St. Anna’s

City‘stä bongattu ravintola, jonka piti avautua 4.12.2017 lounaalle, mutta oli ennakkoilmoituksesta huolimatta kiinni, niin silloin kuin muinakin kertoina kun olen siellä yrittänyt käydä. Tänään oli kuitenkin uusi päivä ja uusi vuosi, joten uskaltauduin Facebookin lounaslistojen rohkaisemana viemään R:n pitkästä aikaa Soda:an.

A restaurant/night club with a hint of a faux english pub decor, the food was rather good as was the service. My fish & chips was just the thing for a Friday lunch.

For more fish & chips, check out Fisu & Ranet, Hard Rock Cafe or Street Gourmet.

Tarjolla on staattisempi lounaslista sekä päivän spesiaali sekä alkuun leipää ja vihreä salaatti tai keitto, joka tänään oli Palsternakka-omena. Laitasannoksissa oli tarjolla: Lohikeitto (10,30e), vegaani bolognese eli pennepasta härkäpapu-bolognesella ja rucolaa & tomaattia (10,30e), pasta carbonara (10,30e), savustettua siikaa muussilla ja hollandaisella (13e), härkäruukku (13e), hampurilainen (10,30e) sekä spessuna fish & chips (10,30e).

R otti siian+salaatin ja mun oli pakko napata se fish & chips sopan kanssa, vaikka alunperin olin vähän kaavaillut sitä härkäruukkua. Lounaslista vaan päivittyy sattumanvaraisesti feseen, joten ei ollut tiedossa tällaista perjantaiherkkua etukäteen. Tilaus ja maksu hoidettiin pöydässä.

Alkuun tuli focacciaa oliiviöljy-balsamicolla, mikä olisi toivottava tapa myös muissa rafloissa (voi toimii tietysti myös). Focaccia oli hyvä, sellainen rasvainen, ilmava ja rapsakalla kuorella. Tätä dippaili mielellään siihen herttaiseen pikku kippoon.

Alkuruoat tulivat vauhdikkaasti ja oma soppa oli oikein hyvän makuinen ja samettiseksi porattu. Omena oli jännästi lohkona kulhon pohjalla, tuoden tekstuuria messiin vaikka olikin vähän hankala lusikalla paloiteltavaksi.

R:n salaatti oli taas hieno esimerkki siitä, ettei salaatin tarvi olla niin monimutkainen ollakseen herkullinen. Sopivan etikkainen balsamiccokastike sitoi setin yhteen mainiosti ja pieni maistiainen minkä sain nosti pientä annoskateutta pintaan.

Pääruokiakaan ei tarvinnut kauaa odotella, tosin sali täyttyi aika tahtia, mitä lähemmäs 11:30 ruuhka-aikaa päästiin ja selvästi tämä on oman asiakaskuntansa jo osittain löytänyt. Oma fish & chips oli hyvä, joskin melko suolainen, ei liikaa kuitenkaan. Kalan saama kuorrute oli ilahduttavan rapea ja maittava, eikä liian rasvainen.

Oikein tasokas suoritus ja fisu oli onnistuttu pitämään hyvässä kypsyydessä. Ranut olivat ook, ei uutta länsirintamalta tältä erää, ketsuppi pelasi näiden kanssa kuten pitääkin. Tartarkastike oli täyteläisen pirtsakkaa ja tätä olisi voinut ottaa isommankin läjän mukaan, sopi hienosti muiden komponenttien kanssa yhteen.

Mushy peas ei ole normilisuke täällä meidän niemellä, mutta hienoa että oli laitettu mukaan, koska tämähän oli oikein maittavaa, vaikka varmaan puolet menetinkin toiselle puolelle pöytää. Mielestäni tämä annos tavoitti saman tason kuin mainio Fisu & Ranet.

