Phở-keittojen metsästys jatkui uuden Mai Viet -ravintolan tiimoilta. Tämä aikaisemmilla reissuilla bongattu vietnamilainen kahvila/ravintola tuli mieleen, kun piti keksiä nopeasti joku paikka missä käydä lounaalla palaverisuman keskellä ja mieluusti vielä “kuivin jaloin”. Tai no, oikeastaan olin jo matkalla Charlotte-kahvilaan, mutta Kampin metroasemalta noustessa totesin ilman olevan sen verran suopea, että päätin hoitaa Lapinlahdenkadun viimeisen ravintolan tehdyksi (rasti seinään jne). Paikka tarjoaa vietnamilaisen sopan lisäksi Banh Mi -sämpylöitä (joita teki ihan hirveästi mieli, mutta pakko vetää kaikki Stadin pho:t!), kevätrullia sekä sushia.
Tarjolla oli: Phở naudalla tai possulla tai kana-possu mix tosin kanaa ei ollut ja possua ei oltu vielä leikattu , Bún (vai pho?) soppa vegenä eli tofu+katkarapu (ya rly)+sieni (8,50e), Banh Mi (6,50e iso / 3,90e puolikas), kevätrullia 3 kpl (7,50e) sekä sushia (8,50e “annos”). Näiden lisäksi löytyi mm. vietnamilaista kahvia (2,80e) ja teetä yms. Itselle valikoitui se pho naudalla, kun possua tai mixiä ei ollut tarjolla listasta huolimatta. Otin myös sen vietnamilaisen kahvin, kun jotenkin teki mieli.
Soppa saapui seminopeasti ja oli oikein hyvännäköinen ilmestys tarjottimella. Viereen tuli tykötarpeiksi normaalit (linnunsilmä)chili ja lime, viereiseltä pöydältä nappasin kylkeen vielä (joutsen) srirachapurnukan. Aloitetaan liemestä, kun se on kuitenkin se oleellinen juttu tässä. Hyvä, syvä maku, hieman samea eikä liian rasvainen, tämä oli oikein kelvollinen liemi vaikkakin tämän kai teoriassa kuuluisi olla kirkas. Eli perustat olivat ihan hyvät ja tähän päälle oli sitten kasattu sitä lehmää, kevätsipulia, leveähköä riisinuudelia, punasipulia sekä reilusti varsiselleriä, mikä oli snadi poikkeus aikaisemmista.
Nauta oli jäänyt sopivan meheväksi ja toimi hyvin tässä kontekstissa. Nuudelit olivat sopivan kypsyisiä ja niitä oli sopivasti muihin komponentteihin nähden. Punasipulia olisin henk.koht. (nimim. toim.huom.) toivonut lisää ja ehkä hitusen krouvimpina palasina, mutta olenkin perso punasipulin puraisulle. Yllättäen se varsiselleri sopi oikein mainiosti tähän ja toi kaivattua tekstuuria sekä pientä pirteää lisämakua kokonaisuuteen. Jäin kaipaamaan niitä yrttejä (thaibasilikaa ja/tai korianteria nyt ainakin), mutta “them’s the breaks“. Tämä oli jotenkin itselle sopiva versio sopasta, joten jaksoin vedellä (pienellä sriracha-avustuksella) loppuun asti. Jälkkäriksi vedelty kahvi oli makeaa ja hieman erilaisen makuista, kuten näiden kuuluu ollakin. Hyvä, kevyehkö lounas maukkailla mauilla.
Sisustus on yksinkertainen ja melko siisti, kuitenkin vähän vanhan kahvilan patina näkyy joistain kohtia. Ovi oli tullessa lukossa ja sitten olikin auki ilman mitään isoa lämmityselementtiä, joten vähän tämä oli tälleen kotikutoisen oloinen lounaskokemus.
Asiakaspalvelu oli sympaattisen ujoa ja ystävällistä sekä miellyttävän huomioonottavaista, kun erikseen jaksettiin varmistella halutut ruokailuvälineet sekä kahvin maustamiset jne. Täällä oli ihan kiva asioida ja tuijotella Lapinlahdenkadun ihmisvirtaa. Kasvissyöjälle oli vähän hintsusti juttuja, ellei nyt kelpuuta katkarapuja vegevalioonsa. Lasten kanssa en ehkä erikseen lähtisi.
| URL | maiviet.fi |
| Puhelin | 045-1280668 |
| Osoite | Lapinlahdenkatu 21, Helsinki |
Tämä tuli testattua viime viikolla.
Itse tykkäsin todella paljon, liemi oli hyvä, nauta mureaa ja lisukkeet sopivia. Yrttejä oli liian vähän, mutta juttelin paikan pitäjän kanssa (ja esittelin kuvia omatekoisesta pho’sta) ja kun kysyi parannusehdotuksia niin sanoin, että yrttejä saisi olla reilusti. Täytyy käydä lähiaikoina uudelleen.
Yrttejä jäin tosiaan itsekin kaipaamaan, mutta muuten tämä oli ihan kelvollinen soppa ja jotenkin tosi sympaattisen oloinen rafla noin muutenkin.