Faro

Maanantai puski jälleen mullan alta esiin ja hieman tahmaisen alun jälkeen päivä osoittautuikin erinomaisen kiireiseksi ja työn täyttämäksi. Hyvä niin, ei käy aika pitkäksi. Mutta ruokaa piti kuitenkin saada ja R oli jälleen ilahduttamassa päivää, joten nappasin alati kapenevalta shortlistalta Faron, tuon Ruoholahden kanavan helmen, jonka terassilla on tullut juotua olut joskus vuonna 0.

Autolla hollille ja metrolla takas, jotenkin tämä uusi aikakausi ja tunnelissa junailu on piristänyt mieltä vaikka kuinka paljon. Pokémonejakin (joo, pelaan vieläkin) on tullut lisää ja tilaakin on nykyään ihan 300 elukkaa ilman lisäosien ostamista (mitä en suostu harrastamaan).

A restaurant by the sea-side, the lunch consisted of a tasty and varied salad bar and an uninteresting main course in the buffet.

In the Ruoholahti area you can also find Hima & Sali, Yeti Nepal and Dacca.

Listalta löytyy niin liikelounas (39e), kuin lautasannoksia sekä buffa joko salaatilla ja sopalla (10,30e) tai lämpimän ruoan kanssa (12,50e). Buffassa oli tänään: Kastanja-palsternakkakeitto, salaattibaari (salaattisekoitus, graavilohta, sinappisilliä, sipulisilliä, keitettyä perunaa, pikkelöityä retikkaa, kurpitsasötkötys, marinoituja oliiveja, papusalaatti, kikhernesalaatti, tomaatti-paprika-kaprissötkötys, miniminiporkkanoita, coleslaw, vadelmavinaigrette, patonkia + tummaa leipää sekä voita) sekä maissipaneroitua broilerinfileetä, dijon-aiolia ja paahdettua rosmariiniperunaa.

Lautasannoksina oli: Fish’n’chips (13,50e), kukkakaaligratiini bataatilla ja vihreillä pavuilla (14e), kana-caesarsalaatti (14e) sekä grillattu entrecôte salvia-tryffelivoilla sekä chorizolla ja pavuilla + perunoilla (21e).

Liikelounaaksi oli: Punajuuricarpaccio paahdetuilla viinirypäleillä ja vuohenjuustokreemillä, paistettua nieriää lime-beurre blanc-kastikkeella + wasabikreemiä pikkelöidyllä inkiväärillä ja herne-perunapyreellä tai paahdettua ankanrintaa viikunakastikkeella puikulaperunapyreellä ja rapealla bataattilla sekä loppuun suklaa-pähkinäkakkua ja mantelijäätelöä. Otettiin molemmat buffa, vaikka näin jälkikäteen olisi ehkä voinut kokeilla jotain lautasannosta, mutta pehmeä pää yms.

Alkuun vedetty soppa oli jees, ei ole kastanjaa tullut aikaisemmin vastaan (en ole edes Stokkan edestä ottanut niitä, tosin Pariisissa muistaakseni kauan kauan kauan sitten leffajonossa sain joltain trokarilta ostettua kuumia kastanjoita), varsinkaan keiton muodossa. Maku oli kiinnostava, tekstuuri sopivan pehmeä, mutta lämpö oli hävinnyt tiehensä jo klo 12 jälkeen, kun oltiin liikenteessä. Muutenkin buffa oli aika huonossa hapessa jo tähän aikaan, ehkä aikaisempi saapuminen on järkevää jos tänne meinaa matkustaa?

Salaatti oli lounaan kohokohta ja salaattibaarin hieman normaalista poikeavan kattavan kirjava valikoima juttuja ilahdutti meitä molempia kovasti. Perunoiden (jotka olivat kuumia!) kanssa tämä oli sen verran ruokaisakin, että huolimatta haaleasta keitosta, uskallan väittää soppa+salaatti-vaihtoehdon olevan ihan kokeilemisen arvoinen setti.

Kaloja oli useita, useampiakin taisi ehkä olla, mutta ei silloin kun me oltiin kauhan ääressä (ps. #laputoiskiva) ja se vadelmavinaigrette oli minusta tosi hyvä sen runsaan salaattisekoituksen kanssa. Pidin itse myös niistä marinoiduista retikoista (jotka ovelasti muistuttivat kinkkuviipaleita) niin paljon, että oli pakko ottaa niitä lisää lämpiman safkan kaveriksi.

Mikä olikin ihan hyvä, koska se buffan “lämmin” osuus ei vakuuttanut. Asiat olivat ensinäkin haaleita ja toisekseen se kuminen kana oli yllättävän heikko esitys, ottaen huomioon raflan oletetun tason.

Maissipanerointi oli menettänyt mahdollisen rapsakkuutensa kauan sitten ja kana oli tosiaan jyystettävällä tekstuurilla varustettu, joten yhteisvaikutus oli hieman käytetyn hubbabuban kaltainen. Maustaminenkaan ei ollut mitenkään erityisen hyvää ja kaiken kukkuraksi lämpö oli tosiaan ehtinyt myös kadota. Perunat olivat aika hyviä, pientä rosmariinin soundia mukana ja herneetkin pelasivat kontekstissa ihan kiitettävästi.

Mutta se mikä seivasi pääruoan oli se erinomainen dijon-aioli-majoneesihässäkkä. Tämä oli sen verran tymäkän makuista, että jyräsi kaiken muun alleen ja antoi koko hommaan hyvän täyteläisen jytkyn. Ehkä ne lautasannokset sisältävät kovempaa yritystä?

Sisustus on kohtuu tyylikäs, tosin mesta oli niin täyteen pakattu, ettei tässä jotenkin päässyt tunnelmaan mukaan. Vesi on kuitenkin asiaankuuluvan korostuneesti esillä, mistä lisäpisteitä. Muutenkin tykkään jotenkin tästä Ruohiksen ja Jätkäsaaren alueesta, mukavan urbaania ja merellistä.

Miinusta kuitenkin siitä, että blokkaus toimi avuttoman huonosti. Viereisistä pöydistä koko lounastamisen aikana ei jaksettu hakea lautasia, lasit sentään käytiin poistamassa. Tämä sai saliin paikoitellen hieman sotkuisen oloisen fiiliksen ja muuten kivasta miljööstä huolimatta en ehkä lähtisi tänne bisnestreffejä sopimaan, vaikka tupa näyttikin niitä olevan täynnä.

Meripaviljonki on parempi vaihtoehto, jos tämän kaltaista meininkiä kaipaa. Asiakaspalvelu oli rahastuksen osalta sujuvaa, mutta tosiaan vähän voisi petrata sen buffan ylläpidon sekä pöytien käsittelyn osalta. Raflan edessä on myös muutama venepaikka, jos haluaa sellaisella matkustella syömään. Ja mestassa on mielenkiintoisena kuriositeettina Bitcoin-automaatti.

Ps. Kiintoisa artikkeli Lontoon parhaasta ravintolasta.

URL	www.faroravintola.fi
Puhelin	010-4249830
Osoite	Kellosaarenranta 2, Helsinki