Eevert

HUOM! Ravintola ei näköjään tarjoile enää lounasta.

Kadulla kohtasin kaupungin kylmän suudelman, kun astuin ulos ovesta. Tällä kertaa mukaan otettu kaulaliina suojasi elementeiltä sen minkä pystyi, mutta itäviima riepotteli päällystakkiani, marssiessani vauhdikkaasti Diana-puistoa kohti. Kiire oli, koska olin jäänyt selvittelemään jonkun bitin asentoa liian pitkäksi aikaa ja kalenterivarauksen piippaus muistutti, että tänään olisi avajaispäivä Eevertissä.

Olin käynyt jo oven takana aiemmin toiveikkaasti, kun TableOnline-palvelu oli tätä mainostanut. Enhän toki ollut silloin hädissäni jaksanut lukea päivämäärää ravintolan saitilta, joten jouduin tuolla kertaa ohittamaan remontin alla olleen raflan. Sillä reissulla päädyin lopulta Levainiin, tällä kertaa onni suosi järkevää ja olin jo saanut kartoitettua maaston sekä tehtyä itselleni muistutuksenkin.

A stylish Scandinavian restaurant with a well prepared buffet lunch, consisting of a salad bar, a soup and a warm dish. The food was tasty and had an artisanal feel to it, even though it was an all you can eat feast.

The area has plenty of wonderful restaurants, such as Juuri, Vinkkeli and OX.

Tarjolla on buffet, salaatilla ja sopalla (10,30e) sekä lämpimällä ruoalla (13,50e tai 10,30e pelkästään), loppuun on kahvi/tee. Tänään oli tarjolla: Kukkakaalikeittoa ja mallaskrutonkeja, paahdettua possunniskaa sinappikastikkeella, rosmariini-hunajamaustettuja pottuja ja uunijuureksia, salaattibaari (salaattisekoitus, tomaatti, kurkku, maustekurkku, pasta-aurinkokuivatttu tomaatti-chilisalaatti, sipulisilli, “fetaa”, pikkelöityä punasipulia, ohrattosalaattia sattumilla, balsamiccosieniä sekä pari kastiketta), leipää (saaristolais ja maalaisleipä siemenillä) sekä voita. Tilaus ja maksu hoidettiin tullessa tiskille. Itse otin tietty koko setin, kerranhan näissä vaan käydään.

Kukkakaalikeitolla lähdettiin liikkeelle ja tämä olikin miellyttävän lämmin aloitus, heti pääsi ravistelemaan kaiken turhan viileyden pois hartioilta. Mallaskrutongit antautuivat keiton hellässä syleilyssä nopeasti ja nämä eivät saavuttaneet ehkä ihan sitä rapsakkuutta mitä niillä mahdollisesti tavoiteltiin. Ihan kivoja olivat kuitenkin.

Soppa itsessään oli samettisen paksua sillä pienellä pippurisuudella mitä kukkakaalista irtoaa. Oikein hyvä alkukeitoksi. Rapsakkakuorinen maalaisleipä maistui sopan kanssa, mutta se saaristolaisleipä olisi voinut olla tymäkämpää ja tahmeampaa omaan makuun.

Salaatti oli sekin mainio suoritus ja tässä puski läpi lautaselta sellainen käsintekemisen meininki. Silli oli kirkkaan makuista ja sopi hyvin maustekurkkusiipaleiden kanssa. Punasipulipikkelsi oli pirskahtelevan hapokas ja tavallista parempi suoritus sekä antoi muille komponenteille kivan rapsakan kaverin. Ohrattokin oli maistuva, kuten se pastasalaatti, jossa oli jotain (salami? chorizo?) suolaista sen chilin kanssa.