Siika oli sekin taitavasti keitetty ja hyvän makuinen kala. Hollandaise-kastike toimi, kuten myös se smoothi perunapyree. R tykkäsi annoksesta kovasti, kuten myös minä sen yhden haarukallisen verran. Pikkelöidyt kasvikset olivat tässä myös saaneet tarpeeksi happoa, jota oli onnistuneesti leikattu sopivalla makeudella. Laadukas lounas, kannattaa käydä. Kokonaisuus oli hallittua, annoskoot sopivia – ei tullut ähky – ja palvelu pelasi.

Sisustus on valoisa, vähän niinkuin skandinaavinen versio englantilaisesta pubista. Kahden hengen pöydät olivat ehkä hintsun liian pieniä näin suurille egoille, mutta mahtu ne iso lautaset pienellä asettelulla. Kuvista ei nyt tullut ihan yhtä fantastisia kuin mitä yleensä otan, syynä luonnollisestikin ulkoiset tekijät ja muut ihmiset, ei omat taidot tms.

Asiakaspalvelu oli kohteliaan ystävällistä ja sujuvaa, harvoin kyyppari puhuttelee “sir” termillä. Mukavaa oli asioida ja tämä oli onnistunut lounas. Kasvissyöjille oli se aavistuksen epäilyttävän kuuloinen vegaani “bolognese”, mitä se sitten lieneekään.

Ps. Tämä oli sitten lounaspaikka #792 (Lidl todellakin otetaan mukaan laskuihin), joten kutkuttava kasisatanen kurkistelee jo ujosti nurkan takaa. Ja hitsi kun on vaikea muistaa laittaa noita kaupunginosia näihin mukaan, mutta kyllä tämä tästä pikkuhiljaa tulee mukaan rutiineihin. Hyvää viikonloppua!

Pps. Mielenkiintoisesti yksi kelloista oli pysähtynyt keskelle 24. marraskuuta ja tästä kajahti mieleen “The Day the Earth Stood Still“, ehkä se oviaukon panssaroitu ukko olikin Klaatu?

URL www.stannas.fi
Puhelin 040-0657276
Osoite Annankatu 10, Helsinki

Yakiniku

HUOM! Ravintola on suljettu, tilalle on Iso-Robalta muutanut Vibami.

Oli pakko mennä tsekkaamaan tämä muutamasta syystä. Ensimmäinen oli se, että nettisivut kertoivat täällä olevasta phở-buffetista. Toinenkin syy oli, mutta en muista sitä.

Tai no muistan mä; oli jouluisen sateinen keli, tämä oli sopivan pienen matkan päässä ja se, että tänään oli vika päivä kun sai 20% alennuksen normibuffan hinnasta (nyt 11,10e, myöhemmin 13,90e). Ei muuta kuin sontsa kantoon ja kohti katuja. Varhaisaamun keli, joka kotoa lähtiessä oli vielä mukavan luminen, oli muovaantunut tutuksi loskassa kahlaamiseksi.

Loskan, jonka läpi tetsatessa tunsin suurta kiitollisuutta länsimetron liityntäpysäköintipaikasta ja siitä, että kotiin pääsisi sisäkautta. Pois lukien se reilu kymmenen metriä mitä pitää autosta hyökkiä himaovelle.

Vähän alkaa olla jo sitä samaa meininkiä kuin Dallasissa aikoinaan duunimatkalla, jossa pääsi kaukosäätimellä avattavasta, omasta autotallista kurvaamaan ulos (vartioidun, se oli outoa) asuinalueen portista aina duunipaikan parkkihalliin, josta hissillä suoraan toimistolle.

Tosin en mä kyllä varsinaisesti ajamisesta ole niin innostunut, mieluummin istuu kyydissä lueskelemassa jotain. Jos toi auto osaisi vielä itsestään osua siihen parkkiruutuun, niin sit alkais olla aika hyvä.

A Japanese buffet with the obligatory sushi, but also Yakitori, soba and a slightly out of place Phở buffet. The food was good, but not amazing, although creating my own bowl of Phở did make me smile.

