ruuhkahuippuina voisi olisi sellainen asia, mitä kannattaisi katsoa. Ymmärrän yrittäjänä itse, mitä kaikkea se pitää sisällään, joten “I feel your pain”. Mutta se siitä, carpaccio oli aivan loistava. Ehkä yksi parhaimmista mitä olen syönyt ikinä, missään. Tomaattipalaset (marinoitu?) poksauttelivat hapokkuutta erinomaisen lihan päälle ja se rucolakreemi toimi kuin punakone. Yrtit annoksen päällä olivat harkittuja sekä erittäin maukkaita. Loistava aloitus ja ne itse tehdyt leivät täällä edustavat (laajennetun) pääkaupunkiseudun parhaimmistoa. Sienikeitto ei ollut omaan taikka vaimon makuun (jotenkin se ei vaan osu itselle), mutta tyttö veteli sitä ihan onnessaan. Lankomiehen sinisimpukka-annos oli todella hyvännäköinen, tosin aika runsas alkupalaksi. Siinä kohtaa se runsaus ei tainnut haitata yhtään. Sain itsekin maistaa simpukkaa ja hyvää oli.

image

Välirisotto saapui (lopultakin) eteen ja oli kivannäköinen setti. Itse en ole niin harjaantunut risotoissa, mutta tämä osui kyllä maaliin. Hyvä happo, joka leikkasi muuten rikasta makua ja erinomaisia paahdettua (ruis)palasia tuomassa tekstuuria. Ja ne sienet? Ne jäivät lautasen reunalle, kuten eskarissa (tsori), mutta vaimo, joka on enemmän innostunut risotoista, diggaili tästä kokonaisuudesta. Hyvä setti.

image

Pääruoka oli hienosti aseteltu lautaselle, tosin hieman näin jälkikäteen kirjoitettuna jäi mietityttämään, miten kulhollinen perunoita korreloi “paahdetun perunasalaatin kanssa”. Olihan niitä käytetty toki uunissa, mutta silti? Hyviä ne perunat olivat, ei siinä mitään. Ja oli ne pavutkin ihan jees. Se nöde? Se oli ihan sika(pun intended)hyvää, loistava kypsyys, erinomainen paistopinta, ihana tekstuuri, loistava pihvi. Punakaali oli kivan terävä lihan vieressä ja komppasi muita makuja erinomaisesti. Tosin itselle olisi saanut olla ihan snadisti punaisempi, mutta tässä mennään jo kullitettujen liittimien tyyppiseen hifistelyyn. Bearnaise? Aivan loistavaa, tätä olisi voinut vetää vaikka kuinka paljon. Kuhakin oli erittäin hyvä, rapsakalla pinnalla ja hyvällä suolalla. Kaverina oli ohrattoa joka toimi vaimon risottokriittiselle suulle mainiosti. Kukkakaalipyree jäi vähän pliisuksi, mutta se (paahdettu voi?)kastike oli herkullinen ja hyvä irtiotto normaalista kala-annoksien vaaleudesta.

image

Välijuustot eivät sitten oikein olleen siellä tai täällä. Hieman jotain vuohenmaito(?)juustoa sekä valkohomejuustoa jollain pienellä murusella sekä (kurpitsa?)hillokkeella. Juustot olivat hieman kuivahtaneet (Joo, tiedän. Jos valittaa siitä, että annokset eivät tule nopeasti ja sitten siitä että annoksia on selvästi tehty etupainotteisesti, niin on hyvin epäkonsistentti. Deal with it.), mutta ihan kiinnostavia kuitenkin. Se muru ei oikein tehnyt mitään ja se hillokekaan ei erottunut joukosta. Ihan kiva tekstuuri ja hauskaa kun oli makeaa sen suolaisen ja rasvaisen juuston kera, ei siinä mitään.

image

Jälkkäri olikin sitten taas mainio suoritus, itselle osui se kookosjätskillä viritetty suklaa-annos ja kyllä se kylmäkkö osaa hommansa. Suklaa-aversiot jäivät sivuun kun ahdoin kilpaa lasten kanssa herkkuja suuhun. Sain maistaa myös sitä Crème brûleeta ja sekin toimi, tosin ei ehkä ihan niin vahvasti kuin oma annos.

image

Lapset taas hoitivat omat jätskiannokset niin tiukkaan tahtiin, että ehtivät syödä puolen pöydän jälkkärit vielä omien jälkkärien lisäksi. Ja hyvä niin, tämä oli niin herkullinen ja pitkä menu, ettei siinä lopussa olisi enää ihan kaikkea jaksanutkaan. Taas jälleen kerran loistava päivällinen, joka tällä kertaa napsahti illallisen puolelle. Hieman ehkä hiottavaa salin puolella, mutta silleenhän ne timantitkin tehdään. Ja timantit on ikuisia, vai kuinka?

image

Sisustus on edelleenkin tyylikäs ja pidän paikan fiiliksestä kovasti. Lammasteema on jotenkin sopiva, hauska ja hyvällä maulla toteutettu. Ulkoterassistakin oli saatu yllättävän viihtyisän näköinen, ottaen ympäristön rajoitteet huomioon. Asiakaspalvelu oli hakevaa, mutta lopussa kiitos seisoi ja ilta oli onnistunut. Kasvissyöjälle tehtiin ihan oma menu lennosta ja tästä isot propsit keittiölle (ei varmaan jeesannut kiireisiin). Tämä on edelleenkin mielestäni oiva ja hieman eksoottinen (vaikkakin tavallaan kaukainen) lokaatio liikelounaalle/päivälliselle. Lapset otettiin erinomaisesti huomioon, siitä kanssa kiitosta. Muutenkin lapsellisilla seurueilla oli selkeästi oikein kivaa täällä. Cityä lainatakseni, Tsekkaa Jos Et Usko (TJEU).

image

URL bistromat.fi/
Puhelin 050-4338700
Osoite Limnellinaukio, Kirkkonummi