Spydäri, tuo jämistä duunattujen ruokien aatelinen. Kaikilla kansoilla tuntuu olevan omansa, japanilaisilla on okonomiyaki, korealaisilla bibimbap ja jenkeillä/englantilaisilla on (potato(e)) hash. Tänään ei jotenkin vaan jaksanut vääntäytyä mihinkään pitkälle, alkaa olla pientä kisaväsymystä havaittavissa.
Edistystä on kuitenkin tapahtunut ja homma etenee omilla raiteillaan ihan hyvin, joten kaikesta vääntämisestä on ihan silminnähtävää hyötyäkin. Kyllä se siitä, kohta alkaa lomatkin ja kaikkee, eiks je?
Finnish food at a rather touristy price point, the wild and kitchy decor and a near perfect location are the main reasons to visit this restaurant. The potato hash I had was good enough.
Zetor tuskin kaipaa sen suurempaa esittelyä, ollen kiinteä fikstuuri uuden ja vanhan ylioppilastalon välissä jo niin pitkään kuin jaksan muistaa. Viimeksi olen tainnut olla täällä silloin kun juhlittiin jotain jääkiekkomenestystä, tosin muistikuvat siitä ovat lähinnä kaoottiset.
Den glider in taisi soida korvissa vielä pari päivää tuon illan/yön jälkeen. Tarjolla on perinteisiä Suomi-aiheisia annoksia, tämä on selvästi profiloitunut turisteille, niin tarjontansa kuin hintojensakin osalta.
Itse päädyin pyttipannuun (16,20e, HUOM! mikään ravintolan menu, ei web- tai printtiversio pidä hintojensa osalta paikkaansa, kaikkialla muualla toistellaan 15,90e hintaa, vaikka oikeasti kassalla veloitettiin tuo hinta, ei toki paljon enemmän, mutta jokatapauksessa eri kuin mikä on ilmoitettu), kun siitä sai S-Ryhmän alennuksenkin, jolloin hinta on edelleen liian kova, mutta ei stratosfäärinen.
Alkupalaksi tuli ehkä surkuhupaisin leipäkori tähän mennessä (ja nyt näitä lounasmestoja on kierrelty jo #881): yksinäinen ruispala suoraan muovipussista, kaverina kouluruokalasta tuttu voinappi ja viimeistelty talouspaperirullan palalla.
Kieltämättä tässä tavoitettiin ehkä jotain syvää Suomalaisen Sielun ytimestä, toivottavasti oli tarkoituskin. Vähän tuli sellainen etäinen tuulahdus valtatien varresta löytyvästä ABC:n linjastosta.
Varsinainen annos tuli kohtuullisessa ajassa ja oli oikein komea ilmestys omalla paistinpannullaan ja puutarjottimellaan. Pyttipannu oli ihan onnistunut versio tästä klassikkosafkasta, lihaa oli monessa eri muodossa ja perunatkin olivat saaneet vähän paistopintaa.
Itseäni silti miellytti eniten se iso pippurimäärä mitä tähän oli roiskittu, antoi makuprofiiliin sopivan puraisun. Ei tämä silti tämän hinnan väärti ollut, vaikka saikin syödessä tuijottaa lentävää Kekkosta ja poroa.
Kokonaisuudesta tuli kuitenkin snadisti nostalginen olo, kun mussuttaessani muistelin peruskoulun jälkeistä oppiuraani ja herra G:n kanssa vedettyjä snägärisafkoja paikallisen ostoskeskuksen kyljessä (joskus lounaalla tuli vedettyä jopa grillikylkeä paljaaltaan pussista #imnotsorry). Onhan tämä ihan kokemisen arvoinen rafla, mutta seuraavalla kerralla luulen pysyttäytyväni lärvilaudassa ja traktoreiden ihmettelyssä.
Sisustus on runsas ja suurpiirteinen koristesineiden kirjossaan, kuten vain voi odottaa herra Järvenpään aivoituksien perusteella duunatusta mestasta. Jos tällainen iloittelu kiinnostaa, niin Cantina West tarjoaa vähän samanlaisen ympäristön, mutta tequila-shoteilla varustettuna. Aavistuksen surettaa se, että sisäänkäynnin vierestä on hävitetty Leningrad Cowboysin patsaat. Näin ne ajat muuttuvat. Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja asiallista.
| URL | www.raflaamo.fi/fi/helsinki/zetor |
| Puhelin | 010-7664450 |
| Osoite | Mannerheimintie 3-5, Helsinki |
Nyt oltiin syvissä vesissä. Huima hinta spydäristä. Hämmentävä ruoka lounasskenessä, tuntuu saavan osan ihmisistä totaaliseen tunnin kestävään aivokuolemaan niin että se on jotenkin rahanarvoinen ruoka. Se ei ole.
Zetor oli kyllä melko diippi kokemus.