For more buffets near this spot, check out Itsudemo, Caverna and Fuku.

Mut joo, se safka. Japanilaiseksi tuo saitti ainakin itseään mainostaa, eli kyseessä on buffet, joka on same same but different. Tänään löytyi: Sushia (normi nigirit, gunkanmakit, makit, fritatut hässäkät jne, tosin gari ja wasabi tuli jälkijunassa, joten piti vetää “kuivana”), salaattia (valmis tomaatti-kurkku-salaatti-yms sekä wakame + edamame papuja), misoa, paistettua tofua, ankkaa, uunilohta teriyaki-kastikkeessa, tonkatsua, kevätrullia, sweet-chilikastiketta, paistettua riisiä, paistettua soba-nuudelia, phở-liemen, kanaa, jotain makkaraa (no idea), ituja, yrttejä, paksoita, kevätsipulia, paria eri nuudelia, pähkinäkastiketta, chilikastiketta, yakitori- ja yakiniku-vartaita (jotka kokki viimeisteli grillillä!) sekä jälkkäreitä (“juustokakkua” kupissa ja jätskiä) ja kahvia/teetä loppuun. Lisäksi oli limpparitölkkejä. Maksu tullessa tiskille.

Aloittelin sopilla, oli pakko ottaa vähän misoakin, joka oli aavistuksen liian haaleaa. Phở olikin sitten paljon parempi, kun tälleen itse pääsi hifistelemään sen rakentelemisessa. Näin jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt panostaa tähän osastoon se primääri nälkä, mutta kun on tälleen rajoittunut ihminen, niin oli pakko kokeilla kaikkea muutakin.

Liemi oli hyvää, ei mikään tajuntaa laajentava kokemus, mutta täyteläisen maukasta kuitenkin. Se mikä tässä viehätti itse väsäämisen lisäksi oli se, että tässä oli (omasta mielestä) juuri sopiva määrä kaikkea, paljon yrttejä, pienehkö keko leveitä nuudeleita (joita oli muuten vaikea saada irroitettua toisistaan, olivat liimaantuneet jo buffan avautuessa melkoiseksi sykkyräksi) sekä tuju chilikastike (tätä olisi pitänyt laittaa lisää, erehdyin luulemaan pähkinäkastiketta toiseksi chilijutuksi ja kanakin näytti vähän kimchiltä) ja kattava setti muita komponentteja.

Eli tällainen vetelä pyttipannu, mihin oli vedetty kaikkea ja sitten iskettiin lusikalla kiinni. Hyvää oli, tosin ei niin hyvää kuin dedikoiduissa phở-mestoissa, mutta kokemisen arvoinen kulho.

Sushit yllättäen eivät olleetkaan sitten ihan niin kliffoja (hei), vaikka japanilaisessa puulaakissa oltiinkin. Päällysteet sinänsä olivat ihan ook, mikään ei tökkinyt, mutta ei nämä kuitenkaan päässeet samalle tasolle parempien buffien kanssa ja noi riisit oli kyllä prässätty sellaisilla muoteilla. Ja maustaminenkin oli vähän jäänyt puolitiehen, tosin voi olla että tähän vaikutti niiden tykötarpeiden (gari+wasabi) uupuminen.

Lämpimällä puolella oli kiinnostavan oloisia juttuja, joista soba ja teriyaki-kastike pelittivät parhaiten. Lohi oli snadisti yli, meni kuitenkin vielä. Ankan nahka aavistuksen rapeaa, mistä plussaa, liha kohtuu mureaa ja mehukasta.

Ikävästi lintukin oli snadisti ehtinyt jäähtyä, vaikka edelleenkin ajoissa liikenteessä. Sama vaivasi muutenkin buffaa, fritatut jutut sushipuolellakin olivat käyneet kattilassa jo jonkun aikaa sitten, kuten myös se tonkatsu.

