HUOM! Ravintola ei tarjoile enää lounasta.
300 rikki! Woo \o/! Tätä monumentaalista saavutusta (eli sitä, että olen käynyt monta kertaa lounaalla, toisin sanoen syönyt monta annosta ruokaa) juhlistamaan valikoitui yksi Helsingin parhaimmista ravintoloista, Olo. Sateesta ja tuulesta piittaamatta rynnistin ratikalla kohti Senaatintorin turistilaumoja ja saavuin Olon kauniiseen kiinteistöön. Paikalla kävi ilmi, että koska niin moni laaturavintola Stadissa on laittanut luukun kiinni, niin täälläpä on lounasaikaankin ihan täyttä. Eli varauksia kehiin jos meinaa päästä syömään. Onneksi yksi pöytä oli peruuntunut, joten pääsin kuitenkin mukaan meininkiin.
Ravintola tarjoaa skandinaavista fine dining ruokaa Michelin tähti-tasolla. Tänään, kuten muutenkin lounaalle oli tarjolla menu (42e): Hereford-härkää, siianmätiä ja piparjuurta, Grillattua fenkolia ja mantelia, Nieriää Ahvenanmaalta, kantarellia ja simpukkakastiketta, Kotimaisia herukoita sekä valinnaiset (15,20e) välijuustot ennen jälkkäriä. Tilaus hoidetaan pöydässä, tosin kun vaihtoehtoja on periaatteessa vain yksi, niin valinta on helppo. Maksu suoritetaan tietenkin pöydässä lähtiessä. Itse otin välijuustot mukaan, niin sain koko setin.
Alkuun tuli keittiön tervehdyksenä pienen pieni punainen peruna auki koverrettuna ja (taisi olla tryffeliä) kreemillä täytettynä. Alla oli paahdettua sipulia ja täytyy heti kärkeen todeta, että miellyttävää kun jaksetaan panostaa annosten visuaalisuuteen näin hienosti. Peruna oli hauska aloitus, vaikkakin aika hennon makuinen kokonaisuus.
Tämän jälkeen saapui pöytään briossihenkinen sämpylä kahdella eri voilla. Toinen oli jotain (en kykene muistamaan) lähituotettua voita ja toinen oli Olon omaa, paahdetulla sipulilla maustettua voita. Leipä oli herkullista, erittäin tuoretta ja mainiolla kuorella sekä sopivalla sitkolla varustettu. Pidin itse enemmän siitä lähituotetusta voista, paahdetussa maistui joissain kohdissa aavistuksen liikaa se paahto.
Alkuruokana toiminut tartar oli mainio kokonaisuus, lihan leikkauskoko oli juuri sopiva, pientä tekstuuria löytyi vielä. Mäti oli yllättävän pehmeän oloista, siitä jotenkin jäi uupumaan se pirskahtelevaisuus, mutta maut olivat kuitenkin kohdillaan. Piparjuurella maustettu pursotus oli yllättävän herkän makuista ja tässä tuli kovasti jo sellainen vaikutelma, että makumaailma on pyritty pitämään vienon harmonisena.
Fenkoli alkoikin sitten hieman nostaa makujen volyymia kovemmalle ja vaikka grillaus oli tuonut tämän makuun pehmeyttä ja makeutta, niin kauniin voikastikkeen happamuuden kanssa tässä oli aivan erinomaisen tyylikäs kasvisannos. Pienet pähkinärouheet kastikkeessa viimeistelivät tämän hyvin hienostuneen kokonaisuuden.
Pääruokana oli Nieriää Ahvenanmaalta kanttarelleillä ja Suomenlinnasta tuoduilla kasviksilla. Kaikki oli aivan erinomaisen herkullista ja harvoin olen näin innoissani syönyt sieniannosta. Sienikreemi kalan vieressä syvensi kokemusta ja kala oli erittäin taidokkaasti valmistettu. Hieno annoskokonaisuus ja hyvä suola.
Välijuustoissa löytyi (en muista mistä) valkohomejuustoa, Kolatun cheddarhenkistä, hieman kovempaa juustoa, sekä (tietysti) Peltolan Blue -sinihomejuustoa. Näiden sivuun oli duunattu (aprikoosia? ei muista) hilloketta ensimmäiselle kahdelle juustolle ja karamelisoitua fenkolia (!) sinihomejuustolle. Valkohomejuusto ei oikeastaan hilloketta kaivannut, maku oli täyteläisen herkkä sellaisenaan. Kolatun juustoa taas se pieni makeus komppasi aivan erinomaisesti. Ja se fenkoli Peltolan Bluen kanssa toimi kuin häkä. Mahtava yhdistelmä, onneksi otin nämäkin mukaan tähän vähän liiankin hyvään lounaaseen.
Loppuun tuotu, korumaisen kaunis (pahoittelut kuvien laadusta, mutta en ole valokuvaaja jne) jälkkäri piti sisällään (herukka?)jäädykettä ja sorbettia sekä olueasta ja maltaasta väkerretyn, puumaisen keksihässäkän. Keksi itsessään oli niin hennon makuinen, että kaikki muut lautasella olleet herkut jyräsivät sen kevyesti alleen. Ihanan raikas ja taidokas jälkkäri viimeisteli tämän tasokkaan setin.
Laskun yhteyteen tuli vielä valkosuklaakreemillä täytetty suklaapallo kivipedillä (älä syö kiviä) ja poksahtaessaan suussa se toi täyteläisen makean loppusilauksen yhdelle parhaimmista ja tyylikkäimmistä lounaista mitä olen ikinä syönyt. Mutta miksi ei viittä tähteä? Se on varattu niille aivan täydellisille tapahtumille, joita on tähän mennessä ollut vasta kaksi (hääpäivän illallinen Chez Dominiquessa, silloin kun se oli vielä olemassa ja “at the top of their game” ja toinen, täydellinen hääpäivän illallinen Ciel Bleussa), joten vaatimustaso siihen on melko korkea.
Sisustus on hienostunut ja skandinaavisen tyylikäs sekä erinomaisen laadukas. Tämä ei häpeä ollenkaan maailman tasokkaimpien ravintoloiden kisassa, mutta ei ole myöskään pröystäilevä. Asiakaspalvelu on Helsingin ravintoloiden yläkastia enkä äkkisältään pysty toista yhtä tasokasta, lounasaikaan auki olevaa ravintolaa nimeämään Stadista. Erityinen kiitos Harrille tyylikkäästä kokemuksesta. Kasvissyöjille varmasti löytyy oma versio menusta, mutta tällaisista asiosita etukäteen ilmoittaminen on varmasti järkevää ja kohteliasta (kuten tosiaan myös sen pöydän varaaminen, häkellyttävän suosittu paikka). Sanomattakin on selvää, että tämä soveltuu aivan erinomaisesti tärkeän liikelounaan kohteeksi. Lasten kanssa täällä täytyy aivan ehdottomasti käydä joskus ja olikin ilahduttavaa nähdä viereisessä pöydässä nuorehko nainen lounastamassa poikansa kanssa.
Fetching directions......
