Month: February 2016

Viime viikon keskiviikkona tuli käytyä kollegoiden kanssa “tiimiytymis”-tapahtumassa, johon oli ilahduttavasti valittu Team Kitchenin järjestämä kokkauskurssi. Paikka tarjoaa isommille ryhmille halutun teeman mukaan organisoituja tapahtumia, jossa kuullaan hieman tarinaa ja teoriaa ja sitten järjestäydytään tiimien mukaan väsäilemään useamman ruokalajin käsittävää illallista (tms).

Alkuun oli esittäytymiset ja kuoharilasit, jonka jälkeen jaettiin menut jokaiselle osallistujalle. Tänään valmistettiin: Lohicarpaccio seesamiöljymarinadilla, fasaaniwallenberg palsternakkapyreellä ja punaviinireduktiolla sekä piparjuuri puolukoilla ja loppuun oli Calvados-omenoita jogurtti-vaniljajäätelöllä. Herkullisen kuuloinen lista siis.

Esitellessään menua residentti huippukokki, Mark Kumlin kertoi fasaaneista, mm. että ne pitää renssaa tarkasti haulien takia. Ampumarei’issä oli myös höyhenenjämiä, jotka piti putsata. Itse sijoittauduin tähän ryhmään, koska en ollut aiemmin käsitellyt fasaania/”suolattua” lihaa ja wallenbergiakin olen valmistanut kotona vain kerran tai kaksi. Annokseen tuli mukaan myös possun ja lehmän jauhelihaa.

Wallenbergien mössöön vedettiin luonnollisesti myös mausteet (mustapippuria ja suolaa) sekä rakenteen auttamiseksi kananmunan keltuaisia. Pinta tehtiin panko-persiljasekoituksella.

Puolukkasörsseli pistettiin myös matkaan, paljon sokeria ja sitä piparjuuritahnaa, jonka jälkeen hellä sekoitus, jotta marjat eivät hajoa.

Oman tiimin häsäyksen yhteydessä pääsin vierailemaan muidenkin porukoiden tekemisiä. Hieman pakkasessa kylmetettyä lohta oltiinkin jo kovaan tahtiin leikkelemässä ohuemmaksi siivuksi.

Lohen siipaloinnin ihmettelyn jälkeen kävin tutkailemassa punaviinireduktion tilaa, hyvältä näytti, tosin itsellä tähän ei ollut osaa eikä arpaa. Tiimissäkin tehtiin sisäinen jako hommien alussa ja kuusi henkeä jaettiin kastikkeiden ja lihan kesken parivaljakkoihin.

Taisteluparivaljakko, jossa itse olin, oli edennyt hienosti tehosekoitinvaiheeseen. Tässä päästiin vääntämään lihapirtelöä oikein antaumuksella. Jännitymomentin meidän tiimin ruokalajiin toi pieni “ping” ääni, joka tuli lihan muussauksen puolivälissä. Eli sinne oli kuitenkin jäänyt yksi pieni hauli seikkailemaan. Vähän niinkuin joulumanteli, paitsi potentiaalisesti snadisti ikävämpi yllätys.

Tähän väliin oli pakko mennä tutkailemaan jälkkäriporukan (ei näitä ehkä viitsi vielä kylmäköiksi kutsua) flambeerausta. Tähän tehtävään Mark antoi oikein hyvän opastuksen ja varoitti mm. liekittämästä liesituulettimen alla, rasvainen liesituuletin imaisee liekit ikävien hajujen lisäksi kivasti uumeniinsa.

Näyttävän tulishown jälkeen olikin wallenbergien paistamisen aika ja kätevästi meidän tiimin puuhaneiti J. hoiti tätäkin (kastikkeiden yms lisäksi) tottunein liikkein. Pihvit tulivat paistetuksi ripeään tahtiin sulan voin ja rypsiöljyn syleileminä. Tämän jälkeen pihvit sijoitettiin köllöttelemään pelleille, odottelemaan uunin loppulämmitystä.