Kuuma phở ja grillissä duunattu lehmä olivat parhaimmat, varsinkin kun vartaan päälle ripoteltiin reilusti togarashia tms chilijauhetta. Noin muuten sen vartaan lihat olivat ehkä vähän liian sitkeitä, toki buffassa tämäkin (kuten se ankka) ovat aika haastavia.

Vetäsin vielä loppuun perjantain kunniaksi juustokakun, tosin ei se kupin sisältö ihan täysin sitä makukokemusta tavoittanut, kiva kuitenkin että oli jälkkäreitäkin. Miten tämän nyt summaisi, kunnianhimoinen valikoima vähän liian ontuvalla toteutuksella. Mutta phở-buffa! Sen takia pitää nyt ainakin kerran käydä.

Sisustus on omalla tavallaan tyylikäs, lukuun ottamatta joulukuusen blinkenlights. Takaosastossa löytyi tatamia ja sen sellaista, eli puitteet on kunnossa. Jotain jäämistöä on vielä Helmi-ravintolasta ja jotenkin tässä oli vielä vähän sellainen välitilafiilis.

Asiaankuuluvaa rekvisiittaa on kuitenkin laitettu sen verran, että tulee hyvä meininki ja oli ihan kiinnostavaa kuunnella japanilaista(?) versiota suomalaisesta iskelmämusiikista vai mitä se taustaraita nyt sitten olikaan. Vähän niinkuin olisi ollut lavatansseissa (en ole koskaan ollut, mutta oon nähnyt leffoja) tai jotain. Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja sujuvaa.

URL www.yakiniku.fi
Puhelin 09-6126410
Osoite Eerikinkatu 14, Helsinki

Cacik

HUOM! Ravintola on palannut Chillin lipun alle.

Ja taas mennään, tällä kertaa tihkusadetta pakoon, kohti Asematunnelin suojaisia kätköjä. Täältä löytyy nykyään Chillin tilalle sijoittautunut uusi (mutta ilmeisesti jokseenkin samojen tekijöiden) turkkilainen/välimerellinen ravintola, josta saa kebabeja, falafeleja sekä meze-lautasia (9,50e) jne. Itselle valikoitui köfte (eli turkkilaiset lihapullat) bulgurilla (saa myös ranuilla, riisillä tai salaatilla).

Rather nice Middle-Eastern food, if a bit mild in taste. The service was good and the decor better than one would assume from the location.

Other places for meze plates, go to Levant, Lebanese Food and Metro Food.

Lautanen oli mukavan värikäs ilmestys, vähän tabbouleh-salaattia, tzazikia, hummusta ja tomaattikastiketta, jota myös harissaksi menussa kutsuttiin. Ja toki niitä lihapullia, jotka osoittautuivat hyvin valmistetuiksi, hieman pinkiksi jätetyiksi minipihveiksi. Tosin snadisti alimaustetuiksi sellaisiksi, mutta kuitenkin murisevan mehukkaita olivat.

Tahnat olivat valitettavasti myös pliisun oloisia, näihin olisi voinut tykittää paljon enemmän (tai edes jonkun verran) valkosipulia ja chiliä (joka mielestäni uupui kokonaan siitä harissasta), mutta siinä hummuksessa oli sentään selkeästi havaittavissa oleva tahinin maku. Tabbouleh oli raikkaan hyvää ja mainiosti keitetty bulguri oli sopivan kevyt, mutta silti täyttävä lisuke. Selkeästi parempi kokemus tämä oli kuin se Chillin synkkä sessio ja hyvä että löytyy vähän tällaista parempaa pikaruokaa myös Steissin alta.

Sisustuskin on aikaisempaa mietitymmän oloinen ja ravintolan keskellä olevalle palkillekin on keksitty oiva oliivipuunaamiointi. Taustalla hiljalleen soiva turkkilaisen oloinen musiikki sopii tilanteeseen hyvin.

Asiakaspalvelu oli nopeaa ja oikein ystävällistä.

URL www.cacik.fi
Puhelin 09-2782094
Osoite Kaivokatu 8, Helsinki