Rakas vaimoni tuli lounaalle, joten päätin, että käydään vähän pidemmän kaavan mukaan. Lapsetkin oli mukavasti koulussa ja päiväkodissa, joten ehdittiin turista niitä näitä ja viettää pikku hetki yhdessä. Ask on kehuttu ravintola, jossa on pitänyt käydä jo pitkään ja kun bongasin heidän lounaan (vain perjantaisin ja lauantaisin), niin pistin heti varauksen menemään. Saavuimme hyvissä ajoin paikalle ja pääsimme ikkunapöytään istuskelemaan. Valinta ruoastahan täällä on helppo, koska tarjolla on maistelumenu (49e, 41e viinimenusta) “neljällä” ruokalajilla. Paikka tarjoaa luomuruokaa fine dining otteella ja tarjoilijan sanoin paikassa on vaatteista lähtien kaikki luomua (toki jotain poikkeuksia varmasti löytyy).
Tänään tarjolla oli ensimmäisenä amuse-bouchina etikalla ja sienillä maustettuja riisikeksejä, toisena (ja virallisempana) amuse-bouchina jogurttia Soinin tilalta ja retiisejä. Varsinaiselta menulta löytyi: Beetroot & Goat’s milk eli punajuurta kolmella tapaa vuohenjuustolla ja seljanmarjavinaigrette, Carrot & Smoke eli kesän viimeisiä pikkuporkkanoita Tammisaaresta savustettua voi-valkoviinikastiketta sekä savustetussa rasvassa valmistettu keltuainen, Beef & Onion eli paistettua sipulia kotimaisella kvinoalla ja häränhännällä sekä (savustetulla?) kastikkeella sekä sipulipyreellä, Apple & Liquorice eli omenahillolla täytettyllä kuivatettua omenaa lakritsikastikkeella ja kuivatetulla speltillä sekä ruskistettu voi-jätskillä että fenkolilla ja hopeafenkolilla. Jälkkärin ja pääruoan välissä oli välisorbetti jossa jäädytettyjä karpalomarjoja ja jotain keksimurua. Loppuun otettiin lisäksi (Chemex) kahvi ja vihreä sencha-tee joiden kanssa tuli karamelisoitua porkkanaa sitruunamelissalla ja valkoista timjamikreemiä.
Heti kärkeen saapui riisikeksejä jotka olivat rapsakoita ja snadisti etikkaisia. Terveellisiä chipsejä ja (mahdollisesti sitä Soinin jogurttia) pienellä, hieman happamalla, dippikastikkeella. Näitä oli mukava nakerrella ennen varsinaisten juttujen tuloa.
Varsinainen keittiön terveinen oli jogurttia ja retiisejä lehtivihreä(?)kastikkeella. Terhakkaat retiisit napsahtivat napakasti ja kirpsakka jogurtti kastikkeen kera antoi hyvän alun ruokailulle. Samaan aikaan saapuneet, tänään ravintolassa paistettu, hapanjuurileipä voilla oli erinomainen. Hyvä, hieman murenevainen kuori ja sopiva sitko.
Ensimmäinen annos listalta oli punajuurta ja vuohenjuustoa. Punajuuri oli oikein hyvää, tosin (kuten jaksan aina mainita) tämä ei ole ihan se ykkösjuttu itselle. R. diggaili tästä annoksesta todella paljon. Vuohenjuuston kanssahan tämä pelittää toki oikein hyvin ja varsinkin kun punajuurta oli duunattu useampaan formaattiin, pidin eniten siitä pyreestä (hillosta? mitä pämä on?). Se vinaigrette oli mainio ja oli pakko taas vähän lusikoida lautasen pohjaa.
Kauden viimeisiä porkkanoita syödessä oli savun maku messissä ihan kunnolla. R.lle tämä oli aika tujun oloinen, mutta minä nautiskelin ja kaikki komponentit annoksessa komppasivat toisiaan kuin taitavassa jazz-bändissä. Loistavan syksyinen annos, kuten myös edellinen. Tosin ne porkkanoiden hännät antoivat vähän puuhaa, että sai ne aseilla kontrolliin ja suuhun asti.
