Gaijin

image

Käytiin sitten vanhan ystävän kanssa Gaijinissa istuskelemassa ja otettiin pitkän kaavan mukaan, eli maistelumenu. Paikkahan on Tomi Björckin ja Matti Wikbergin toka ravintola Farangin jälkeen, joka sekin on erittäin hyvä ja toi tullessaan uudenlaisen otteen itämaiseen/kaakkois-aasialaiseen ruokaan mitä ei oltu aiemmin stadissa oikein nähty. Gaijinissa en ollut aiemmin käynyt, joten oli ilo maistella tätä valikoimaa.

image

Maistelumenu alkoi Mussel & fresh yuzu annoksella eli vihersimpukkaa, “yuzu-jam” ja merileväkaviaaria. Tästä en jotenkin tajunnut ottaa kuvaa kun tilanne tuli päälle niin nopeasti. Annos oli kuitenkin kaunis, tarjottuna simpukankuoresta ja miellyttävän merinen makumaailmaltaan. Tämän jälkeen tuli yllä näkyvä Pork bun eli possunkylkeä, kimchimajoneesia, pikkelöityä kurkkua ja pehmeää leipää. Käytännössä Gaijinin veto burgerista jossa itämainen höyrytetty sämpylä sisälsi mahtavia makuja, vaikkakin ehkä itse pidän tulisemmasta, niin ymmärrän kyllä ettei se oikein palvelisi tarkoitustaan tällaisessa kokonaisuudessa. Näiden jälkeen saapui pöytään Sashimi tasting eli sashimilajitelma, mätiä, wasabi-yuzu dressing, wakamea ja wasabimajoneesia (ylin kuva). Tässä oli erinomaisen hienostuneita makuja ja oli hauskaa poimia erilaisia makukomboja lautaselta.

image

Foie & unagi “nigiri” eli glaseerattua ankeriasta, ankanmaksaa, “nori” levää, teriakiriisiä ja maapähkinää. Tämä olikin erittäin mielenkiintoinen kokonaisuus, maut olivat taas loistavia ja pidin tämän esillepanosta sekä siitä, että tarjotaan tällaisena sormiruokana näinkin hienostuneita settejä. Muutenkin tässä oli katuruoka-konsepti nostettu melkoisen jalustan päälle.

image

Roasted “saikyo miso” salmon & fresh wasabi “mt. fuji” eli saikyo-miso marinoitua lohta, mustajuurta, tuore wasabi-dashi emulsio, bonitoa ja merileväkaviaaria. Sivuun tuli Gohan japanilaista riisiä. Tässä annoksessa kohokohtana oli erittäin hienon makuinen lohi joka oli lähellä raakaa, kaverille lohi oli hieman ali ja itselle juuri sopiva, tällaisista makuasioista on kiva kiistellä näin hienon ruoan äärellä.

image

Grilled kagoshima beef yaki style eli makeassa soijassa marinoitua grillattua kagoshima-härän sisäfilettä (tämä oli ekstra maistelumenuun). Tässä oli hämmentävän mureaa, suussasulavaa lihaa joka oli aivan erinomaisen makuista. Esillepano oli jälleen jännä ja katuruokamainen, mutta tässä se hieman jäi häiritsemään, koska lihapala oli liian iso kerralla huitaistavaksi ja toisaalta niin mureaa, että siitä palasen puraiseminen oli haastavaa (on minullakin ongelmat).

image

Gaijin style “ramen ribs” eli paahdettuja possun ribsejä, rapeaa ramen-nuudelia ja togarashia. Tämä oli aivan mielettömän hyvä versio ribseistä, suussasulavaa lihaa mutta ei liian kypsäksi mennyttä. Upeat maut ja nuudelin tuoma rapsakka tekstuurivaihteli annokseen sekä pieni tulisuus chilikastikkeesta jota sai sohia ribsien päälle oman fiiliksen mukaan. Ja jälleen kivan sottaista katuruokameininkiä näin hienostuneella tavalla tässä ympäristössä, hyvä hyvä.

image

“Aio nori” scallops & wakame eli paistettua kampasimpukkaa, aio-nori-merilevädressing, bonitoa ja marinoitua lohenmätiä. Kampasimpukka oli luonnollisestikin erittäin hyvin paistettu ja tässä annoksessa tuli jälleen hyvin meri esiin, pleittausta myöten.

image

Bo ssäm gaijin eli grillattua possunkylkeä, salaatinlehtiä, pikkeleitä, kimchiä, seesamidressing ja chilipastea. Tässä oli sitten salaattilehtiin kääräistyä settiä, eli vähän (hieman liian pliisua) kimchiä, erittäin herkullista possua ja lisukkeina kurkkua sekä retikkaa (? oli mitä oli, tämä oli rapsakkaa ja herkullista). Kastikkeina löytyi chiliä, seesamipohjainen kastike sekä majoneesia. Näistä komponenteista oli hauska nyhertää omia pikku annoksia ja se on jännä miten tällainen näpertely saa aikaiseksi aina iloista keskustelua ruoasta.

image

Apricot & vanilla eli aprikoosi-vaniljasorbettia, vaniljalla maustettua valkosuklaacremeä, mantelisable, kuivattua aprikoosia ja mantelimaitoa. Loistavan maukas ja raikas lopetus erinomaiselle kokonaisuudelle. Harmoniset maut toimivat mahtavasti yhteen ja erityisesti se sable oli jotenkin ihanan makuinen.

