Emo

IMG_1192

No niin. Tästä se lähtee, eli ensimmäinen uusi kesälomien jälkeen. Oli pukujen hakureissu edessä, joten kävelin Johanneksen kirkolle asti ja sieltä sitten Kaartinkaupungin kautta kaartaen espaa kohti. Silmiin osui Emo-ravinola, joka on entisen Olo-ravintolan tiloissa. Hyvät muistot Olon ruuista mielessä totesin, että koska ovi on auki, sinne pitää mennä. Ravintola oli täysin tyhjä (klo 11:40) sinne saapuessani ja istuin sitten ikkunapöytään josta oli hauskat näkymät Kasarminkadun vilinään. Tarjoilija oli kovasti myyntihaluinen ja esitteli päivän menua (35e), joka olisi kuulemma voitu hoitaa 45 minuutissa (hieno saavutus), mutta päädyin kuitenkin yksittäiseen annokseen, koska lounastauosta oli ehtinyt jo kulua hieman aikaa kävelyyn. Listalla oli tänään (kaikki 10e): Rapukakkua ja DeliVerden salaatteja; Ilmakuivattua Ibericopossua ja grillattua purjoa; Paahdettua kukkakaalia, mätikastiketta ja Appenzeller-juustoa; Sateenkaarirautua, Annabelle-perunaa ja yrttipestoa sekä Naapurin maalaiskananpoikaa ja kesäkaalia. Loppuun olisi voinut vielä ottaa Mustikkaa, fenkolia ja piimää (10e); Palan juustoa (5e); Juustoja (10e) tai pienen makean (5e). Päivän menu sisälsi rapukakun, kukkakaalin sekä kanan. Itse päädyin rapukakkuun, vaikka kukkakaali kieltämättä kuulosti houkuttelevalta.

Alkuun tuli focaccia ja tapenade joita ehdin mutustella yhden haukkauksen ennen ruuan ennennäkemättömän nopeaa saapumista. Tämä oli nopeampi kuin jotkut nepalilaiset ravintolat. Leipä ja tapenade olivat erinomaisia molemmat, tapenadessa oli ilmeisesti pinjansiemeniä, jotka toivat kivaa lisää rakenteeseen. Rapukakku oli aivan loistava suoritus, kuori loistavan rapsakka ja sisältö mehevä mutta kuitenkin “lohkeava”. Maku rapukakussa oli erinomainen, ainoa mitä jäin kaipaamaan lisää oli chilin polte, mikä mielestäni näihin kuuluu, mutta ymmärrän kyllä että tämän on tarkoitus olla osa isompaa kokonaisuutta ja siinä mielessä varmasti mausteisuus oli juuri kohdillaan. Salaatti oli herkullinen ja kaikkiin sen yksityiskohtiin, kuten hauskasti leikattauihin ja marinoituihin kurkunpaloihin, oli kiinnitetty asiaankuuluvaa huomiota. Joku happaman salsaverden oloinen vaahto sopi miellyttävästi muiden komponenttien kanssa ja pidin erityisesti kuorituista ja marinoiduista minitomaateista jotka toivat hauskan maun pirskahduksen.

Sisustus on yksinkertaisen tyylikäs muutamilla harkituilla yksityiskohdilla maustettuna. Ravintola kuitenkin nojaa enemmän bistron kuin fine-diningin suuntaan, eli ote on harkitun rento. Palvelu oli nopeaa ja asiallista sekä myyvää, olematta kuitenkaan päällekäyvää. Kasvisruokaa löytyy listalta, joten jos nyt ei halua koko päivän menua vetää, vaan riittää yksittäinen kevyt annos lounaaksi (ja minulle ainakin riitti), niin suosittelen käymään. Ei varmasti ole sitä perus “salaatti tai soppa”-linjaa. Lasten kanssa tänne voisi sinänsä tullakin, vaikka selvästi tämä on suunnattu hieman eri asiakassegmenttiin.

