Tag: hidas

Nokka

Naisten päivän kunniaksi (sekä osittain eilisen mokailun hyvittämiseksi) piti keksiä jotain vähän parempaa ja koska oli hätätapaus, niin rikoin lasin ja nappasin tarkemmin varjellulta listalta Skattan Nokka-ravintolan. R oli tulossa kaupunkiin ja kuullosti iloiselta valinnastani.

Ajankohtakin sopi mitä parhaiten, koska rafla aukeaa klo 11:30, joka oli juurikin se aika kun oltiin liikenteessä. Kirmasimme jälleen Aleksia pitkin kohti Katajannokan laitureita ja narisevia jäitä.

A truly wondrous take on Finnish food at this excellent restaurant on the shores of Helsinki.

There are a few other interesting restaurants close by that you should also visit, such as Olo, Finnjävel and Shelter.

Tarjolla puotikahvilan lisäksi varsinainen ravintola, johon siis nyt oltiin menossa. Täällä lounaaksi on tarjolla à la carte, mutta ei tänne mielestäni kannata yksittäistä annosta mennä testailemaan, vaan ottaa se maistelumenu.

Lounasmenuna oli tarjolla Menu Nokka 1 °18, jonka lihaisa versio (59e) sisälsi: PUULA eli Muikunmätiä, savumuikkua ja ruista; SALLA eli Sallan villiporoa ja savustettua poronkuuta sekä loppuun UURAINEN eli “Metsän kuningatar” mesimarjaa ja vadelmamarenkia. Otettiin molemmat tuo lounasmenu.

Ekaksi napsahti vähän leipää, näkkäri oli erityisen herkullista. Vaaleakin leipä maistui, tosin tämä oli vähän murenevaista, ehkä jostain jännästä speltistä tms.

Vaahdotettu voi oli upeaa ja siihen oli duunattu vähän kuivattua puolukkaa.

Alkuruoka oli karjalanpiirakka, jota oli hyvin jännä syödä haarukalla ja veitsellä. Tottakai sen olisi voinut myös rähmätä kitusiin myös käpälillä, mutta näin oli mielenkiintoisempaa.

Oli muuten paras karjalanpiirakka, mitä olen syönyt sitten Finnjävelin version.

Rapsakka oikeista kohdista, lähes kermaisella riisitäytteellä ja sulan voin viimeistellyllä pinnalla. Tähän kun nykäisi sitä yrttivoita mädin ja ihanan pirteästi pikkelöidyllä punasipulilla, niin kyllä oli hyvää.

Savumuikkua tuli veisteltyä aina välillä messiin tuomaan sellaista säilöttyä kesää haarukan päälle. Yksinkertaisuudessaan erittäin tasokas ja upean kotimainen alkupala.

Pääruoka veikin sitten ajatukset Lapin erämaahan ja tämä oli yksi parhaimmista poro-annoksista, mitä on tullut vastaan.

Mureaa ja syvän makuista lihaa täydellisellä kypsyydellä sekä niin hyvällä paistoliemellä, että teki mieli nuolla lautanen puhtaaksi.

Tatitkin maistuivat ja toivat oman soundinsa suupaloihin, kuten myös maa-artisokka, joka toi täyteläisen samettisuuden persoonallisen poron kyytiin.

Jälkkärikin upposi minullekin, vaikka olikin R:n sanoin tällainen täytekakun dekonstruktio ja yleensä en kakuista ole piitannut. Mutta se marjaisa maailma mikä lusikkaan tuli joka kauhaisulla, oli niin valloittava kaikessa kirpsakkuudessaan ja tekstuurien kirjossaan, että vetelin tämän alta aikayksikön. Ja oli ne sokerikakkubiititkin ihan jees, R diggaili taasen siitä hyvin erilaisesti duunatusta marengista.

Sisustus on merellisen raffi, isot puupalkit ja riisutut tiiliseinät antavat hienon kontrastin silotelluille safkoille. Ravintola on hyvin persoonallinen, niin ruokalistansa kuin myös ulkoasunsa osalta, täällä kannattaa ehdottomasti käydä ja paikka soveltuu myös hienosti vakavahenkisemmillekin liikeneuvotteluille.