Lohen päälle valmisteltiin seesamiöljyä, soijakastiketta, sitruunamehua ja inkivääriä sisältävää marinadia. Valmiiden viipaleiden päälle pleittauksen yhteydessä siroteltiin ruohosipulia, raastettua sitruunankuorta sekä paahdettuja seesaminsiemeniä. Kylkeen vielä väsättiin voissa paistettu ruisleivän viipale tuomaan lisätekstuuria.

Seuraavaksi olikin sitten vuorossa erittäin mieluisan illan loppuhuipentuma, eli syöminen. Keittiön vieressä sijaitsevaan tilaan oli katettu kauniisti pitkä pöytä ja jokaiselle ruokalajille oli valittu huolellisesti sopivat viinit. Vierustoveri ja taistelijaparini oli vastaanottavassa päässä, kun tipattomalla (tai muuten vaan terveellisemmällä) linjalla liikkeellä olevat naiset vastapäätä sijoittelivat omia lasejaan hänen eteensä.

Alkuun tuli tosiaankin se lohicarpaccio, ja tähän sopi erinomaisesti se marinadi, seesami on hyvä kaveri lohelle. Chilihän tähän olisi sopinut hienosti, mutta alkupalaan se on ehkä vähän liian tiukka komponentti. Se ruisleipä oli miellyttävän rapsakka ja voita tihkuva.

Toimi erinomaisesti ja viini, mitä se sitten olikaan, sopi mainiosti annokseen. Tähän tuli vielä pientä tarinaa viinistä, sekä kehoitus maistella viiniä ennen ja jälkeen ruoan, jotta pääsee koestamaan sen vaikutusta annoksen makuun.

Seuraavaksi tarjolle tuli the main event, eli wallenbergi. Täytyy sanoa, että kokkien antamat asetteluohjeet olivat oikein hyviä ja näistä annoksista tuli omiin silmiin ihan kivannäköisiä, vaikka amatöörit olivatkin säätämässä.

Wallenberg kastikkeineen oli herkullinen, vaikkakin täytyy myöntää, että suolaa olisi saanut olla enemmän tähän lihamäärään. Puolustaudun jälkikäteen sillä, että mausteiden tarkistaminen parin viinilasin jälkeen tällaisessa hässäkässä ei ole enää niin helppoa. Mutta totta, tämä olisi pitänyt niiden haulien lisäksi suolata ihan oikeallakin suolalla.

Ja se “joulumanteli”? Oman tiimin neiti J. “took the bullet”, eli se hauli löytyi hänen pihvistään eikä mitään ikävää haaveriakaan päässyt käymään. Hauli oli erinomaisen pieni, pienen nuppineulan pään kokoinen, eipä noita ole kauhean helppo löytää sieltä lihan seasta.

Jälkkäri oli sekin herkullinen ja tähänkin oli löydetty kiva kupliva viereen, joka sopi tämän makean lopetuksen kaveriksi. Täytyy sanoa, että se jogurtista itse väsätty jäde oli niin hyvää, että täytyy joskus omalla jätskikoneellä koestaa kotioloissa. Herkullisen täyteläistä.

Kaiken kaikkiaan täytyy kehua kyllä tätä settiä, koko iltapäivä/ilta oli erinomainen ja tällainen yhdessä väsääminen on hauskaa, kuten myös tietysti ruoanlaitto noin yleensäkin. Ja oma jännityksensä on aina vieraassa keittiössä toimiminen, mutta todella hienosti koko henkilökunta hoiti opastamiset ja auttamiset.

Muutenkin koko ilta oli taitavasti järjestetty, menu koostui annoksista joissa oli vaikea epäonnistua, varsinkin näin ammattitaitoisen henkilökunnan avustuksella. Lokaatiokin oli vallan mainio, tästä osa porukkaa jatkoikin iloisin fiiliksin kohti Helsingin yötä. Itse sain onnellisesti kyydin kotiovelle, kiitos herra R:lle siitä.

URL	www.teamkitchen.fi
Puhelin	050-4005543
Osoite	Fabianinkatu 8, Helsinki