Olen työmatkalla Stadissa (times are strange) ja näin ollen niinä hiljaisina hetkinä pitää keksiä muutakin kuin Pokémonien metsästystä ja patikointia viihteeksi. Vuosia sitten olin käynyt R:n kanssa Kuurnassa kun neiti M. oli antanut lahjakortin ja kokemus oli erinomainen. En muista tarkalleen mitä silloin tuli syötyä, mutta muistijälki on positiivinen ja ainakin alkuun tuli minulle tartar-pihvi. Paikkahan on ollut Krunikassa jo pidempään ja edustaa reteetä bistromeininkiä tunnelmallisen intiimissä miljöössä.
An intimate bistro with an authentic atmosphere and good, honest food. The menu I had was abundant and tasty, but slightly below expectations for this price point.
Other wonderful bistros in Helsinki are Grön, Chapter and Vinkkeli.
Tarjolla on kahden (37e) tai kolmen (44e) ruokalajin menu, jonka sisältö ilmeisesti päivittyy usein. Tänään tarjolla oli alkuun: Kylmä avomaankurkkupiimäkeitto Kuurnan mozzarellalla, paahdettuja muikkuja smetanalla tai graavattua hevosen sisäfileetä pikkelöidyllä punajuurella. Pääruokapuolelta löytyi: Nokkoslettu kermaisella korvasienikastikkeella, päivän kala (hauki) varhaisperunasalaatilla tai ylikypsiä porsaan poskia varhaiskaalilla ja tomaattiyrttisalsalla. Jälkkärilistalle oli pistetty: Kyytön jogurttijäätelöä raparperilla, suklaajäätelöä mansikoilla tai Brita-kakkua marjoilla. Itselle valikoitui keitto ja possu, jälkkäri oli pakko jättää väliin, kun ei vaan kyennyt. Tilaus ja maksu hoidetaan pöydässä.
Alkuun tuli talon omaa leipää, niin sämpylää kuin näkkäriäkin sekä lohko voita. Sämpylät olivat hyviä, tosin ehtineet jo viilentyä, mutta hyvä sitko ja maku. Näkkärit maistuivat hyviltä ja näitä tulikin naposteltua ruokalajien välissä lisää.
Ekaksi olin valinnut sen sopan, kun olin hieman kuumissani kaiken rehaamisen jälkeen. Keitto oli täyteläisen maittavaa ja virkistävän makuista, pienillä suolasattumilla ja hienoisella öljyllä jalostettuna. Mozzarella ei oikein ollut ihan niin täysiosuma, jotenkin sen rakeinen tekstuuri ei mielestäni sopinut tähän kokonaisuuteen. Mutta siis hyvä alku, leipineen kaikkineen.
Pääruoka tuli kohtuullisella tahdilla, kovasti siellä parvelle sijoitetussa keittiössä selvästi häärättiin, kun oli niin kova kolina päällä. Possun poskea olikin sitten todella tiukka määrä, ei pystynyt ihan kaikkea vetämään, varsinkin kun viimeisen palasen nurkassa oli jotenkin se kypsyystaso tai tekstuuri tai joku vähän outo verrattuna muihin.
Yleisesti ottaen olivat kuitenkin herkullisen suussasulavia jötiköitä, joita pystyi lähes lusikoimaan suuhun. Mutta se mikä itselle teki tämän annoksen, oli se aivan loistavan hapokas tomaattisalsa, joka leikkasi muiden makujen läpi kauniisti. Sekä myöskin varhaiskaalin ja täyteläisen kastikkeen sekoitus, joka toimi upeasti, mutta täytyy sanoa, että pidin silti enemmän Chapterin hienostuneemmasta kaali+kastike -annoksesta kuin tästä, kuinka herkullinen tämä olikin.
Hiillostetut sipulit komppasivat muuta annosta erinomaisesti, joku tuossa vähän karrelle palaneessa varressa viehättää. Loistava illallinen, mutta ei ihan niin kova kuin mitä luulin, ehkä se oma odotustaso vuosien kultaamien muistojen takia oli kohtuuton? On tämä silti mahtava rafla intiimille kohtaamiselle sen jonkun tärkeän kanssa.
Sisustus on ruuhkaisen kaunis ja tavoittaa konstailemattoman mannermaisen tunnelman rennolla, mutta kuitenkin ammattimaisella otteellaan. Seinälle on raapustettu menun jatketta (+3e alkuun ja saa sen tartarin, +3e loppuun ja saa juustoja), taustalle tuleva ääniraita täyttyy ympärillä olevien pöytien puheensorinasta ja keittiön tohinasta. Tänne kannattaa suunnata jo pelkästään ambienssin takia.
Asiakaspalvelu oli ystävällisen kohteliasta ja sujuvaa, odotteluajat olivat sitä mitä pystyi kuvittelemaankin pienen ravintolan täyttöasteella. Kasvissyöjälle oli oikein tasokkaan oloinen kattaus, kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa. Lasten kanssa voisi mennä vähän sekavaksi, tosin oli viereisessä pöydässä yksi skidi syöttötuolissa, joka sitten loppua kohden viipottikin vähän siellä sun täällä. Jotenkin tuollaiset pienet pörriäiset saavat aina hymyn huulille, hauska katsoa kun ne menevät.
Ps. F6 hotelli on näemmä avautunut ja sillä oli kiintoisan oloinen terassi sekä cocktail-baari (tosin nyt ei ollut sen kokeilemisen aika).
Pps. Erottajan pömpelin ohi kävellessäni tuli fläsäri siitä, kun käveltiin portaita alas faijan kanssa. Täällä oli joku kioski tai jotain. Jänniä tuollaiset selkäytimestä nousevat, hyvin vahvat muistot.
URL | www.kuurna.fi |
Puhelin | 010-2818241 |
Osoite | Meritullinkatu 6, Helsinki |
Kyseinen pömpeli (Erottajan paviljonki) on muuten Alvar Aallon suunnittelema.
Ohoo! En tiennytkään, mielenkiintoinen tieto, kiitos.