Same old same old, batteries not included. Aamujumppa onneksi sujui ihan hyvin ja tässä on päässyt jo testaamaan uudehkon kiesin webaston ajastinta (en osannut ekalla kertaa). Noin muuten tässä täytyy mukailla herra Jää Palaa ja todeta, että steady paskaa. Yritetään nyt kuitenkin pitää pää pinnan yläpuolella ja rehata reki halkeilevan jään poikki rannalle tai edes kivikkoiselle luodolle. Onneksi olin ytimessä (ku o perjantai) ja pääsin syömään muutakin kuin aamupuuron.
Rupesin muuten ihan huvikseni tässä laskeskelemaan noita lounaspaikkoja ja olettaen että laskupääni on ollut oikeassa (ei kovinkaan todennäköistä) ja Zetor että on oikeasti ollut #881, niin sittenpä tämä oli lounaspaikka numero #900. Tähän olisi ehkä ihan hyvä lopettaa, mutta vuotta on vielä jäljellä ja näitä perjantaikeikkoja lienee tiedossa tulevaisuudessakin. Että katotaan nyt. Jotenkin tämä tuntuu tällaiselta rauhoittavalta puuhalta kaiken sekavuuden keskellä. Olisihan tuota rajapyykkiä ollut ihan kiva jotenkin juhlistaa, mutta mennään niillä korteilla mitkä on jaettu, muutakaan ei voi.
A restaurant with a menu heavily influenced by Middle Eastern fare. The food was tasty and light but the prices were a bit on the heavy side.
Varsinaista lounaslistaa ei (vielä) ollut esillä, vaan vain suppeampi otos à la cartesta. Otin itse suositusten mukaisesti: Pitaa ruskistetulla voilla ja valkosipulilla (4e), labnehin (4,90e), burratina mozzarellan (7,90e) sekä fattoushin eli leipäsalaatin (15,50e).
Tosin salaatti oli suositusten vastainen, mutta ei tehnyt pääruokina olleita vaihtoehtoja mieli, kun en halunnut mättää lihaa tai kalaa kitusiini. Varmaan tulossa sairaaksi tai jotain.
Alkuun tuli se labneh pikku kupissaan ja hetken päästä burrata-pallo oliiviöljyllä ja suolalla maustettuna. Juustopallukan viereen tuli paahdettua pitaa, mikä tekikin tästä lounaskokonaisuudesta puolivahingossa superpitapötkylän. Mutta ei se haittaa, kyllä se löytyy.
Paahdettu pita oli meinaan pirun hyvä setti ja toimi sen muikean happaman labnehin kanssa hienosti. Burratasköntsä maistui myös erittäin herkulliselle ja vaikkakin tällaisen muualta soursatun (finglish!) tuotteen esillepano on enemmän silleen deejiin vs. säveltäjä-soittajan hommia, niin hyvä soundi oli alkupaloihin saatu.
Pääruokana olikin sitten ovelasti pitapalasia petollisen yksinkertaisen oloisessa salaatissa. Petollinen siksi, että kastike nosti kokonaisuuden yli odotusten ja rehujen alle oli piilotettu lisää labnehia, joka toi hyvää syvyyttä ja lisää happoa messiin, kun taas upeasti duunattu uppomuna antoi täyteläisyyttä.
Jännästi se voideltu pita tuli vasta tässä kohtaa mukaan, mutta mikäs siinä, kun maistui hyvälle ja näillä sai nuohottua salaattilautasen puhtaaksi, sitten kun oli rouskuvat baby gemit ja ihanasti pikkelöidyt punasipulit vedetty nassuun. Maistuva lounas, sekä sopivan kevyt tällaiselle tstohiirelle, tosin kyllä se tähän hintaan sietääkin olla.
Ei tässä silti mitään kulinaristisia elämyksiä päässyt syntymään, mutta mielellään tänne tulisi iltaa istumaan frendien kanssa pikku snacksien siivittämänä.
Sisustus on tyylikäs, jotenkin tuli Vinkkeli mieleen, silleen hyvällä tavalla. Asiakaspalvelu oli kohteliaan ystävällistä ja erittäin sujuvaa, vaikka paikka tulikin nopeasti täyteen. Kasvissyöjälle oli salaatteja etc, tosin olihan näissäkin joko juustoa tai jugrua (#haittaakse). Kivan oloisen raflan ovat herrat Välimäki ja Rastas vetäisseet pystyyn, mielenkiintoista nähdä miten tarjonta kehittyy.
| URL | www.ravintolapenelope.fi |
| Puhelin | 050-4659199 |
| Osoite | Mikonkatu 9, Helsinki |