Kaikenkaikkiaan erinomainen aloitus “syksylle” (saako näitä kelejä vielä tällä termillä saastuttaa?) ja ehdottomasti haluaisin käydä uudestaan. Ehkä sitten toisella kierroksella.

URL emo-ravintola.fi
Puhelin 010-5050900
Osoite Kasarmikatu 44, Helsinki

 

Qulma

20140717-122100-44460420.jpg

Marc Aulénin ravintola Kruunuhaassa oli minulle tuntematon suure kun bongasin sen eat.fi:n listoilta. Kun olin kerran jo käynyt Doi Thaissa, joka sijaitsee melko lähellä tätä ravintolaa, päätin tehdä uuden ekskursion kohti krunikan kauniita katuja. Spora alle ja matkaan siis. Vaikka alue onkin hieman syrjässä keskustan vilinästä, täällä on hillittyä charmia mikä taas puuttuu ytimen neonvaloista. Kävely ravintolaan ratikkapysäkiltä oli miellyttävä tällaisena aurinkoisena kesäpäivänä.

Tarjooma on jännä, eli kyseessä on kolminkertainen buffet, ensimmäisenä ja kirkkaimpana kärjessä ovat (tietysti) sopat (9,90e), näitä on kolmea erilaista. Seuraavaksi on uuniperunabuffet (8,70e)täytteen ja lisukesalaattien kanssa. Sitten on vielä salaattibuffet (9,20e) ja kaikkiin näihin kuuluu leipä ja tapenade. Tänään oli tarjolla punajuuri-, savuporo-kukkakaali- ja liha-currysoppaa. Uuniperunalle oli lohitäytettä ja salaattibuffassa oli kanaa. Otin luonnollisesti sopat ja sitten lähdin liikkeelle savuporo-kukkakaalisopalla. Leipä oli itse leivottua sämpylää ja vieressä oli tosiaankin tapenadea. Keitolle löytyy kaikenlaista modaustarvetta: (kaupan) jalopenosuikaleita, smetanaa, paahdettuja kurpitsan- ja pinjansiemeniä, sinihomejuustoa sekä manteleita. Tämän lisäksi löytyi (oikeaa kukko)srirachaa (jee!) ja chilirouhetta.

Savuporo-kukkakaalikeitto piti sisällään hieman isompia kukkakaalipalasia, eli täällä mennään vähän rouheammalla otteella. Keitto oli samettinen ja ihan ok makuinen, pidin erityisesti itse laitetusta sinihomejuustosta tässä kontekstissa. Leipä oli semiok, olisin kaivannut joko rapsakkaa pintaa tai sitten webisaitin mainostamaa focacciaa. Nyt tämä oli pehmeä sämpylä ilman kovinkaan suurta sitkoa. Tapenade oli ihan hyvä ja suolainen.

20140717-122102-44462216.jpg

Curry-lihasoppa ei selvästikkään ollut asiakkaiden suosiossa koska näytti hieman siltä, että olin ensimmäinen joka tuota kauhoi, sen verran täynnä soppakanuuna oli. Ja ei mikään ihme, tämä oli aika erikoinen keitos, komponentit eivät oikein olleet toistensa kanssa sovussa ja en tiedä mihin se curry oli oikein unohtunut. Lihakin oli mitäänsanomattoman makuista, kaikenkaikkiaan latistava kokemus.

20140717-122103-44463984.jpg

Punajuurikeitto oli kauniin värinen ja koskapa punajuuri+smetana (+kurpitsansiemenet) yhdistelmä pettäisi. Keitto oli kivan makuista, joskin olisin pitänyt ehkä enemmän jos tämä olisi porattu sileäksi, nyt pieni rakeisuus ei jotenkin sopinut omaan suuhun. Kurpitsansiemenet olivat makoisia ja hyvin paahdettuja. Loppuun olisi voinut hakea kahvin tai teen.

