Lopun ajan tunnelma, yhdet läksiäiset, sitten häät ja ovikin oli lukossa. Viikkokin vetelee viimeisiään. Näissä tunnelmissa yritän lähteä ajoissa Hakikseen, mutta olosuhteet sotivat aiettani vastaan. Ylitän Manskun ja Kaivokadun risteyksen vasta varttia vaille. Kutonen menee nenän edestä ohi, mutta Stokkan vieressä siintää kolmonen. Kävelen rauhallisesti pysäkille, samalla kun Stingin Englishman in New Yorkin “A gentleman will walk but never run” lausahdus soi päässäni.
Miksiköhän jotkut biisit jäävät elämään takaraivon jukeboksissa vuosiksi ja toiset häviävät sen siliän tien. Astun sporaan ja kaivan vaistomaisesti luurin ulos taskusta.
A small cafe right next to Hakaniemi market, the lunch offers are simple and friendly on the wallet.
Other restaurants in Hakaniemi are Raiku, Soppakeittiö and Ho Ting.
Keskilaitureilla on tohina käynnissä kun työmiehet rakentavat metron lasikoppia, onkohan maan allakin tehty jotain uudelleenjärjestelyitä? Länsimetron pitäisi kohta valmistua ja se tulee aiheuttamaan omalta osalta kulkureittien kääntymistä. Tämä keskeneräinen pömpeli teipattuine ikkunoineen konkretisoi tulevaa muutosta. Katsastan nopeasti peilikuvaani kopin pinnasta kävellessäni sen ohi. Huokausten silta erottuu horistontissa, kun saavun ravintolan ovelle. Harmikseni sen edessä istuskelee parvi miehiä, enkä pysty ikuistamaan kadunpuolta, yritän muistaa ottaa kuvan lähtiessäni.
Oven takaa löytyy pieni kahvila jonka vitriinissä on esillä sämpylöitä ja kakkua. Kysyn lounaasta (7e) ja maksan kassan takana toimivalle rouvalle. Hän kysyy, haluanko salaatin ja leivän, “kuuluu hintaan”. Myöntelen hänelle samalla kun siirryn tutkimaan lounasvaihtoehtoja. Listalla ollut jauhelihapihvi on muuttunut lihapulliksi, mutta minua kiinnostaakin enemmän itämainen meininki.
Kauhon riisiä ja seesamisiemenillä kuorrutettua kanawokkia lautaselle lämpöastioista, joiden päällä on lappi “7e yksi annos, lisäannos +2e”. Turautan vähän srirachaa lautasen sivuun ja nappaan salaattilautasen mukaani. Pöydässä aloitan salaatista ja selkärangastani nousee tarve syödä lautaset tyhjiksi, on sellainen kutina, että tulee emännältä noottia jos heittää ruokaa hukkaan.
Selkäni takana ruokaileva mies ärähtää liian agressiiviseen lasin blokkaukseen ja saa vetensä takaisin. Mussutan margiksella päälystetyn ranskiksen ja yksinkertaisen salaatin, jonka jälkeen hyökkään pääruoan kimppuun. Tutkin lautasta ja ruokakeko muistuttaa minua etäisesti kenraali tso’n kana-annoksesta jota tein perheelle muutama viikko sitten.
Soossin viskositeetti on muuttunut peruna/maissijauhoista tahmean oloiseksi ja kauhon kanaa sekä siihen liimautunutta riisiä suuhuni. Kastike on ihan kohtuullisen maukasta – ainakin tähän hintaan – ja laatutakeena raflassa onkin aika paljon työmiehiä ruokailemassa. Punainen lätäkkö chilikastiketta maistuu omituiselle, vähän kuin puolityhjä pullo kassan vieressä olisi ollut liian pitkään lämpimässä ja jätänkin siitä suurimman osan lautaselle kaikesta huolimatta.
Nopea lounastuokio jää taakseni kun otan hätäisen kuvan kadulla ja riennän kohti länsilaidan bussipysäkkejä. Kumitassu vie minut takaisin toimistolle jossa odottaa kiire ja kohina, sekä heppakirja läksiäislahjana. Virgin Oilin terassi on pakattu kuorma-autoon, syksy on saapunut.
| URL | www.facebook.com/henryscafelounaskahvila |
| Puhelin | 044-9963938 |
| Osoite | Sörnäisten rantatie 1, Helsinki |