Paksu sinappikastike – jolla yritin onnistuneesti hukuttaa salaatinlehtien kaikki terveelliset ominaisuudet – antoi terävän täyteläisen maun tuoreelle salaatille. “Feta” tai siis salaattijuusto, sai synninpäästön sen yrttisen marinoinnin myötä, muutenhan tämä juusto on masentavan kumisen oloista kun vertaa kunnon fetaan. Balsamiccomarinoitu sienikin upposi, varsinkin kun sen peitti sillä mahtavalla punasipulilla. Selvästi tavallista linjastoa parempi salaattibaari ja sen sopan kanssa ehdottomasti sopisi tuollaiseksi kevyemmäksi lounaaksi.

Pääruokaa hakiessani oli ihan pakko nykäistä lautasen kulmalle vielä vähän pikkelsejä, oletin että ne sopisivat possun kanssa hyvin yhteen ja sopivathan ne. Harvemmin tällaisessa buffassa vesi herahtaa kielelle kun käy ruokaa hakemassa, mutta nyt kun avasin sen lämpöastian, missä perunat ja uunijuurekset lepäilivät, niin voi että se tuoksu nyki nenäkarvojani ihanalla tavalla.

Huumaavan yrttinen aromi saatteli juurekset lautaselle ja viereen tuli väsättyä aavistuksen liian iso keko (söin kyllä kaiken, mutta olisi sitä voinut ottaa vähemmänkin) possua. Kaikki oli hyvää, mehukkaan ja haarukalle helposti antautuva possu oli saanut pyöreän pehmeän sinappikastikkeen ja yhdessä nämä olivat vähän liiankin täyteläisen makuisia. Ihan hyvä, että oli vähän happoa vieressä tasoittamassa suurimpia makumohkareita.

Juurekset olivat loistavia, juuri sopivan kypsyisiä, perunat kermaisen kuohkeita ja porkkanat pikkuisen makeita. Rosmariinia oli kunnolla mukana, mutta se ei silti missään vaiheessa jyrännyt muita makuja alleen. Erinomainen kokonaisuus ja ehdottomasti yksi kaupungin parempia kotiruokabuffia, kannattaa todellakin käydä. Olisi ihan kiinnostavaa tsekata myös iltatarjonta, josta löytyy maistelumenuja à la carten lisäksi.

Sisustus on linjakas ja täynnä skandinaavista design-esinettä sekä -kalustetta. Isot kauniit lamput toivat lämmintä valoa ja intiimiä tunnelmaa muuten melko ravintolamaiseen saliin (jos tossa kuvauksessa nyt on mitään järkeä). Koska Alvar Aalto on jotenkin rakennukseen sidoksissa, niin sivuilla oli tietty Aalto-maljakkoja. Jotenkin noi vaan tuntuu nykyään hieman arkisilta, mutta ehkä se johtuu vaan omista oudoista mieltymyksistä? Tässä oli joka tapauksessa kiva istuskella ja ihmetellä (pääosin koululaisia? vastapäätä taisi olla Normaalilyseo) satunnaisesti ohi kulkevia ihmisparvia.

Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja huomioonottavaista, tässä heti lähdettiin esittelemään buffan sisältöä ja mistä asioista jutut koostuu, joten ei paljon lappujen puuttuminen haitannut. Muutenkin asiointi sujui erittäin mukavasti. Kasvissyöjälle oli (silliä lukuunottamatta) se salaatti+soppa ja tämän kokemuksen perusteella suosittelen käymään. Ilmeisesti tilaamalla saa myös liikelounaan, tai ainakin webskassa oli maininta tuollaisesta.

Ps. Eka!

Pps. Aamukävelyllä bongattua: Smyg on on umpi, onkohan se palaamassa takaisin *tirsk* Sinne? Tilalle on tulossa joku Peräkammarin poika tms? Mut oikeesti, toi lokaatio tuntuu olevan tosi haastava, siinä ei mikään rafla ole kauaa jaksanut polkea.

URL	www.eevert.fi
Puhelin	020-7413010
Osoite	Ratakatu 9, Helsinki