Asiakaspalvelu oli pääosin erinomaista, jos nyt ei lasketa sitä ison ryhmän aiheuttamaa notkahdusta pääruoan ja jälkkärin välissä, kun joutui hetken venailemaan henkilökuntaa. Mutta kohteliaan ystävällistä ja ammattitaitoista salityöskentelyä, lounasaikaankin jaksettiin kertoa raflan filosofian mukaisesti ruoan alkuperästä tarinaa.

Kasvissyöjillekin lötyy valikoimaa ja taso on sen verran korkealla, että suosittelen joskus testaamaan. Maistelumenustakin löytyy vegeversio.

Lounas vakuutti ja mesta ansaitsee paikan Stadin kärkikahinoista, joka on kyllä tullut useamman kerran todettua aiemminkin, vaikka en tänne ole niitä vuosien takaisia käyntejä kirjannutkaan.

Ps. Finnjävel lopettaa suunnitelmiensa mukaisesti tässä lähitulevaisuudessa. Nyyh. Mutta tilalle on tulossa jotain uuttaa ja jännää, jos on Aromi-lehden artikkelista arvattavissa herra Alenin aivoituksia. Jotain hyvin jännää on tulossa.

URL www.ravintolanokka.fi
Puhelin 09-61285600
Osoite Kanavaranta 7, Helsinki

Lasipalatsi (2. kerta)

Aamupäivä meni kuin siivillä, mutta kun presikset ja kaaviot oli kasassa, niin piti hiihtää ruokapatojen ääreen. Pienen säädön jälkeen sain R:n peesiin ja lähdettiin käsi kädessä autiotaloon, tai siis suljetun Buongiorno-kahvilan oven luokse.

Tämähän oli säpissä, lyijärillä raapustettu hätäinen lappu antoi jotain selityksiä, mitkä olisi tietysti ollut hyvä pistää myös Facebookiin, kun sellainen kuitenkin on. Ihan sama, jäi R-listalle ja valitsin sen ainoan toisen vaihtoehdon (Nokka ja Parrilla Española aukeavat vasta 11:30, Oran lounas on vain perjantaisin, Skattan kasino on remontissa ja loput on “muualla”), eli Lasipalatsin.

Classical dishes in an elegant environment, this restaurant has a swinging style but the lunch was not up to par.

Some of the other restaurants in Helsinki offering the classics are Kuu, Lehtovaara and Kosmos.

Tämä klasarihan on toki jo kokeiltu, mutta ei remontin jälkeen ja R luuli, että oltiin käyty, mutta se oli Cafe Lasipalatsi. Nyt mentiin yläkertaan hifistelemään, mikä olikin oikein loistava vaihtoehto, kun päästiin samalla jutun juureen kiinni.

Paikkahan on ollut tässä melkoisen pitkään jo toiminnassa ja tarjoilee melko klassista suomalaista safkaa, niin liikelounaan (35e) kuin yksittäisten annostenkin muodossa.

Á la cartelta löytyvät niin vorscmack (13e / 18e) kuin tartarit (14,50e) sekä tällä hetkellä voimassa oleva bliniviikkokin. Liikelounas käsitti tänään: Kasvisborssikeittoa ja smetanaa, ylikypsää häränrintaa ja skånenperuna sekä loppuun rommibaba. Otettiin koko setti molemmat. Tilaus ja maksu hoidettiin luonnollisestikin pöydässä.

Eka pöytään tuli leipäkori (hyvä) ja nämä leivät olivat erittäin herkullisia. Maalaisleivän kuori rasahti kivasti hampaissa ja sitkon joustama sisus oli oikein makoisa.

Tumma leipä oli saanut jotain siemeniä sun muita sattumia mukaansa ja ne sopivat tähän mahtavasti. Voi oli hyvää, mutta voisihan sen tässä hintakategoriassa jo vaahdottaakin.

Alkusoppa oli lounaan kohokohta, vaikka en punajuuresta juuri välitäkään. Kirpsakka etikka sopi hienoksi leikattujen punajuurisuikaleiden kanssa ja smetanahan puhaltaa tähän kolminaisuuteen pyhän hengen. Erinomainen startti.

Pääruoka saapui korrektisti lämmitetyllä lautasella ja oli kauniisti sille aseteltu. Muutama uunijuures oli viety juuri oikeaan kypsyyteen, tuoden vienoa makeutta kuitenkin jääden keskeltä hieman napakaksi.

