Bellevue

Rakas vaimoni tuli jälleen perjantailounaalle ja päätin napata siltä paremmalta listalta yhden pitkään roikkuneen yksilön, eli venäläisen Bellevuen. Tässä ravintolassa on historian siipien havinaa ja suosittelenkin tutustumaan erittäin mielenkiintoiseen historiikkiin mikä löytyy raflan kotskasta. Joka tapauksessa kyseessä on 1917 lähtien toimineesta ravintolasta, joka on ollut nykyisellä paikallaan 1920-luvulta lähtien.

Muista vanhoista ravitsemusliikkeistä löytyy oiva sepustus Kespron Menu lehdestä johon linkkasinkin jo hetki sitten. Mentiin sporalla Senaatintorin kupeeseen ja käveltiin siitä sitten mestoille. Ilma oli kaunis kuin mikä ja teki hyvää kävellä ja turista niitä näitä, virkistävää ottaa tällainen miniloma keskelle päivää.

This restaurant has been here since 1920’s and the place oozes history, but the traditional Russian menu was still made with enough care to make the lunch a delicious happening. Go here when you are not in a hurry an drink in the unique atmosphere.

Other restaurants from the bygone days are Kaisaniemi, Rivoli and Suomalainen Klubi.

Ravintolasta löytyy lounasmenu, jota tarjoillaan joko yksittäisinä annoksina tai sitten liikelounaana (30,30e kolme ruokalajia), jossa valitaan halutut herkut listalta.

Alkuun oli tarjolla: Kurpitsakeittoa (10,00e), suolakurkkuja & hunajaa sekä smetanaa että hatšapuripiirasta (7,50e) tai blintzikit & muikunmätiä sekä smetanaa että punasipulia (10,90e). Pääruoaksi löytyi: Paistettua kuhaa ja rapukastiketta (16,30e), Rasputinin häränpihvi ja pippurikastiketta (16,80e) tai juurespihvit ja tomaatti-paprikakastiketta (13,30e). Ja loppuun oli: Sitruunatorttua (6,90e).

Otettiin menu ja sieltä suolakurkut sekä blinit alkuun, sitten kuha ja pihvi ja loppuun pakolliset kuviot. Tilaus ja maksu hoidetaan pöydässä, kyseessä on erinomaisen perinteikäs ravintola.

Alkuun tuli vähän leipää ja voita, tosin nämä olivat aika tällaista perusmeininkiä, tummaa ja vaaleaa. Vaaleassa oli ihan kohtuullinen sitko, mutta pehmeä kuori. Kyllähän tätä tietty mutusteli ruokaa odotellessa.

Alkupalat tulivat kohtuullisen nopsaan ja olivat erittäin hyviä. Omat blinit olivat saaneet rapsakan kuoren ja herkullisen maun. Muutkin komponentit olivat kohillaan ja vaikkakaan eivät ihan Bystron bliniannosta voittaneet, niin oli tämä erittäin hyvä aloitus.

Vaimon suolakurkut olivat juuri sellaisia kuin pitikin, tämä edusti sitä happaman, täyteläisen ja makean ihanaa yhdistelmää. Ja piirakkakin oli hyvä.

Pääruoka saapui sekin järjellisessä ajassa, mutta olisi voinut olla kuumalla lautasella. Pihvi oli erittäin hyvin paistettu, vaikka eivät kypsyyttä kysyneetkään. Hyvä pinta ja punertavan pinkki sisus sekä hyvin maustettu pala lihaa (joo, mä vegeilen lisää sitten myöhemmin, perjantai jne).

Pippurikastike teki tämän annoksen, ihan mielettömän hyvä pippurin ja kerman tasapaino, syvät maut ja hyvä, mutta ei liiallinen puraisu. Lisukkeet olivat yllättäen nekin aika hyviä, pavut sopivat sipuli-sienipaistoksen kanssa (joo, söin niitä sieniä ihan hyvällä ruokahalulla, en tiedä mikä nyt vaivaa) ja punakaali tms toi pientä pirtsakkuutta peliin.

Perunat olivat ihan jees paistettu. Tämä oli erittäin perinteinen annos, mutta tehty sellaisella pieteetillä, että toimi todella hyvin.

Vaimon kala oli sekin herkullista ja rapukastike sopi tähän mainiosti. Tosin annoksessa oli jonkun verran suomuja, joka häiritsi häntä. Pieni piparjuuri upotettuna sinne muussin joukkoon teki annoksesta houkuttelevamman ja toi lisäsävyä lautaselle kasvisten kanssa. Taaskin hyvin perinteistä safkaa, mutta melko hyvällä tavalla ja taidolla valmistettu.

Loppuun tuli sitä sitruunapiirakkaa, mihin oli karamellisoitu sokeripinta päälle ja tämä viimeisteli herkullisen lounaan.

Vaimolle tuli vielä sivuun teetä, joka maistui hänelle piirakan kera. Kaiken kaikkiaan tämä oli todellakin kokemisen arvoinen ravintolakäynti ja suosittelen testaamaan jos haluat kokea oikein perinteistä meininkiä mutta hyvällä tasolla.

Ruoan puolesta mentiin hyvällä tasolla, mutta se mikä tämän pisti yli normaalin tason oli yleisfiilis mikä ravintolasta huokui.

Sisutus on niin överin vanhanaikainen, että tässä jotenkin pääsee kosketuksiin entisaikojen kanssa upealla tavalla. Jokainen taulu seinällä ja kauhtunut kaluste sai kiinnostuksen heräämään.

Ja siis siistihän tämä oli, oikein mielellään tässä istuskeli ja kuunteli erikoisesti koostettua ääniraitaa aina mielenkiintoisesta jaskasta mahtipontiseen venäläiseen loilotukseen.

Kristallikruunujen loisteessa ajan patinoimien pöytähopeiden kanssa lounastaminen on siinä määrin jännittävää, että kyllä tämä kannattaa koestaa. Vähän samanlaista menneen maailman meininkiä pääsee fiilistelemään mainiossa Wellamossa, mutta intiimimmällä tavalla.

Asiakaspalvelu oli kohteliasta ja sujuvaa, ehkä niitä ruokalajeja olisi voinut esitellä aktiivisemmin jne, mutta toisaalta tämäkin osuus sopi siihen ravintolan tunnelmaan.

Kokemus oli holistinen ja rentouttava kaikessa rauhallisuudessaan, lisää tällaisia. Kasvissyöjälle oli se soppa ja juurespihvit, eli suoraan menulta löytyy vaihtoehdot mikä on hyvä asia ja nykyaikaa.

Lasten kanssa voisi olla vitsikästä tulla, tosin on tämä enemmän suunnattu aikuisille ja erityisesti liikelounastajille, joita näyttikin olevan muut ravintolan asiakkaat.