Tästähän kehkeytyy tällainen epäterveellisyysviikko näiden purilaisten osalta, tosin muuten olen elänyt hyvinkin siivosti, joten ehkä se balansoituu jotenkin? Ja muistin valitettavasti lounaan jälkeen, että perjantainahan piti mennä sinne Sörkän burritopaikkaan, joka näemmä muuttuu jo pikku hiljaa Calamari Unionin kaltaiseksi väännöksi ytimestä kurviin. Mutta kalenterivaraus siis ensi perjantaille, katsotaan onnistuuko. Tänään oli kuitenkin vuorossa jostain syystä (ehkä ilma ajoi murmelina sisätiloja pitkin, ehkä veri veti, huunous, huukkers) Pietarsaaresta lähtöisin oleva kotimainen hamppari”ketju”, Friends & Brgrs (ehkä Pietarsaaressa on alijäämä vokaaleista?). Eli siis hampurilaisia ja aika stanuja vaihtoehtoja ilahduttavan yksinkertaiselta listalta joko vaan hamppari normina/isona tai sitten ateria (7,50e / 11e ateriana, 10,50e tuplana / 14e ateriana) ja ateria sisältää juoman sekä ranut. Lista näyttää seuraavalta: Friend’s Brgr eli Tuore leipä, itsetehty pihvi, tomaattia, jääsalaattia, cheddarjuustoa ja Friend’s Mayo; Classic Brgr eli Tuore leipä, itsetehty pihvi, juustoa, sinappia, ketsuppia, sipulia, salaattia ja tomaattia; Cheese & Onion Brgr eli Tuore leipä, itsetehty pihvi, karamellisoitua sipulia, cheddarjuustoa ja Friend’s Mayo; Veggie Brgr eli Tuore leipä, kasvispihvi (sis. kananmunaa ja juustoa), aiolia, marinoitua punasipulia, tomaattia ja salaattia sekä Kids Brgr eli juustopurilainen (4e). Majoneeseissa oli oma (Friend’s), aioli sekä chipotle. Itselle valikoitui Classic ateriana chipotle dipillä. Tilaus ja maksu hoidetaan tiskille, josta saa ränkyttimen pöytään mukaan.
Purilaisessa kesti kivat 15min, tosin tästä oli minua ennakkovaroitettu, joten ei tullu yllätyksenä. Eli ei ihan nopeinta pikaruokaa, mutta ihan ymmärrettävää, paikassa oli jo jonnin verran jengiä saapuessani 11:03 mestoille, mikä on aika hyvä saavutus kun ravintola aukeaa klo 11. Ja mesta tosiaan täyttyi minun jälkeen todella vauhdikkaasti, kannattaa siis olla tikkana paikalla jos ei halua odottaa hyvin pitkää aikaa. No se annos jokatapauksessa näytti aika hyvältä, peltitarjotin oli kivan rustiikki ja purilainen oli herkullisesti esillä ranujen kyljessä. Ensin piti tietysti maistaa niitä “triple cooked” ranskalaisia ja pettymys oli käsin kosketeltavaa. Eka ranu oli lötkö ja hieman väsähtäneen näköinen. Eihän tämän näin pitänyt mennä. Onneksi myöhemmät tikut olivat lähempänä sitä mitä pitikin ja kevyesti tulinen chipotledippi seivasi jonkun verran. Olihan nämä hauskan persoonallisia ja käsin tehtyjä, mutta kyllä ranulla pitää olla lasittunut pinta sekä ilmavan ihana sisus. Pidän edelleen BK:n ranuista enemmän. Burgeri oli kotikutoisen oloinen ja tällaisia on tullut tehtyä itsekin. Mikä ei sinänsä ole mitenkään huono asia, maku oli kohdillaan ja kokonaisuus oli mielestäni ihan hyvä ja täyttävä. Tässäkin BK:n snadi savun maku veti hieman pidemmän korren, mutta muuten tämä oli mielestäni sopivampi hamppari kokonaisuudeltaan. Mäkkäri häviää molemmille, mutta niin häilyvän vähän, että menee semanttiseksi väittelyksi. On nämä kaikki koko setiltä melko samalla tasolla. Pieniä lisäpisteitä tuli suomalaisten raaka-aineiden (ainakin webskan mukaan ja kaikki mikä lukee intterwebissä on totta!!12) suosimisesta sekä pippuri- ja suolamyllyistä pöydissä.
Sisustus on yksinkertaisen freesi ja mahtavan valoisa, isot ikkunat tulvivat hentoa päivänpaistetta harmaiden pilvien välistä Aikatalon toisessa kerroksessa sijaitsevaan saliin jota koristivat vängät lamput. Täältä oli kiva tihrustella Atskin kujaa vaeltelevia hahmoja. Asiakaspalvelu oli asiallista. Kasvissyöjälle oli se vegeburgeri. Lasten kanssa teoriassa voisi tulla, mutta jos on tässä kohtaa liikkeellä, niin todennäköisesti tulisi valkattua joku muu kohde.
Fetching directions......
