Lähdettiin evakkoon, kun tuli ikkunanpesijä ja mikäs sen parempi kohde alkupäivän ekskursiolle kuin vii(ii-ii)meinen Ravintolapäivä (tänä vuonna, ehkä, tai sitten niitä on aina).
Saavuttiin mestoille joskus 11 tienoilla ja kovasti oli jo kojua sun muuta ja lisää oli rakenteilla. Yleisestikin ottaen oli hyvä markkinahumu, jollaista tapaa valitettavan harvoin näillä leveysasteilla. On se kesä hieno juttu.
Ensiksi osui eteen etiopialaista safkaa tarjoava instanssi, joten lettu (indsera/injera) lautaselle ja kastikkeina (wot) linssejä, jauhelihaa sekä peruna-yms meininkiä päälle. Tämä aavistuksen hapan lettu toimii erinomaisesti ja kastikkeissakin oli maut kohdillaan, jopa pientä tulisuutta oli mukana. Hyvä aloitus ja tuli ihan African Pots/Queen Sheba mieleen. Lapsille tuli suklaamuffinssit ja isille etiopialaista kahvia.
Sitten napattiin pari thaimaalaishenkistä juttua, eli possuvarras sekä riisipaperille duunattu “pizza”. Täytteet olivat ihan ok, jauhelihaa, kasviksia ja srirachaa yrteillä, mutta jotenkin se riisipaperi oli vähän liian sitkeää tähän käyttötarkoitukseen.
Tämän jälkeen lähdettiin jatkamaan kohti kojukujan kovinta ydintä, mutta ei kovin pitkälle päästy, kun poika halusi kevätkääryleen. Osui ja upposi oikein hyvin, vaikkakaan en vielä ole saanut häntä syömään chilikastiketta muuta kuin muutaman maistiaisen. Kyllä se siitä vielä.
Sitten tytöt halusivat cupcaket, toiselle Domino ja toiselle mansikka. Hyvin maistuivat nämäkin ja kauniitahan nuo olivat.
Seuraavaksi olikin sitten vuorossa paistetut muikut, joita on aina pakko ottaa kun niitä saa. Tyttö on oikea muikko coinnoisseur ja piti näistä Pielisen muikuista, vaikkakin kuulemma Lestijärven Muikkumarkkinoita voittanutta ei vielä ole tullut vastaan.
Huomasin Flippin kojulla Adobe kanaa/possua vartaassa ja koska olin juuri katsonut eilen Sorted Foodin videon aiheesta, niin oli pakko maistaa. Olivat menneet odotellessa kylmiksi (blech) eikä makukaan ollut mikään kovin kummoinen, edes sen kastikkeen kanssa.
Paella kojun kohdalla oli jo aika setit vedetty, joten passattiin vaikka tämä valtavan kokoinen levy näyttikin suunnattoman houkuttelevalta.
Ja vaikka aavistuksen arvelutti sushin tilaaminen tällä kauniilla kelillä (etukäteen väännetyt muovipakkaukset skipattiin suosiolla), niin tämä temakeja tarjoava pulju väänsi niitä juuri sillä hetkellä nautittavaksi ja olihan niitä nyt pakko ottaa, varsinkin kun olin tytölle luvannut.
Hyvää kuulemma oli, paitsi se ruohosipulimauste ei ollutkaan hänen makuunsa. Ja hyvännäköisiähän nämä olivat.
Mielenkiinnon herätti Kani-niminen koju, mutta siellä oli sen verran pitkä jono, että otettiinkin hassut vegepallot vastapäätä sijainneesta mestasta. Näissä oli potentiaalia, mutta olivat jääneet liian raaoiksi.
Jädet messiin tästä hassusta mehujääkojeesta, olivat melkoisen makeita, mutta myös ihanan kylmiä.
Mukaan napattiin vielä feta-oliivipiiras, josta oli pakko haukkaa kotona pala.
Ja papaijasalaattiakin vielä välipalaksi, hieman tulista ja herkullisen rouskuvaa.
Jälkkäriksi metrilakua ja tikkarit. Ihan hyvä päivä siis. Saas nähdä alkaisiko tuo normitalkoot viedä yhteiskuntaa tosiaankin siihen suuntaan, että tällaisia muualla maailmassa melko normaaleita torimaisia ruokakojumeininkejä ilmestyä enemmänkin tarjolle.
Tosin jännä miten täällä oli kojuissa aika vahva etninen edustus. Kyllä siinä taisi olla enemmänkin Pielisen muikut sitä eksotiikkaa, kuin yakitori-vartaat. Mistäköhän tuokin johtuu. Erittäin kiva, että oli kaikenlaista, afganistanilaisesta ja libanonilaisesta aina etiopialaisiin sekä eteläamerikkalaisiin makuihin ja ruokiin asti.