Pääruokana toiminut häränhäntä (taas hieman savua, mutta melko hennosti tällä kertaa) kastikkeineen oli erittäin hyvää ja tämä annos sai minut pyörtämään sanani kvinoasta (tai quinoasta, kuten näemmä haluan aina välillä sen kirjoittaa). Nyt tämä kvinoa”puuro” oli todella hyvää ja tekstuuri toimi erinomaisesti, taitavaa työtä keittiöltä. Tässä annoksessa myös korostui kokonaisuuden hallinta, koska yhdessä nautittuna herkulliset komponentit lauloivat. Tämän tapainen makujen harmonia annoksessa osoittaa keittiön tason ja nostaa homman aivan uudelle levelille.
Välisorbetti oli ihanan kirpsakka ja raikasti suun erittäin tyylikkäästi. Pidimme molemmat tästä enemmän kuin sinänsä kiinnostavasti konseptoidusta Passion välijälkkäristä. Ja tässäkin, kuten kaikissa annoksissa, lautanen/astiasto oli todella kaunis ja toi pientä itämaista eksotiikkaa pohjoismaisen hillityllä tyylikkyydellä pöytään. Propsit sille joka tämän kattauksen on suunnitellut, erittäin hyvin on onnistunut ja kokonaisuus on harmoninen.
Jälkkäri oli toteutettu kuulemma jälkiruokaviinin ehdoilla ja rakennettu omenaisen maun ympärille. Kuivatettu omena oli aika jämäkkä setti tähän loppuun, sisällä oli omenahilloa, alla lakritsikastiketta ja hieman popcornmaisia spelttejä. Jälkkäri oli ehkä aavistuksen tuhti, mutta kyllä sekin tuli tuhottua, itse pidin siitä lakukastikkeesta ja molemmat meistä ihastui siihen spelttiin. Ruskistetusta voista valmistettu jäde oli syvän sekä hyvän makuista ja yllättäen se fenkoli toimi todella hyvin tässä(kin) kontekstissa.
Loppuun nykäisty kahvi ja tee olivat hyviä, mutta se tee oli sitten kuitenkin enemmän omaan makuun (kyllä minä sen kahvin join kuitenkin). Näyttävästi valmistettu kahvi oli ehkä omien, automaattikahvin tuhoamien, makunystyröiden nautintoalueiden ulkolaidoilla. Loppuun tuli vielä mielenkiintoisesti asetellut porkkanat, joiden sitruunainen yrttipeitto toimi makean porkkanan kanssa kivasti. Ja se kreemi oli ihan törkeän herkullisen täyteläistä. Nam.
Sisustus on hillityn tyylikkäästi toteutettu ja sopi tämän syksyinen menun kanssa täydellisesti yhteen. Koko ravintolakokemus aina astiastosta menuun ja ruokien esillepanoon sekä makumaailmaan oli onnistuttu tekemään yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Täällä oli todella miellyttävää asioida ja lounastaa. Täytyy ehdottomasti tulla nauttimaan myös illallinen joskus, hienoa että stadista löytyy vieläkin uusia (ei, en tosiaan ole käynyt täällä koskaan aiemmin, paitsi silloin kun tässä oli vielä Luomo), näin laadukkaita paikkoja. Tämä nousi ihan ehdottomasti kärkikastiin ja mielestäni keittämisen taso on ihan ehdottomasti mm. Gaijinin leveleillä. Asiakaspalvelu oli erittäin ystävällistä sekä sujuvaa että asiantuntevaa ja mielestäni ravintola edustaa tämänkin osalta Helsingin parhaimmistoa.
Ainoastaan Olo vetää vielä isommin ja kauniimmin, mutta toisaalta heillä on resurssitkin ihan omalla tasollaan. Liikelounaan kohteeksi on vaikeaa nimetä kovin montaa parempaa paikkaa ja tässä oli mukavan intiimi tunnelma, Krunikan hiljaiset kadut toivat oman kivan lisäsoundin hommaan. Kasvissyöjälle varmasti löytyy ennakkovaroituksella vaikka koko maistelumenu ja kehotankin kaikkia ehdottomasti menemään tänne. Lasten kanssa voisi ehdottomasti tulla, yksi vaavelikin löytyikin ravintolasta ja ainakin leipä maistui mainiosti.
Fetching directions......
