Uusi viikko, mutta sama vanha päivitysrumba jatkuu työmaalla. Kotona tapahtunut upgreidaus on onneksi saatu lähes valmiiksi, kun on uudet puhelimet, läppärit sekä printteri. Pitää vielä vetää neuralyzer hoito vanhalle luurille ennen pojalle luovutusta, mutta yllättävän paljon sitä pitää väsäillä noiden kaikkien autentikointi+verkkopankkihäkkyröiden kanssa, että saa siirron maaliin. Viikonlopun maininkien jälkipoltteessa teki mieli jotain kevyttä ja helppoa, mutta sadekeli motivoi pysymään sisätiloissa.
Viimeisen kahden päivän aikana tuli kuitenkin ahdettua sen verran irtsareita, että vesi olisi varmaan sulattanut pienen toimistohiirulaisen norona ränneistä alas. Pohdiskelin hetken tätä yhtälöä ja lopulta taivuin menemään Primeron tilalle ilmestyneeseen Biáng-ravintolaan (joka on nyt sitten lounas #844), vaikka yleensä olen karsastanut “pelkän” nimivaihdoksen jälkeen käymistä. Mutta tässä oli toisaalta konseptikin muuttunut a) buffaksi ja b) itämaiseen meininkiin siitä espanjalaisesta tapas-systeemistä. Kiemurtelinkin siis tunneleita ja käytäviä pitkin kohti määränpäätä, ohi Stokkan Hullujen Päivien jälkeisen uudelleenstrukturoinnin ja naisten hepenemyymiön reunalla sijaitsevalle portikullikselle.
A good Asian buffet with a nice punch of taste in some of the dishes. As an added bonus, the restaurant is located deep inside the gullet of arguably one of the best department stores in Helsinki: Stockmann.
Other restaurants in Stockmann are Joe & The Juice, AKA Gastro Bar Oriental and Classic Pizza.
Eli itämainen buffa (10e, tosin tasasumma johtui mahdollisesti City-lehden SYÖ!-viikoista) ja tämä sisälsi tänään: Salaattibaari (chili-yrtti-katkis-nuudelisalaatti, vihreä salaattisekoitus, jogurttimarinoituja kurkkuja, kanasalaatti), “peking”-keittoa, dim sumeja (katkiksia / possua), paistettuja vegejä, paistettua munakoisoa, vege mapo tofua, paistettuja mereneläviä, riisiä, paistettuja nuudeleita, chilikanaa, paistettua possua “glaseerauksella”, paprika-lehmä-sipulipaistosta, vege kevätkääryleitä ja makeaa chilikastiketta sekä loppuun makeita seesamipullia ja kahvia/teetä. Tilaus ja maksu hoidettiin tullessa tiskille, josta löytyy myös aseet.
Alkuun nykäisty soppa lämmitti kivasti, mutta muuten tämä ei jotenkin kohdannut makunystyröitä oikeassa asennossa. Normi peking-keitto (ei hajuakaan mikä tämä oli tarkoitus olla, laput olivat geneerisiä “Soup”-tyylisiä) ei ollut löytänyt sopivaa balanssia happaman ja tulisen välillä, vähän jopa teki mieli tujauttaa soijaa sekaan, joka oli ainoa maustevaihtoehto (en ollut bongannut makeaa chilikastiketta vielä tässä vaiheessa, tosin ei se olisi kyllä varmaan sopinutkaan).
Dim sumit jatkoivat tällaista peruslinjaa. Mukavaa, että oli laitettu messiin, mutta vähän pliisun oloisia, kaipasivat kovasti jotain dippiä. Noin muuten salaatit olivat aika hyviä, joskin nuudelit tuntuivat jotenkin liian yhtenäiseltä massalta ja vihreää salaattia dominoi vanha viholliseni: rucola. Mutta chiliä ja tuoreita yrttejä löytyi tasapainoittamaan makuja ja happoakin oli turautettu messiin, joskin nämä maut sekoittuivat sekalaiseksi seurakunnaksi haarukallani, kun olin nyhertänyt alkupalat normaaliin isoksi keoksi, á la ruotsinlaiva.
