Gastro 2018 ja lopun alku

Tätä viikkoa väritti jälleen tiukat aerobiset harjoittelut fläppitaulun ääressä ja äänen lähes käheäksi puhuminen. Setti oli antoisa, kuten yleensä, ja samalla rahalla pääsi viuhahtamaan myös Gastro 2018 -messuilla.

Sinänsä ammattitapahtumana tämä ei välttämättä ollut ihan suoraan itselle kohdistettu, mutta olen lapsuudesta lähtien roikkunut Suomen Messukeskuksessa ja käynyt vaikka minkälaisissa tapahtumissa kaikenlaisissa rooleissa (yhden kerran mun moppi läpivalaistiin Summit’90 kokouksen yhteydessä). Joku tässä kokonaisuudessa tuntuu niin kovin lohduttavalta ja turvalliselta.

Ja HUOM!, täällä oli ihan oikeita sushirobotteja, mind blown. Kuka tiesi, että nigireille löytyy automaattilaitteita? En minä ainakaan, toki olisihan sen voinut arvata. Muutenkin ammattilaisten käyttämät laitteet mitä tuli ohimennen tutkittua, olivat todella vakuuttavia.

Vähän yritin tsekkailla kuluttajakäyttöön sopivaa sous-vide laitteistoa, mutta ne mitkä olivat näytillä, olivat reilusti ylimitoitettuja tällaiselle perusjampalle.

Se ei kuitenkaan ollut tämän päiväkirjamerkinnän varsinainen aihe, vaan se, että muutosten tuulet puhaltavat ja valo tunnelin päässä kirkastuu. Lopun aika häämöttää, tuuli yltyy, veden pinta kohoaa ja kohta on aika lähteä uusille ulapoille seilaamaan.

Tai jotain sellaista, joka tapauksessa tässä pitää nyt priorisoida näitä listan jäljellä olevia ravintoloita ja ahkeroida se mitä vielä ehtii. Pelkästään uusia ja mielellään kiinnostavia mestoja, kaikki ketjuhässäkät ja peruslinjastot tiputetaan pois.

Päivän luku on #826 (lasken Shivan mukaan, vaikka en arkilounaalla käynytkään) ja ainakin #850 täytyy saada rikottua ennen loppua. Ensi viikosta tulee tiukka, ruokaa pitää syödä, haarukoita käyttää ja lautasia putsaa.

Ps. Primero on muuttunut Biang-nimiseksi, mutta en ehkä viitsi käydä, kun vaikutti vain nimimuutokselta (samoja kavereita tuntui olevan duunaamassa, Stokkan opasteet puhuivat vielä Primerosta) ja täytyy pitää fokus oikeasti käymättömissä kohteissa.

Pps. Doggies on tosiaan poistunut joukostamme. Toisaalta ehkä se hodarin vetäminen lounaaksi on jotenkin kyseenalaista.

Ppps. Kaiken ravaamisen keskellä oli kiva pysähtyä Stokkan loungessa kahvilla, mutta muuten se tavaratalon nykyinen basaarimaisuus vähän hämää. Urheiluosastolta löytyi kuitenkin poistohyllystä hyvät juoksuhousut aamuhikoilulle.

Leave a Reply