Skånen perunat olivat herkullisia ja täyteläisen kermaisia, mikä olikin hyvä, koska se liha kaipasi kovasti kostuketta. Ylikypsä lehmä oli prässätty ja lämmitetty uudelleen, jolla oli saatu liha melkoisen kuivakkaaksi ja sen näin myös yllättävän napakaksi.

Snadisti tuli Ylivieskan Pikkuveli-reissu mieleen ja se ei ole hyvä assosiaatio tässä tapauksessa (poika kyllä edelleen jaksaa muistuttaa hänen herkullisesta hampurilaisesta, mutta oma pihvi ei ollut mikään paras), vaikka Ylivieska muuten onkin oikein mainio kohde visiitille.

Liha oli kuitenkin hyvin maustettua ja perunat sekä paistoliemi tekivät kokonaisuudesta ihan passelin, mutta olisin odottanut kovempaa tasoa.

Jälkkäri menikin sitten ihan penkin alle. Tai no jätski oli tosi hyvää, mutta se vähän liian jännän näköinen tatti törröttämässä lautasella yksinäisen, kylmän pallon vieressä oli jäänyt kallan kauneuskisoissa häntäpäille.

Ja ei se makukaan onnistunut hurmaamaan, ehkä harjoituksen puutetta, mutta se makean ja oudon mausteisen (ehkä tämä oli sitä rommia, alkoholi ei kyllä maistunut, mikä on toki positiivinen asia) twistin sekä hieman liian pehmeän ja kostean taikinen kombinaatio sai aikaiseksi sellaisen kokonaisuuden, että Fazerin siniset veivät voiton. Rommitatit saivat jäädä rauhaan.

Sisustus on tehty taitavasti, tavoittaen entisen tunnelman, mutta laadukkaan näköisesti. Ainoa mikä jäi vaivaamaan, oli se, että itsellä ainakin oli remontoimaton tuoli, joka heilui allani koko ruokailun ajan. Olisin vaihtanut tuolia, mutta kun se häntä on vielä kipeä, niin en jaksanut lähteä nousemaan.

Oi tätä kärsimystä mikä minun elämästäni on tullut. Heiluvia tuoleja ja kaikkee. Asiakaspalvelu oli kohteliaan tasokasta ja sujuvaa, tänne voi ympäristön ja yleisen kokemuksen puolesta sopia liikelounaan, näkymätkin ovat hienot, mutta minun mielestäni ruoka on parempaa esim. läheisessä Kosmoksessa.

Ps. 50 parasta ravintolaa -lista on näemmä tulossa. Mielenkiintoista nähdä mitä sinne on laitettu.

Pps. Vegaanihaaste bongattu!

URL www.ravintolalasipalatsi.fi
Puhelin 020-7424290
Osoite Mannerheimintie 22-24, Helsinki

Lehtovaara

Paadi paadi, oli juhlan tuntua ilmassa ja tämän takia vetäsin takataskusta yhden viimoisista shortlist-rafloista (on siellä vielä Nokka ja Ora ainakin) joista lounasta löytyy. Sitten pitää näihin tärkeämpiin hetkiin alkaa kehittämään jotain innovatiivisempaa. Lehtovaarahan on yksi Stadin ravintolamaailman grand old ladyista ja täällä on kerta jos toinenkin juhlittu sekä vietetty liikelounaita.

Töölön kirjaston takana sijaitseva rafla on ollut näillä sijoillaan jo yli puoli vuosisataa, joten tässä on oletettavasti nähty enemmän kuin yksi tällainen Mechelininkadun avaaminen. Nyt oli aikamoinen työmaa saatu aikaiseksi, kun katu oli melkein Ruoholahdesta asti auki.

One of the true classics of the Helsinki restaurant scene, this establishment has been here since 1940 and the menu reflects the roots. The Scandinavian appetizer buffet was the pièce de résistance of an otherwise satisfactory lunch.

Other restaurants of its ilk are Kuu, Kosmos and Bellevue.

Tarjolla on liikelounas (33e), jossa alku-, pää- ja peräruoka. Tänään oli tarjolla alkuun: Alkuruokapöytä tai sorsarillette piparjuurikastikkeella. Pääruokina: Tomaatti-inkiväärikeittoa, paistettua turskaa rucolakastikkeella ja punajuuririsotolla tai rosmariinipaahdettua lehmää korvasienimuhennoksella ja yrttipastalla.

