No voi kerpele. Pahimmat pelot vahvistuivat ja Orchidin oiva Lönkan rafla on mennyttä. Tilalle on pamahtanut The Red Koi Thai (jolla ei tunnu olevan vielä web presenssiä, poislukien eat.fi ja TableOnline). Käytännössä ravintola vaikuttaa ulkoisesti Search&Replace-operaatiolta, missä Orchidin nimi on vaihdettu ja henkilökuntaa myöten mennään samoilla seteillä. Mutta mutta..
This spot used to have the best thai restaurant in Helsinki (Orchid), but after the ownership change the quality of food has gone a bit downhill.
For better oriental food check out Orchid Kamppi, Orchid Itis, Borneo or Korea House. Or if you like japanese, there is the excellent Koto right across the street.
Tarjolla on thaimaalaista “vietnamilaisella twistillä” ja tänään tuo tarkoitti lounaan osalta seuraavia annoksia: Soup Tom Jyd Gai eli kana/tofu-soppaa kiinankaalilla, porkkanalla, siitakesienillä ja pak choilla (3,50e alkuun / 9,70e isona); Phuket Mee Sapam eli paistettua nuudelia merenelävillä, kananmuna, ruohosipulia, porkkanaa vihreitä aasialaisia vihanneksia ja paistettua shalottisipulia (12,70e); Tofu Phan Med Ma-Muang eli wok paistettua tofua cashewpähkinöillä, sienillä, paprikalla ja paahdetulla chilillä (9,70e); Yam Kai Krop eli rapeaksi paistettua broilerinrintaa mausteisella thaisalaatilla, korianterilla, mintulla, chilillä, paahdetuilla cashewpähkinöillä ja auringonkukansiemenillä (10,70e); Pla Raad Prik eli rapeaksi paistettua kampelaa makeassa ja kirpeässä tamarind-chilikastikkeessa, korianteria, purjoa ja limeä (11,70e); Kaen Phed Neua Yang eli grillattuja naudan ulkofileviipaleita, thai-munakoisoa, basilikaa ja bambunversoja punaisessa curryssa (11,70e) sekä kolme pientä ruokalajia koostuen edellisistä tofusta, kanasta ja naudasta (14,70e). Loppuun on kahvi/tee ja keksejä (jei).
Tilaus hoidetaan pöydässä, maksu lähtiessä kassalle. Itselle valikoitui tuo kolmen ruokalajin kokonaisuus. Vedet ja vermeet löytyvät pöydistä, mutta mausteet ovat tiskillä ja nam prikh/pla kalakastike-chilisysteemiä saa pyydettäessä.
Annokset tulivat verrattain nopeasti ja olivat oikein hyvän oloisia pienehköissä kupeissaan. Riisikuppi viereen ja (ei lämmitetty) lautanen eteen. Vähän meni hakemiseksi, kun astioiden kanssa ei tullut suoraan lusikkaa, mutta sellainen onneksi löytyi pöydän asekokoelmasta.
Ensiksi tofua kasviksilla ja pähkinöillä. Tässä kohtaa täytyy sanoa, että pettymys oli, jos nyt ei suurta, niin ihan käsin kosketeltavaa. Missä maku? Missä luvattu “yhden chilin” tulisuus (no okei, siinä oli niitä paahdettuja chilejä, mutta liemessä ei tosiaan ollut mitään)? Miksi kastike oli näin vetistä? Miksi komponentteja oli niin sniidusti ja erityisesti, miksi tofulla oli niin ujo paistopinta? Kyllähän tämä tavallaan meni, mutta ei sijoittunut edes sinne keskitasolle perusthaikkupaikoista.
Seuraavana vuorossa oli se “rapeaksi paistettu kana”, eli leivitetty pihvi, mutta se kastike mitä tässä annoksessa oli ja se, että nuo kanaviipaleet oli dumpattu alimmaiseksi, aiheutti sen, ettei siitä rapsakkuudesta ollut mitään jäljellä kun tätä aloin maistelemaan. Makuja oli tästäkin vähän hankala etsiä, toki vahva minttu maistuu, kuten tuoreet yrtit noin muutenkin. Mutta ei se (taas vetinen) liemi ollut saanut oikein mitään makuja keittiöstä mukaansa. Kana oli sentään mureaa.
Viimeinen annos oli sitä nautaa ja jännästi menua oli korjattu niin, että ulkofile-sana oli raaputettu pois häiritsemästä. Ohuet naudanlihaviipaleet olivat aavistuksen sitkeitä, mutta onneksi kastike noin muuten oli fantastisen makuinen. Tätä minä tulin tänne syömään, vahva chilin maku läpi koko liemen, vähän basilikaa ja limen lehtiä tms sitrusta. Paksun täyteläinen kookosmainen kermaisuus sitoi kaikki komponentit yhteen ja hyvin suurustettu liemi takertui kaikkeen mukaan herkullisena peittona. Miksi kaksi edellistä olivat tuollaisia ja oliko joku toinen kokki tehnyt tämän?
Ristiriitaiset tunteet tästä jäi. Ihan kuin olisin tavannut vanhan tutun, joka näyttää kovasti samalta, mutta on jotenkin vähän riutuneen oloinen kun juttelee, eikä oikein kättelyssäkään ole voimaa. Harmi, koska aiemmat kokemukset tässä kohtaa olleesta thaikkupaikasta ovat olleet niin ylivoimaisia verrattuna muihin nähden. Nyt oli enää pieni häivähdys noista voiman päivistä jäljellä. Jos haluaa maistaa sitä kuuluisaa rahastuksen makua, niin tämä on ihan hyvä kandidaatti. Toki voi olla, että satuin vaan huonona päivänä etc, mutta kyllä tämä tällä käyntikerralla tipahti sinne perussetti-lokeroon.
Sisustus noudattaa entistä linjaa (ks. Search&Replace) ja on mielestäni ihan viihtyisä ja hyvin koristeltu thaimaalainen ravintola. Kivoja yksityiskohtia riittää ja niitä on laitettu esiin hyvällä maulla.
Asiakaspalvelu oli edelleenkin erittäin ystävällisen kohteliasta ja sujuvaa. Täällä oli sen puolesta ilo asioida, kaikki hoitui hienosti. Kasvissyöjälle oli sitä tofua, mutta suosittelisin enemmänkin läheistä Mei Lin-, Makki Makki– tai Pompier-ravintolaa. Lasten kanssa olen käynyt aiemmin ja oli hauskaa sekä herkullista, mutta taidan passaa jatkossa.
| URL | eat.fi/helsinki/the-red-koi-thai |
| Puhelin | 050-3878116 |
| Osoite | Lönnrotinkatu 27, Helsinki |
Onkohan vähän hätäisiä johtopäätöksiä? Itse olen käynyt ravintolassa vaihdoksen jälkeen kolmesti, enkä ole huomannut oikeastaan mitään eroa laadussa.
Heippa ja kiitos kommentista. Olen aiemminkin todennut (korjaus, edellinen linkki oli virheellisesti Zio Pepeen), että käynteihin kuuluu tietty sattumanvaraisuus, joten mielenkiintoista kuulla että ehkä tilanne ei ole niin synkkä kuin ajattelin. Mutta tiedän mitä söin ja miltä se maistui ja edelleenkin tämä käyntikerta oli samaa tasoa Lemon Grassin toisen käynnin, joka ei ollut mitään ihan maailmaa mullistavaa.
Kuten totesin, voi olla että päivä oli huono, mutta toisaalta niin se voi olla muillakin ravintoloilla.