Kävin hetki sitten rakkaan vaimoni kanssa syömässä ulkona, kun saatiin lastenhoitajakin illaksi ja kaikkea. Kohteeksi valikoitui joku aika sitten remontoitu Demo (oli se tulipalo), jossa ollaan vuosien varrella asioitu useita kertoja ja josta on hyviä (ja yksi vähän huonompi) muistoja.
The highly proficient kitchen and talented sommelier hold this Michelin starred restaurant up. But something seems lacking as I feel that the restaurant is hitting below it’s weight and does not reach the levels of the best restaurants in Helsinki. Still, it is a very stylish and a classy dinner, but comes with a hefty price tag.
Some of the best restaurants in Helsinki are Olo, Ask and Finnjävel. You would do well to visit all of them.
Tässä Michelin-tähdellä varustetussa ravintolassa on tarjolla maistelumenu joko neljällä (62e), viidellä (75e), kuudella (92e) tai seitsemällä (102e) ruokalajilla. Näiden lisäksi löytyy myös menuihin sovitettu viinimenu (48e / 63e / 78e / 93e). Otimme tuon pitkän kaavan, edellisestä ulkoilusta on kuitenkin jo hetki eikä tässä ollut mikään kiire.
Homma lähti liikkeelle keittiön terveisellä, joka oli riisikeksi suppilovahverojauheella. Nämä olivat mielenkiintoisen makuisia ja rapsakkuudestaan huolimatta sulivat suuhun.
Seuraava amuse-bouche oli pikkelöityä kurpitsaa itse tehdyllä kinkulla. Täyteläisen rasvainen “pekoni” oli upean makuista ja pikkelsi sopi siihen oivasti.
Ensimmäinen leipä joka saapui pöytään oli ehkä innovatiisivimman oloinen komponentti koko ruokailussa. Tuhkapullia eli suolaisen korvapuustin kaltaisesti väännetty leipä, jossa kanelin sijaan oli käytetty tuhkaa. Tämän kylkeen tuli levitteeksi savustettua silavaa päällystettynä hunajapaahdetulla silavalla. Aivan upeat maut ja hauska versio tutusta pullan muodosta.
Ensimmäinen alkuruoka oli tattikeitto ilmakuivatulla peuralla ja puolukoilla, paahdetulla ohralla, ketunleivällä sekä sienivaahdolla joka oli maustettu piparjuurella. Annos oli oikein hyvä, mutta ei mitään kovin järisyttävää, teknisesti taitava.
Seuraava alkuruoka oli graavattua keltuaista, silliä, aurinkokukkapestoa ja punasipuli-leipä-kananmunasötkötys. Silli oli raikkaan hapokas joka taittoi kananmunan rasvaisuutta, mutta mielestäni tuo graavattu keltuainen oli toteutettu paremmin Grönissä.
Seuraava leipä oli mallasleipää kuivatetuilla hedelmillä ja oluella. Tämä oli ihan hyvä, mutta ei päässyt samalle levelille niiden “tuhkapullien” kanssa.
Ensimmäinen pääruoka oli taimen ja kasvispaistos. Mukana oli lampaankääpää ja kalalientä vaniljalla sekä jota kiehtovasti maustoi myös fenkolinsiementen tuoma anismaisuus. Taimen oli taitavasti paistettu, rapsakka nahka ja hyvin maustettu. Mutta tässäkin kaipasin jotain muutakin kuin vain hyvää kala-annosta.
Seuraava pääruoka oli lihaa, eli karitsanpotkaa Ahvenanmaalta. Kaverina oli mustaksi paahdettua purjoa ja purjopyrettä, lampaanpaistia, kantarelleja, lehtikaalia ja punaviinikastiketta sekä ruusukaalia. Karitsanpotka tuotiin erikseen, josta sitä pääsi kivasti riipimään ihan itse pääannokseen. Liha oli maukasta, mutta purjopyre ja -tuhka ei jotenkin osunut itselle, punaviinikastike oli toki perinteisen tasokas kumppani liha-annokseen.
Jälkkäreiden ja suolaisen ruoan välimaastoon oli duunattu hauska versio juustolautasesta. Tarjolla oli sveitsiläisestä lehmänmaitojuustosta valmistetut tacot ja juustokreemi sekä pikkelöityä sitrusta. Annoksen muoto oli jännittävä ja hauska, taco oli myös hyvän makuinen ja oli mielenkiintoista saada juusto useammassa muodossa.
Ensimmäinen jälkkäri oli ternimaitovaahto, lakkaa ja jäde ruskistetusta voista. Kaikki lautasella olleet komponentit maistuivat, mutta jotenkin tämä oli omasta mielestä vähän liian turvallinen valinta jälkkäriksi.
Viimeinen annos oli tyrniä eri muodoissa, porkkanakakkua ja omenakastiketta. Porkkanakakku oli herkullinen ja omenakastike sekä tyrni sopi tähän erinomaisesti. Tämä oli tyylikäs ja herkullinen lopetus tasokkaalle illalliselle.
Sisustus on pelkistetyn tyylikäs, muutamilla harkitun aistikkailla yksityiskohdilla ryyditetty. Musiikki oli modernia ja vaihtelevaa, tosin suomirappi ei jotenkin sopinut raflan yleisfiilikseen (vaikka sitä itse diggailenkin).
Asiakaspalvelu oli kohteliasta ja sujuvaa, mutta täytyy sanoa, että jos daami on pois pöydästä, niin on mielestäni kohteliasta odottaa serviisiä siihen, kun hän saapuu. Muutenkin tässäkin kohtaa joku jäi uupumaan, joskus kauan sitten Demossa sai rennon ammattitaitoista palvelua, nyt tämä oli jotenkin jäykän oloista. Pöydässäkään ei viitsitty mitenkään erityisemmin tarinoida annoksista, puheliain porukasta oli erinomainen sommelier.
Kasvissyöjälle ei toki varsinaiselta menulta löytynyt ihan hirveästi, mutta koska kyseessä on näinkin laadukas ravintola, niin on ihan selvää, että se vegemenukin tehdään pyydettäessä. Ja ollaan joskus kävelty kaverin kanssa ravintolaan sisään ja pöytään on loihdittu lennosta kalapainotteinen menu, ilman lihaa. Kysymällä selviää.
Lasten kanssa voisi teoriassa tulla, ovat hekin jo muutaman maistelumenun ehtineet vetää, mutta jotenkin tämä nyt ei kohdannut meidän kohdalta sitä laatulupausta mitä se tähti ja nuo hinnat olisivat indikoineet.
Kaiken kaikkiaan tämä oli hyvä suoritus, mutta ei niin hyvä kuin olisin toivonut ja jotenkin tässä jäi sellainen olo, että vedetään sellaista tasaista suoritusta ja innovatiivisimmat paukut pistetään muihin kohteisiin. Ehkä se loistava Finnjävel verottaa tässä kohtaa jotenkin? Mene ja tiedä, mutta nyt tämä on “vain” yksi Helsingin kovimpien ravintoloiden ryhmässä, eikä mielestäni ihan nouse sille tasolle mitä olisi voinut kuvitella. Omasta mielestäni esim. Grön tai Passio vetää paremmin (tosin enpä ole niissä hetkeen käynyt).
| URL | www.restaurantdemo.fi |
| Puhelin | 09-22890840 |
| Osoite | Uudenmaankatu 9-11, Helsinki |