Loppuun oli: Jälkkäribuffa tai sabayonkuorrutettua hedelmäsalaattia ja marenkia. Tähän hommaan vähän niinkuin kuuluu noi “pöydät”, joten mentiin niillä ja R. otti kalan, minä piffin.

Alkuun tuli vedettyä oikein kunnon ruotsinlaivasetti, tuollahan toki voisi vierailla useammankin kerran, mutta kun lautaselle vielä mahtuu pari nokaretta, vaikkapa salaatin päälle, niin mikä jottei. Tämä oli kyllä hyvä kokoelma herkkuja, kaikki maistui laadukkaalle ja kovin itse väkerretyn oloiselle.

Erityisesti kaikenlaiset kalat loistivat niin omalla maullaan kuin hyvin duunatuilla mausteillaan. Savu- ja graavilohi kastikkeineen vetivät pisimmän korren, tosin oli se lihapuolen paahtopaistikin ihan törkeän hyvin hoideltu. Ja diggailin myös niistä sipuleistakin joihin oli saatu todella syvä, mutta silti yllättävän hento portviinin maku. Loistava aloitus ja erinomaiset leivät vielä päälle.

Pääruokana minulla oli sitä nautaa korvasienimuhennoksella (I know!) ja yllättäen (tai ei, tykkäsinhän minä siitä Palacen korvasienivaahdosta tosi paljon) se muhennos toimi oikein hyvin. Herkkä korvasienen maku kerman kanssa syvensi ujosti suolattua lihaa.

Pasta oli herkullisen yrttistä, mutta jotenkin hautautui sen sienimuhennoksen ja paksujen lihapalojen alle. Annos oli ehkä aavistuksen epätasapainoinen, tavallaan siis kovin perinteinen.

R. veteli turskaa mielellään ja kun maistoin, niin olihan se todella hyvää, mutta ei niin kova setti kuin Kuun loistava turska. Risotto oli ehkä jäänyt snadisti veteläksi ja R. kaipaili tiukempaa punajuuren makua mukaan, nyt sitä oli vain nimeksi, kuten hailakan roseesta väristäkin voi päätellä. Taas perinteisen tasokas annos, mutta ei mitään järisyttävän yllättävää.

Jälkkäribuffa kuullosti oikein hyvältä ajatukselta ja kasasinkin omalle lautaselle crème brûléeta, tuulihatun näköisen jutun ja jotain mikä vaikutti ulkoisesti juustokakulta (karkit olivat kuvausrekvisiittaa R.n lautaselta). Kerma ja paahdettu sokeri oli todella herkullista, jopa siinä määrin, että meinasi mennä liiankin herkulliseksi ja rouskuttelinkin siinä mietteissäni sokeria hampaiden välissä kun vetelin viimeisen lusikallisen naamaani.

Tuulihattu osoittautui minikakuksi josta en ollut ihan niin innoissani ja sen päällä ollut tahna ei tehnyt asiaa paremmaksi. Juustokakkukin osoittautui jonkinasteiseksi mousseksi jossa oli (taas) mangoa päällä ja pehmeäksi kostunutta pohjaa.

Tämä jäi hienoiseksi pettymykseksi, varsinkin sen upean alkuruokapöydän jälkeen. Aika samoissa yleisenä kokemuksena kuin esim. Kosmos. Nyt pitää hetkeksi vetäytyä taas normilounaspaikkoihin, että saa tasapainoitettua elämän.

Sisustus huokuu historiaa ja todella hienolla tyylillä. On taulua seinällä ja kaikenlaista voittopokaalia yms. Ravintola jolla on noin ansiokas historia ja näin hienosti ylläpidetty taso, niin ruoan, palvelun kuin seinienkin osalta, täytyy olla hyvin johdettu/omistettu.

Nostan hattua koko porukalle, että pystyvät edelleen vetämään näin kovalla tasolla, tämä on jo omalla tavallaan instituutio, jossa jokaisen Stadilaisen pitäisi ainakin kerran käydä.

Ps. Döner Harju laajentaa Makkarataloon kohtuullisen suureellisen kuuloisella tsydeemillä.

URL www.lehtovaara.fi
Puhelin 09-440833
Osoite Mechelininkatu 39, Helsinki