Sisustus on erittäin tyylikäs ja hillityn hienostunut itämaisella fiiliksellä. Pahoittelut ettei ole kuvaa, mutta en ota kuvia tiloista missä on näin paljon ihmisiä liikenteessä ja sopivaa kuvakulmaa ei oikein löytynyt. Jokatapauksessa mesta on ehdottomasti yksi stadin tyylikkäimmistä paikoista ja tänne voi tuoda vaativimmankin henkilön mukanaan. Asiakaspalvelu oli osaavaa ja ystävällistä sekä sopivan rentoa nuorekkaan ja trendikkään ravintolan konseptin mukaisesti. Kasvissyöjälle tämän tasoissa ravintolassa tietysti löytyy omat annokset, mutta kannattaa toki ilmoittaa tästä (sekä mahdollisista allergioista yms) etukäteen kun tekee pöytävarausta. Lasten kanssa tänne voisi hyvinkin tulla, tosin ehkä hieman lyhyemmän kaavan mukaan, maistelumenussa kuitenkin kului tunti jos toinenkin. Viereisessä pöydässä istui nainen kahden teini-ikäisen lapsensa kanssa ja hyvin näytti sujuvan vaikka joissain annoksissa olikin ilmeisen tujuja makuja. Tämä on loistava paikka ja oli ilo käydä nauttimassa annoksista. Toivottavasti ravintola menestyy ja perustajat jatkavat stadin täyttämistä näin korkeatasoisilla paikoilla.

URL http://www.gaijin.fi/
Puhelin 010-3229386
Osoite Bulevardi 8, Helsinki

 

Emo

IMG_1192

No niin. Tästä se lähtee, eli ensimmäinen uusi kesälomien jälkeen. Oli pukujen hakureissu edessä, joten kävelin Johanneksen kirkolle asti ja sieltä sitten Kaartinkaupungin kautta kaartaen espaa kohti. Silmiin osui Emo-ravinola, joka on entisen Olo-ravintolan tiloissa. Hyvät muistot Olon ruuista mielessä totesin, että koska ovi on auki, sinne pitää mennä. Ravintola oli täysin tyhjä (klo 11:40) sinne saapuessani ja istuin sitten ikkunapöytään josta oli hauskat näkymät Kasarminkadun vilinään. Tarjoilija oli kovasti myyntihaluinen ja esitteli päivän menua (35e), joka olisi kuulemma voitu hoitaa 45 minuutissa (hieno saavutus), mutta päädyin kuitenkin yksittäiseen annokseen, koska lounastauosta oli ehtinyt jo kulua hieman aikaa kävelyyn. Listalla oli tänään (kaikki 10e): Rapukakkua ja DeliVerden salaatteja; Ilmakuivattua Ibericopossua ja grillattua purjoa; Paahdettua kukkakaalia, mätikastiketta ja Appenzeller-juustoa; Sateenkaarirautua, Annabelle-perunaa ja yrttipestoa sekä Naapurin maalaiskananpoikaa ja kesäkaalia. Loppuun olisi voinut vielä ottaa Mustikkaa, fenkolia ja piimää (10e); Palan juustoa (5e); Juustoja (10e) tai pienen makean (5e). Päivän menu sisälsi rapukakun, kukkakaalin sekä kanan. Itse päädyin rapukakkuun, vaikka kukkakaali kieltämättä kuulosti houkuttelevalta.

Alkuun tuli focaccia ja tapenade joita ehdin mutustella yhden haukkauksen ennen ruuan ennennäkemättömän nopeaa saapumista. Tämä oli nopeampi kuin jotkut nepalilaiset ravintolat. Leipä ja tapenade olivat erinomaisia molemmat, tapenadessa oli ilmeisesti pinjansiemeniä, jotka toivat kivaa lisää rakenteeseen. Rapukakku oli aivan loistava suoritus, kuori loistavan rapsakka ja sisältö mehevä mutta kuitenkin “lohkeava”. Maku rapukakussa oli erinomainen, ainoa mitä jäin kaipaamaan lisää oli chilin polte, mikä mielestäni näihin kuuluu, mutta ymmärrän kyllä että tämän on tarkoitus olla osa isompaa kokonaisuutta ja siinä mielessä varmasti mausteisuus oli juuri kohdillaan. Salaatti oli herkullinen ja kaikkiin sen yksityiskohtiin, kuten hauskasti leikattauihin ja marinoituihin kurkunpaloihin, oli kiinnitetty asiaankuuluvaa huomiota. Joku happaman salsaverden oloinen vaahto sopi miellyttävästi muiden komponenttien kanssa ja pidin erityisesti kuorituista ja marinoiduista minitomaateista jotka toivat hauskan maun pirskahduksen.

Sisustus on yksinkertaisen tyylikäs muutamilla harkituilla yksityiskohdilla maustettuna. Ravintola kuitenkin nojaa enemmän bistron kuin fine-diningin suuntaan, eli ote on harkitun rento. Palvelu oli nopeaa ja asiallista sekä myyvää, olematta kuitenkaan päällekäyvää. Kasvisruokaa löytyy listalta, joten jos nyt ei halua koko päivän menua vetää, vaan riittää yksittäinen kevyt annos lounaaksi (ja minulle ainakin riitti), niin suosittelen käymään. Ei varmasti ole sitä perus “salaatti tai soppa”-linjaa. Lasten kanssa tänne voisi sinänsä tullakin, vaikka selvästi tämä on suunnattu hieman eri asiakassegmenttiin.

Kaikenkaikkiaan erinomainen aloitus “syksylle” (saako näitä kelejä vielä tällä termillä saastuttaa?) ja ehdottomasti haluaisin käydä uudestaan. Ehkä sitten toisella kierroksella.

URL emo-ravintola.fi
Puhelin 010-5050900
Osoite Kasarmikatu 44, Helsinki