Sisustus on siisti ja kahvilamainen ilman sen suurempia persoonallisia sivujuonteita. Palvelu oli ystävällistä ja buffetmaisen nopeaa, eli rahat tiskillä ja pyydettäessä tuli selitys ruuanhakuprosessista. Kasvissyöjille löytyy käytännössä yksi kolmesta sopasta ja leipää, eli en ole ihan varma, että kannattaako tulla ainakaan tämän otannan perusteella. Salaattikin oli kanalla varustettu ja peruna lohella. Tietty jos tyytyy pelkkään perunaan + lisukesalaattiin, mutta miksi tyytyä? Lasten kanssa en ehkä vaivautuisi krunikan perukoille, varsinkin kun ovessa oli erikseen toteamus, että vaunuilla ei ole sisään tulemista (tilan puutteen vuoksi) ja muutenkaan tämä ei ehkä sillä tavalla sykähdyttänyt.

Harmi että soppien kruunamattoman kuninkaan sopat olivat aika mitäänsanomattomia. Hakiksen ja hietsun soppakeittiöiden tarjooma pesee tämän paikan mennentullen. Lähdin ulos vatsa täynnä mutta hieman kummastuneena.

URL qulma.fi
Puhelin 045-3215959
Osoite Mariankatu 13 b, Helsinki

 

NJK

20140716-094816-35296568.jpg

Vaikka nyt ei varsinaisesti lounas ollutkaan, niin laitetaan tämäkin muistiin, koska kokemus oli niin erinomainen. Kaunis lauantainen kesäpäivä oli edessä, kun matkasimme perheen kanssa Nyländska Jaktklubben (NJK) ravintolaan Valkosaaressa. Ravintolaan saavutaan joko omalla veneellä tai sitten lautalla joka kulkee 20-30 minuutin välein Olympiaterminaalin vierestä, Kaivopuiston puolelta. Matka rannalta saareen on lyhyt, mutta se jotenkin antaa pienen merellisen irtioton, joka pohjustaa persoonallista ravintolakokemusta. Sisällä tarjoilija ohjaa pöytään ja esittelee ruokalistaa. Tarjolla on klassikoita pursuva a la carte, sekä pidempi menu jonka inspiraationa on ollut saariston yrtit.

Saariston yrtit menu (42e kolme ruokalajia ja 59e viisi ruokalajia) sisältää: Saksan kirveli eli Siikaa ceviche, Ruoholaukka eli Simpukkarisottoa ja grillattua scampia, Lehtipersilja eli Yrttipaahdettua karitsanfileetä ja tummaa persiljakastiketta, Herukanlehti eli Timjamilla maustettua melonia ja herukanlehtisorbettia ja lopuksi Minttu eli Mintulla maustettuja mansikoita ja limevaahtoa. Päädyimme porukalla viiden ruokalajin menuun, vaikkakin kieltämättä a la carte pitää sisällään myös hyvin houkuttelevia vaihtoehtoja. Lapsille tilattiinkin sieltä alkuun NJK:n kalalautanen, tytöille Kuhaa ja sitruuna-beurre blanc -kastiketta ja pojalle Karitsanniskaa, lammasmakkara ja timjamikastiketta. Loppuun tuli jätskiä ja mansikoita.

Siian ceviche oli kaunis ilmestys saapuessaan pöytään. Kala oli aseteltu lautaselle yrttihunnun alle maustetun yrttiöljyn sekä kreemihelmien saattelemana. Mukana oli paahdettuja ruis”krutonkeja” tekstuuria tuomassa. Annos oli erinomainen aloitus päivälliselle ja myös lasten kalalautanen piti sisällään herkkuja.

20140716-094818-35298063.jpg

Seuraavaksi saapui Simpukkarisotto ja grillattu scampi. Annoksella oli jälleen upea esillepano ja hyvä idea laittaa risotto kuppiin, koska isommalla lautasella sen olomuoto ei ole järin houkutteleva. Scampi oli hyvä, tosin ehkä sen tärkeimpänä tehtävänä oli tuoda hieman tekstuuria ja ulkoasua muuten pliisun näköiselle risotolle. Risoton maku oli erittäin hyvä ja annoksesta tuli esiin innoittajan ollut ruohosipulin maku.