Lautaselta kohoavalta vuorelta löytyi kuitenkin muutama timantti, paistettu munakoiso oli inundoitu jollain aivan ihanalla seesamihenkisellä kastikkeella, joka toimi auberginen paahteisen makeuden kanssa erinomaisesti. Tämän lisäksi se kasvis-versio mapo tofusta oli todella maittavaa, täyteläinen tofu muussaantui kielelle suussasulavan chilisoossinsa kanssa mahtavaksi kokonaisuudeksi. Ja täysin yllättäen paistettu parsakaali (siinä oli kukkakaaliakin, mutta luonne ei antanut periksi napata lautaselle) pelasi myös kauniisti, rasahti hyvin hampaissa ja maustaminenkin oli kohdillaan.
Pääruoan kanssa täytyi näin ollen ottaa molempia lisää, vaikka en oikeasti olisi saanut, robotti oli jo tässä kohtaa vihainen, vaikka olin lupaillut kevyttä lounasta. Jätin ranteen surinan sikseen ja heittäydyin antaumuksella rasvaisten ja makeiden sointujen sävyttämien suolaisten sulojen sekaan. Paistetut nuudelin sattumilla ei ollut mitenkään ihmeellistä, mutta tietysti sen tiukan tofun ja muikean munakoison saattelemina tämäkin maistui.
Kevätkääryle oli hyvä versio tästä joskus aivan liian rasvaisesta alkupalasta, kuori oli rapsakka lämpöhauteesta huolimatta ja sisuskalut sopivan kepeitä, jota piti toki jämäköittää liian isolla määrällä chili-sokerikastiketta. Lehmä oli hyvin paistettua ja murisevan mehukasta, mutta tämä hävisi sille hienon mausteiselle kanalle, joka oli selkeästi parempaa kuin normi “itämainen buffa” kung po -kastiketta, jota tämä tuntui mukailevan (tosin tässä ei ollut pähkinöitä).
Silti selkein voittaja joukosta oli se piukea possu, joka oli saanut kimaltelevan kuoren ja kivat glitteröinnit seesaminsiemenistä. Tässä oli hyvä suutuntuma ja upea maku, tätä olisi vetänyt ihan tyytyväisenä lautasannoksenakin. Olin niin otettu kaikesta, että täytyi vielä ottaa yksi seesamipallo kahvin kanssa, kaikesta huolimatta. Tämä oli täytetty jollain (luumu?)tahnalla ja maistui tujun tahmealle. Eli tosi hyvin duunattu vedos aasialaisesta buffasta, joita löytyy Stadista paljon, mutta ovat keskenään yleensä valitettavan samankaltaisia. Suosittelen käymään.
Sisustus on jotenkin välitilassa, on jotain samppakalja-markiiseja, Primeron aikaisia etelä-eurooppalaisia kaakeleita ja vähän sellainen riisuttu olo. Mutta siis ihan siisti ja kivat lamput yms. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja ystävällistä. Kasvissyöjälle oli useampaakin juttua, tosin vähän joutuu varmaan kyselemään, johtuen niiden lappujen ympäripyöreydestä. Mutta sen verran hyviä juttuja oli, että kannattaa käydä stedaamassa. Lasten kanssa voisi teoriassa tulla, tilaa on ja buffasta yleensä löytyy kaikille jotain, mutta toisaalta maustaminen oli sen verran rohkeaa (mikä on siis minusta ainoastaan positiivinen asia), että vähän joutuisi katsomaan mitä pikkuisen suuhun työntää.
Ps. Ensi viikolla on Vanhalla Taste Of Europe -tapahtuma. Olutfestaritkin oli ja meni, MC Taakibörsta IPA ftw? Ja hei! Farouge palaa jossain muodossa Stokkalle.
| URL | www.biang.fi |
| Puhelin | 050-3537437 |
| Osoite | Pohjoisesplanadi 41, Helsinki |