20140716-094819-35299457.jpg

Yrttipaahdettu karitsanfile ja tumma persiljakastike piti sisällään myös persiljalla maustettua perunasosetta, että grillattuja kasviksia. Annos oli aika klassisesti aseteltu, kasvispedin päälle pinottu karitsa näytti houkuttelevalta ja valkoisella lautasella lepäävä tumma kastike oli hyvä kanvaasi aineksille. Karitsa itsessään ei ollut mitään kovin erityistä, ihan hyvin paistettu liha. Kastike toi mukavan ryhdin annokseen ja toi harmoniaa muiden elementtien välille. Lasten kuha ja karitsan niska sekä lammasmakkara olivat kauniita annoksia ja upposivat heille hyvin.

20140716-094821-35301160.jpg

Timjamilla maustettu meloni ja herukanlehtisorbetti antoi miellyttävän raikkaan väliruuan tummanpuhuvan liha-annoksen jälkeen. Sorbetin päälle oli siroteltu kuivattua orvokkia, joka toi mahtavan ulottuvuuden tähän muutenkin herkulliseen annokseen. Tämä oli harvinaisen kesäinen annos, niin ulkoasultaan kuin makumaailmaltaan. Kuumalle kesäpäivälle aivan ehdoton kokemus. Sorbetti oli ihanan raikas ja timjami sopi erinomaisesti melonin pariksi.

20140716-094822-35302651.jpg

Lopuksi saapui Mintulla maustettuja mansikoita ja limevaahtoa, joiden vieressä oli mansikkajäätelöä ja päällä kaunis kukka. Loistava lopetus erinomaiselle menulle. Limevaahto toi kivaa hapokkuutta annokseen ja jäätelön sekä piljottujen mansikoiden kokonaisuus toi hymyn huulille.

Loppuun vielä kahvit, joiden aveciksi tuotiin pöytään käsin tehtyjä marmeladikarkkeja sekä pistaasimacaroneja. Kahvin ääressä lopeteltu ruokailu ja rauhallinen siirtymä kartanomaisten puitteiden saattelemana laiturille toi päätökseen aivan loistavan ruokailukokemuksen. Tätä voi suositella kenelle tahansa ja puitteet ovat niin upeat, että arvokkaammatkin tapahtumat voisi hyvin kuvitella järjestävänsä täällä.

Sisustus on merellinen ja pursuaa historiaa. Rakennus on vanhan kartanon oloinen ja sisältää useita erilaisia tiloja, joista osassa on myös oma parveke. Suuret ikkunat antavat valon tulvia sisälle ja muutenkin vaalea sisustus tuo tänne mahtavan avoimen tilantunteen. Tarjoilu on erittäin ystävällistä ja sujuvaa, mikään kaivattu muutos tai toive ei ollut ongelma ja kaikki asiat lasten toivomuksia myöten hoidettiin erittäin hyvällä ammattitaidolla. Muutenkin kaikki henkilökunnan toiminta oli erittäin asiakaslähtöistä ja tällaista palvelua toivoisi löytyvän muistakin suomalaisista yrityksistä.

Kasvissyöjille täältä löytyy listalta jotain vaihtoehtoja, mutta sen lisäksi kasvisvaihtoehto taiotaan myös menusta. Söimme lapsia lukuunottamatta menun ja yksi pöytäseurueestamme halusi kasvisruokaa joka ei sekään ollut mikään ongelma. Jokaiselle annokselle löytyi täysin kasvisvaihtoehto myöskin, kukkakaalikeittoa, punajuuririsottoa etc. Lapsille löytyi syöttötuoli ja omat puolitetut annokset. Muutenkin ravinolan yleistunnelma oli rauhallinen ja lapsille löytyi myös “tauoilla” kaikenlaista ihmeteltävää niin salin puolen pokaalirivistöistä kuin seinillä olevista merikorteista.

Jos et ole vielä käynyt, niin valitse aurinkoinen kesäpäivä ja suuntaa tänne, et taatusti pety.

URL www.ravintolanjk.fi
Puhelin 09-61286500
Osoite Valkosaari, Helsinki